Säveliä veden alle
Pikkuvalas on nyt kuunnellut /joutunut kuuntelemaan Sigur Rosia, Antony and the Johnsonsia sekä Apulantaa. Nähtäväksi jää, kiintyykö se sitten särökitaraan vai pianoon, vaiko kumpaakaan. Syntymän jälkeen kuunnellaan varmaan kuitenkin enemmän tuota piano-osastoa. Itse kuulemma diggailin toukkana klassista.
Muuttuukohan sitä kaikella tapaa kun saa oman lapsen? Lakkaako sitä fiilistelemästä Toni Wirtasen synkeitä sanoituksia? Olen kokenut maailmantuskaa kymmenvuotiaasta saakka, en tiedä miten ilman sitä eletään. Ei kai sen tarvitse olla ristiriidassa onnellisen perhe-elämän kanssa?
Muuttuukohan sitä kaikella tapaa kun saa oman lapsen? Lakkaako sitä fiilistelemästä Toni Wirtasen synkeitä sanoituksia? Olen kokenut maailmantuskaa kymmenvuotiaasta saakka, en tiedä miten ilman sitä eletään. Ei kai sen tarvitse olla ristiriidassa onnellisen perhe-elämän kanssa?