Paljon on tapahtunut, enkä tiedä mistä aloittaisin tai mihin lopettaisin. Ehkä kerron ensin surusta, sitten haasteista ja lopuksi ilosta - se voisi olla ihan hyvä järjestys.
Meidän koira kuoli. Konsta on ollut minulla seitsemänvuotiaasta, se oli osa perhettä ja suloinen ja lempeä otus. Minun tulee sitä pientä harmaata aristokraattia ikävä. Tänään,
(
Read more... )