Tänään tein viimeinkin sen, mitä olen pitkään miettinyt - irtisanouduin vastuutehtävistäni eräässä kristillisessä järjestössä, jota kyllä kovasti arvostan, mutta jonka arvomaailman suhteen omat arvoni ovat selkeässä ristiriidassa. Vaikka kirjoitin pitkän ja perusteellisen ja hyvin, hyvin ystävällisen viestin, se oli silti raskasta ja itken vieläkin ( Read more... )

Tiiättekö, en mä ole huono ihminen. En ole välttämättä helppo, olen hajamielinen ja elän tosi paljon hetkessä, mutta en mä silti halua kenellekään pahaa vaan päinvastoin. En saa aina asioita aikaan, joskus perun tapaamisia ja välillä petän ihmisten luottamuksen, mutta olen siitä aina tosi pahoillani, ja kasvan koko ajan paremmaksi ( Read more... )

Olen kirjoittanut 16 006 sanaa romaania.

En oikein tiedä mitä tekisin - nykyään havahdun jatkuvasti siihen, että mikään ei oikein tunnu miltään ja koko ajan vain väsyttää.

Mulle ehdotettiin kandin aiheeksi keskiaikaisten, latinankielisten käsikirjoitusfragmenttien tutkimista. En oikein tiedä, miten siihen suhtautuisin - toisaalta se kuulostaa ( Read more... )

Tämmöisinä päivinä tuntuu siltä, ettei mulla vaan ole enää kenellekään mitään annettavaa ja että olen käyttänyt itseni aika lailla loppuun. Ja etten koskaan tule enää olemaan onnellinen kokonaan. Ja etten enää ikinä uskalla, etten edes halua luottaa kehenkään samalla tavalla, etten mä enää pysty tai kykene.

Tiedän, etten ole ainoa maailmassa, joka ( Read more... )

En oikein tiedä. Minulla on ollut nyt viimeisen viikon ajan tosi väsynyt ja monilta osin myös aika surullinen olo. Enimmäkseen se ehkä johtuu siitä, ettei ole ketään, joka jäisi, tai ketään, jonka syliin voisin käpertyä nukkumaan.

Olen purkanut taustalla häälyvää melankoliaa katsomalla Doctor Whota, seikkailemalla Taiteiden yössä (ruotsinkielisen ( Read more... )

Um ( Read more... )

Erosin maailman suloisimmasta pojasta. Olen idiootti. Mutta en mä voinut tehdä mitään muutakaan.

Miten ihmeessä mä jaksan mennä huomenna kouluun? Tai mihinkään? Tai mitään?

Paljon on tapahtunut, enkä tiedä mistä aloittaisin tai mihin lopettaisin. Ehkä kerron ensin surusta, sitten haasteista ja lopuksi ilosta - se voisi olla ihan hyvä järjestys.

Meidän koira kuoli. Konsta on ollut minulla seitsemänvuotiaasta, se oli osa perhettä ja suloinen ja lempeä otus. Minun tulee sitä pientä harmaata aristokraattia ikävä. Tänään, ( Read more... )

En osaa mitään ja olen ihan turha.

Tänään värjään hiukseni kuparinpunaisiksi, koska Edward Cullenillakin on ja menen torstaina katsomaan sitä Uusikuuta ennakkonäytökseen. Laitamme myös naamaamme glitteriä ja puuteria ja ties mitä.

Huomenna lähdemme parisuhdetaitoja käsittelevälle leirille PK:n kanssa. Voi hyvä ihminen, hajoan varmaan viimeistään... ( Read more... )

Soitin eilen sille pojalle. Sanat painoivat, yhteys ulkomaailmaan on niin vähäisten lenkkien varassa ja aikaa niiden vahvistamiseen vähän. Kävi sääliksi - tavallaan minusta tuntuu samalta. Välillä kaipaan kotiin niin että sattuu. (Mutta missä minun kotini on? Ei ainakaan Juupajoella, ei enää. Alan lipsua yhä enemmän siihen suuntaan, jossa koti ( Read more... )