Muutosten tuulet 17
VUONNA KIVI JA MÄNNYNKÄPY MINÄ JA YSTÄVÄNI LAURA KIRJOITIMME HP-FICCIÄ, JOKA KERÄSI HUOMATTAVAN MÄÄRÄN RAKKAUTTA FINFANFUN-FOORUMILLA. IKUISUUSPROJEKTI JÄI KESKEN, JA ON KESKENERÄINEN TÄNÄKIN PÄIVÄNÄ. JOKA TAPAUKSESSA MONET OVAT KYSELLEET KAIPAAMANSA TARINAN PERÄÄN, JOTEN PÄÄTIN SEN PISTÄÄ NETTIIN TAAS IHMISTEN SAATAVILLE. HURRAA,
NOSTALGIAA!
POSTAAN TEKSTIN TÄYSIN KOSKEMATTOMANA, JOTEN KAIKKI KUUSITOISTAVUOTIAIDEN KIRJOITTAJIEN NEROKKUUDET JA HÄPEÄNAIHEET OVAT OSA KOKONAISUUTTA EDELLEEN.
NAUTTIKAA, RAKKAAT.
**********************************************************
MUUTOSTEN TUULET
pairing: Draco Malfoy / Harry Potter
rating: NC-17
kirjoittaneet: Jenni R. ja Laura K. (2005)
juoni: KLISEÉ. 6lk. Kouluun mennessään Draco tuntee aloittavansa taas kaiken ”alusta”. Se saa hänet muistelemaan neuvoa/käskyä, jonka sai isältään ekaa kertaa Tylypahkaan lähtiessään. ”Harry Potter on samalla vuosikurssilla kanssasi. Opeta hänet valitsemaan ystävänsä huolellisesti.”
Luvut 1-3
Luvut 4-5
Luvut 6-7
Luvut 8-9
Luvut 10-11
Luvut 12-13
Luku 14
Luku 15
Luku 16
***************************************'
17.osa
Maanantai-aamulla kymmeneltä alkavan taikaliemitunnin olisi luullut piristävän Dracoa, mutta Harryn istuutuessa hänen viereensä hän ärsyyntyi entisestään. Heidän piti palauttaa juomaesitelmä professori Kalkarokselle, joten Harry kantoi pergamentit ja näytepullon juomamestarin pöydälle Dracon lojuessa paripulpetin päällä. Hän ei välittänyt seurata, kuinka Kalkaros katsoi ilkeästi Harryyn tämän selittäessä työnjaosta, liioitellen suuresti Dracon osallistumista työntekoon. Draco kuitenkin tiesi Harry liioittelevan vain koska Kalkaros ei ikinä olisi uskonut, että Harry oli tehnyt suurimman osan työstä, mutta häntä miellytti kuvitella, että Harry valehteli hänen vuokseen. Valheista puhuttaessa oli verrattava totuuteen, ja totuus oli, että Draco oli tehnyt tämän työn yhteydessä enemmän asioita kuin minkään muun koulutehtävän.
Harry palasi paikalleen ja istuutui mahdollisimman kauas Dracosta vilkaisemattakaan tähän. Draco ryhdistäytyi ja seurasi sivusilmällä kuinka Harry kaivoi laukustaan liemikirjan ja alkoi tuijottaa käsiteltävää aukeamaa.
”Annan töistänne arvosanat torstaina ja huomioin arvioinnissa molemmat parit - lukuun ottamatta erästä tiettyä paria, jonka työnjaon uskon olleen sangen epäreilua,” Kalkaros ilmoitti luokalle synkkänä, katsoen suoraan Dracoon ja Harryyn. Luokan perällä Hermione Granger inahti.
Draco kääntyi katsomaan Harrya, jonka oletti reagoivan jotenkin Kalkaroksen huomautukseen, mutta poika oli kiinnostuneempi oppikirjastaan kuin koskaan aikaisemmin. Luihuispoika nyökkäsi tuvanjohtajalleen pikaisesti, mutta käänsi katseensa sitten liitutaululle.
Kalkaros mulkoili oppilaita hetken aikaa ja alkoi sitten venyvällä äänellä selittää uuden taikajuoman ominaisuuksista.
