Jalkavamma
Jalan toipuminen on ollut pidempi ja haasteellisempi prosessi kuin aavistinkaan, mutta nyt viimisten viikkojen aikana kehitystä on tapahtunut huimasti. Kävelen ilman kipsiä ja suurimmaksi osaksi vain yhden kepin turvin. Kivut tulevat ja menevät, mutta siedettävissä rajoissa, särkylääkkeet on vähentyneet murto-osaan alkukesäisestä. Hermovauriot toipuvat, hermot rakentuvat hiljalleen uudestaan, joten sinänsä kivpu on vaan hyvä merkki! Tunto palaa, se on jo lähes normaali. Nilkan liikerata on edelleen suppea, mutta fysioterapeutti on tyytyväinen kehitykseen. Uskallan siis olla itsekin!
Luutuminen on edennyt mallikkaasti, ainoana miinuksena tulevaisuudessa on mahdollinen operaatio, jossa osa raudasta joudutaan poistamaan. Yksi ruuvi meinaa nyt jo puskea nilkasta ihon läpi. Kuukauden päästä on röntgenkontrolli jossa selviää lisää. Palasin kuitenkin vihdoin taas töihin ja todennäköisesti tämän vuoden puolella vielä hevosen selkäänkin! Elämä alkaa hymyillä!
Sairasloman aikana nukuin liikaa, tunsin itseni masentuneeksi, menetin ruokahalun ja sen myötä painoa, mutta nyt kaikki nuokin huolet ovat takana! Lisäksi elämääni käveli ihminen, joka saa minut hymyilemään. Olen pystynyt puhumaan Benkun kuolemasta, ikävästäni ja surustani paremmin, käsittelemään asiaa ahdistumatta enään niin paljoa kuin vielä talvella. Itken ja suren päivittäin, mutta nyt kykenen myös hymyillen katsomaan eteenpäin.
Luutuminen on edennyt mallikkaasti, ainoana miinuksena tulevaisuudessa on mahdollinen operaatio, jossa osa raudasta joudutaan poistamaan. Yksi ruuvi meinaa nyt jo puskea nilkasta ihon läpi. Kuukauden päästä on röntgenkontrolli jossa selviää lisää. Palasin kuitenkin vihdoin taas töihin ja todennäköisesti tämän vuoden puolella vielä hevosen selkäänkin! Elämä alkaa hymyillä!
Sairasloman aikana nukuin liikaa, tunsin itseni masentuneeksi, menetin ruokahalun ja sen myötä painoa, mutta nyt kaikki nuokin huolet ovat takana! Lisäksi elämääni käveli ihminen, joka saa minut hymyilemään. Olen pystynyt puhumaan Benkun kuolemasta, ikävästäni ja surustani paremmin, käsittelemään asiaa ahdistumatta enään niin paljoa kuin vielä talvella. Itken ja suren päivittäin, mutta nyt kykenen myös hymyillen katsomaan eteenpäin.