Huomaan, että edellinen postaukseni on kovin sekava. Siellä on mukana hassuja lauseita, esim. kädet eivät potki! Mutta unenputteisena ja hormonipöllyisenä ei kannata laittaa rimaa liian korkealle. Toimivathan ne, aivot, ajoittain ( Read more... )

Hän on nyt täällä. Pikkuihminen, joka hymyilee unissaan ja venyttelee pitkiä jalkojaan ja käsiään, kurtistaa otsaa, hymisee kuin linnunpoika ja välillä itkee lohduttomasti. Samanaikaisesti niin maailmaan valmis, kaikki osat kohdallaan, ja kuitenkin niin haavoittuva. Olemme solahtaneet siihen mystiseen maailmaan, jota ihmettelin entisinä aikoina ( Read more... )

Vauva ei synnykään ihan kohta, menee lääkärin ja neuvolatädin mukaan yliajalle. Supistus oli ja meni. Käynnistetään sitten 4 viikon päästä, oli lääkärin kommentti. Huh. Toivoin niin, että toukka kuoriutuisi suurinpiirtein laskettuna aikana, spontaanisti. Toisaalta ymmärrän, että kohdussa on mukavaa, eikä sieltä ehkä halua tulla pois..tosin vauva ei ( Read more... )

Vauva syntyy ihan oikeasti kohta. Eilen supisti ja kipu oli varsin kova. Makasin sängyssä ja mietin, että synnytyksessä se on sitten tälläinen olo potenssiin kymmenen. En ole kirjoitellut blogiin, koska raskausaika on ollut varsin ristiriitainen kokemus, kuten elämäni ylipäätään, enkä ole tiennyt mistä kirjoittaa. Vasta hiljattain hyväksyin sen, ( Read more... )

Kirjoitan nykyisin yhtenään. Se johtuu siitä, etten ole enää väsynyt. Olen tosi hyvällä tuulella, kaikki hymyilyttää ja olen käynyt hiihtämässä ja lumikenkäilemässä valkoisten puiden keskellä. Hassua, miten raskaana olevia naisia on yhtäkkiä kaikkialla. Olin työpaikalla käymässä pohjoisessa, ja kahvitaout ja palaveritkin tuntuvat täyttyvän ( Read more... )

Neuvolasta saadussa raskauskirjassa on isä- ja äitipuolet erikseen. Isäpuolella sanotaan joskus viikon 37 paikkeilla että ”jos et ole valmis nyt, niin et ole sitä koskaan”. Minusta se kuulostaa uhkaukselta. Tosin samaisessa kirjassa äitipuolella kerrottiin viikon 13 kohdalla, että ”nyt raskauden pitäisi tuntua ihanammalta kuin koskaan ennen”. ( Read more... )

Luin äsken yhdestä blogista, että kolmekymmentä vuotta on sellainen rajapyykki, jolloin alkaa tuntua siltä, että unelmat tulisi viimeistään toteuttaa tai sitten kasvaa nopeasti aikuiseksi. Täytän kohta 32, minulla on melkein unelmatyö ja huolella unelmoitu vauva mahassa. Parin viikon päästä työ tosin loppuu, enkä tiedä koska jatkuu vai jatkuuko ( Read more... )

Pikkuvalas on nyt kuunnellut /joutunut kuuntelemaan Sigur Rosia, Antony and the Johnsonsia sekä Apulantaa. Nähtäväksi jää, kiintyykö se sitten särökitaraan vai pianoon, vaiko kumpaakaan. Syntymän jälkeen kuunnellaan varmaan kuitenkin enemmän tuota piano-osastoa. Itse kuulemma diggailin toukkana klassista ( Read more... )

Se alkoi viime viikolla. Pesänrakennuskausi. Olisi voinut tulla vähän myöhemminkin, nyt tuntuu siltä, ettei millään malttaisi odottaa kesään saakka, että pääsee näkemään vauveliinin. Näin siitä unta viime yönä, se hymyili ja jokelsi ihan mahdottomasti. Se oli maailman söpöin, tietysti. Hassua kyllä sillä oli siniset silmät. Ja tästäkään en ole ( Read more... )

Siivosin lipaston pikkulaatikon. Miten yhdestä laatikosta voi löytyä niin käsittämätön määrä tavaraa? Sieltä löytyi mm. työntömitta, kompassi, tiimarin suurennuslasi, luupin tyhjä kotelo, risa herätyskello, jonka vahingossa tiputin laiturille sademetsässä 2 vuotta sitten, ikivanha passi, askarteluliima, käytetty sulake, koristelutarroja, muovinen ( Read more... )