Vaikka elämä onkin pahempaa tunnevuoristorataa ja myllerrystä kuin aikoihin, tuntuu että keskimäärin päivä päivältä on helpompaa. Ei ole helppoa hyväksyä tapahtunutta, ikinä mitään tästä ei unohda, mutta jotenkin asian kanssa on helpompi elää. Tunteet heittelee ajoittaisista onnenhetkistä sinne syvälle pohjamutiin, mutta pääsääntöisesti kykenen jo ( Read more... )

Liekö joulunajalla ja lapsuuden histamiinilla vaikutusta, että hevos- ja tallikaipuuni on vaan voimistunut voimistumistaan viime viikkoina. Olo alkaa olla todella kärsimätön jos en pian pääse haistelemaan tallintuoksuja, tuntemaan silkkistä hevosenturpaa ihollani ja pehmeetä karvaa käsieni alla. En kaipaa vain hevosen selkään ja ratsastamaan vaan ( Read more... )

Nään outoja unia. Niissä seikkaillaan tosi paljon ja joudun lähes joka yö johonkin vaaratilanteeseen tai uhatuksi. Aika usein koitan myös pelastaa jotain / jonkun. Unissa vilisee hirveesti vanhoja paikkoja ja tuttuja ihmisiä. Siis ihan varhaislapsuudesta lähtien.

Oon aina nähnyt paljon unia ja muistan niistä monia herättyäni, mutta jotenkin ( Read more... )

Tein murhan. Ammuin ihmisen, mutta tein sen pakon edessä. Tai ei se oikeastaan ollut murha eikä tappo, sillä ei se oikeesti kuollutkaan. Oltiin kolmistaan mökillä jossain vähän syrjässä, metsikössä. Tilataksi tuli ja poimi kyytiin molemmat kaverini, sen jota olin ampunut ja terveen todistajan. Minä piileskelin puskassa mökin nurkan takana ( Read more... )