Jalan toipuminen on ollut pidempi ja haasteellisempi prosessi kuin aavistinkaan, mutta nyt viimisten viikkojen aikana kehitystä on tapahtunut huimasti. Kävelen ilman kipsiä ja suurimmaksi osaksi vain yhden kepin turvin. Kivut tulevat ja menevät, mutta siedettävissä rajoissa, särkylääkkeet on vähentyneet murto-osaan alkukesäisestä. Hermovauriot ( Read more... )

Nään outoja unia. Niissä seikkaillaan tosi paljon ja joudun lähes joka yö johonkin vaaratilanteeseen tai uhatuksi. Aika usein koitan myös pelastaa jotain / jonkun. Unissa vilisee hirveesti vanhoja paikkoja ja tuttuja ihmisiä. Siis ihan varhaislapsuudesta lähtien.

Oon aina nähnyt paljon unia ja muistan niistä monia herättyäni, mutta jotenkin ( Read more... )

Vakaasti ja varmasti ( Read more... )

Käytiin eilen katsomassa musta / tuntuu metropolian tiloissa vanhankaupunginkosken kupeessa. Eläydyin. Tunsin. Elin omaa päänsisäistä elämääni. En saanut samanlaista vaikuttunutta kokemusta kuin teatterissa yleensä, aihe oli liian henkiläkohtainen. Sain pienen paniikkihäiriön tapaisen, tunsin muutamaan otteeseen kiukkua, melkein vihaa, moneen ( Read more... )