Don't go. I'll eat you up, I love you so.
Paljon on tapahtunut, enkä tiedä mistä aloittaisin tai mihin lopettaisin. Ehkä kerron ensin surusta, sitten haasteista ja lopuksi ilosta - se voisi olla ihan hyvä järjestys.
Meidän koira kuoli. Konsta on ollut minulla seitsemänvuotiaasta, se oli osa perhettä ja suloinen ja lempeä otus. Minun tulee sitä pientä harmaata aristokraattia ikävä. Tänään, kun palasin kotiin, Konsta ei ollut vastassa - se olin ensimmäinen kerta. Se tuntuu jotenkin väärältä, tyhjältä - mutta ainakin sillä oli minun katsantokannaltani nähden hyvä elämä. Olisinpa vain ehtinyt silittää vielä kerran.
Haasteista. Hmm. Olen ollut rehellisempi, oppinut paljon uutta (ainakin, että paperimuovipussia avatessa siihen muoviin kannattaa ensin tehdä pieni repeämä vinosti, niin se ei kokonaan repeä, ja kuinka television kuvasuhdetta säädetään), lukenut Silmarillionia ja ollut aika onnellinenkin, yleisesti ottaen. Kirjeiden kirjoittamisessa olen jäänyt jälkeen, mutta aion ehtiä vielä. Ja lupauksiakin olen pitänyt tavallista enemmän. Toki siinäkin hienoisia takapakkeja, mutta kokonaistulos on hyvä.
Avatar oli toisellakin kerralla hurjan upea. Kirjava huntu oli kaunis elokuva, joskin auttamattoman paljon se toi mieleen Silkin, jonka näin ensin. Hassut, hurjat hirviöt kävin katsomassa eilen, ja vaikka alun perin trailerin nähtyäni ajattelin, että tätä en koskaan aio nähdä, niin se oli loppuviimeksi hurjan suloinen. Ja soundtrack oli ihana.
Lisäksi olen lukenut ainakin vähän, Sillan luona on hyvä kirja ja Paikka nimeltä vapaus samoin. Ja minulla on mokkulakin!
Viime yö oli aika hassu ja kumma, mutta positiivisella tavalla. Ja sormenpäät on vieläkin kipeät taikurikäden hakkaamisesta Linkillä ja Zeldan ja Samuksen taisteluista. Eeppisyyksiä.
Meidän koira kuoli. Konsta on ollut minulla seitsemänvuotiaasta, se oli osa perhettä ja suloinen ja lempeä otus. Minun tulee sitä pientä harmaata aristokraattia ikävä. Tänään, kun palasin kotiin, Konsta ei ollut vastassa - se olin ensimmäinen kerta. Se tuntuu jotenkin väärältä, tyhjältä - mutta ainakin sillä oli minun katsantokannaltani nähden hyvä elämä. Olisinpa vain ehtinyt silittää vielä kerran.
Haasteista. Hmm. Olen ollut rehellisempi, oppinut paljon uutta (ainakin, että paperimuovipussia avatessa siihen muoviin kannattaa ensin tehdä pieni repeämä vinosti, niin se ei kokonaan repeä, ja kuinka television kuvasuhdetta säädetään), lukenut Silmarillionia ja ollut aika onnellinenkin, yleisesti ottaen. Kirjeiden kirjoittamisessa olen jäänyt jälkeen, mutta aion ehtiä vielä. Ja lupauksiakin olen pitänyt tavallista enemmän. Toki siinäkin hienoisia takapakkeja, mutta kokonaistulos on hyvä.
Avatar oli toisellakin kerralla hurjan upea. Kirjava huntu oli kaunis elokuva, joskin auttamattoman paljon se toi mieleen Silkin, jonka näin ensin. Hassut, hurjat hirviöt kävin katsomassa eilen, ja vaikka alun perin trailerin nähtyäni ajattelin, että tätä en koskaan aio nähdä, niin se oli loppuviimeksi hurjan suloinen. Ja soundtrack oli ihana.
Lisäksi olen lukenut ainakin vähän, Sillan luona on hyvä kirja ja Paikka nimeltä vapaus samoin. Ja minulla on mokkulakin!
Viime yö oli aika hassu ja kumma, mutta positiivisella tavalla. Ja sormenpäät on vieläkin kipeät taikurikäden hakkaamisesta Linkillä ja Zeldan ja Samuksen taisteluista. Eeppisyyksiä.