Siitä huolimatta, että Draco tuijotti taululle ja hänen silmänsä puoliksi seurasivat sille ilmestyvää tekstiä, hän ei tajunnut opetuksesta mitään. Suuttumus ja ärtymys olivat hiljalleen kehittyneet raivoksi. Eniten Dracoa raivostutti se, että kaikki saavutettu oli valunut hukkaan ja hän oli taas Harryn kanssa yhtä huonoissa väleissä kuin viime vuonna. Hän oli nähnyt paljon vaivaa heidän juttunsa eteen ja yrittänyt olla jotakin mitä ei ole (ystävällinen, hyväsydäminen, Harry-rohkelikkoa ymmärtävä). Harry oli osoittanut, että tahtoi olla jotain. Yrittäessään toteuttaa isänsä täyttämätöntä ohjetta Draco oli melkein löytänyt jotain täysin uutta ja oli tehnyt jotain sellaista, mitä ei ikinä olisi uskonut tekevänsä; hän oli korottanut jonkun samanvertaiseksi kanssaan. Dracon ajatusten virta sai hänet katsahtamaan Harryyn, joka nojasi kirjansa ylle niin, että mustat hiukset roikkuivat kasvojen peittona.
Saamarin Potter, Draco manasi mielessään ja puristi pulpetin alla piilossa olevan kämmenensä nyrkkiin. Hän ei voinut auttaa pientä irvettä. Raivo kaiveli hänen sisuksiaan ja tottuneena tunteen tuomaan tyydytykseen Draco ruokki raivoaan ja salli sen kasvaa. Aikoinaan Dracon tuntema mielihyvä oli tullut hänen tuntemastaan vihasta, välinpitämättömyydestä ja sairaanloisesta narsismista. Perjantai-iltana hän oli tuntenut aivan jotain muuta ja vaikka kaikki pahoinvoivuus ja oksettavuus olikin kadonnut mielihyvästä, se oli silti ollut jotain käsittämättömän upeaa. Hänen oli ollut lämmin ja hänen suonissaan virrannut neste oli kerrankin tuntunut oikealta vereltä jään sijaan.
Muodonmuutostunnit ja ruokailu lipuivat ohi Dracon luodessa Harryyn välillä vihaisia ja välillä kaipaavia katseita. Minuutti minuutin jälkeen Draco tunsi ohimonsa sykkivän entistä voimakkaammin. Harry huomasi monesti Dracon katseet ja vilkaisi itsekin tähän muutaman kerran, mutta muuten hän jätti pojan huomiotta. Professori Lipetitin pitämän loitsutunnin puoleen väliin mennessä Draco oli lähes tulkoon valmis käymään Harryn kurkkuun (tapojahan oli monia) ja hänen kätensä hikosivat. Tehtyään muistiinpanot Lipetit oli alkanut kysellä häneltä älyttömiä kysymyksiä ja Draco oli ärjäissyt professoria pitämään päänsä kiinni. Pieni opettaja oli säikähtänyt, mutta oli sitten komentanut Dracon kipakkaan sävyyn luokan ulkopuolelle lopputunniksi. Crabbe oli ärähtänyt hänen vieressään ja tipahtanut penkiltä. Draco oli kuitenkin kerännyt tavaransa ripeästi ja marssinut käytävään paukauttaen perässään oven äänekkäästi kiinni. Tyhjään käytävään astuessaan Draco potkaisi oven vieressä seisovaa Felix Summerbeen näköispatsasta ja satutti jalkansa.
”Hemmetti,” Draco ärähti ja tiputti laukkunsa lattialle. Hän puristi kätensä pakonomaisesti yhteen ja keskittyi varpaassaan sykkivään kipuun. Se ei ollut kuitenkaan mitään verrattuna hänen ohimoidensa tykytykseen. Luihuispoika nojautui Summerbeen patsasta vasten. Hän luonnollisesti oletti, että esimerkiksi Blaisella olisi älliä hankkia itsellensä ulosheitto ja seurata Dracoa käytävään. Kiroten uudestaan Draco jäi odottamaan ja asetti kasvoilleen välinpitämättömän ilmeen.
Loitsuluokan puinen ovi aukaistiinkin muutaman minuutin kuluttua, mutta luokasta kuuluvat huudot viittasivat johonkin muuhun kuin Blaisen ulosheittoon. ”Menethän Potter nyt suoraan sairaalasiipeen!” Lipetitin ääni kimitti.
Dracon välinpitämätön ilme valui tiehensä ja jonkinlainen irvistys korvasi sen.
Harry mutisi jotain vastaukseksi Lipetitille ja pisti oven rauhallisesti kiinni. Sitten poika kääntyi, huomasi Dracon ja pysähtyi.
”Harry,” Draco sanoi. Vaikka hän olikin joskus pitänyt äänensävyään tulkitsemattomana, hän oli ollut väärässä, sillä sanan todellinen merkitys tuli nyt ilmi.
Harryn suu oli kiristynyt viivaksi ja poika seisoi hiljaa paikoillaan tuijottaen Dracoa.
Draco suoristautui ja astui muutaman askeleen lähemmäksi toista.
”Draco,” Harry sanoi selvästi kuivalla äänellä.
Luihuispoika astui vielä hieman lähemmäksi ja nosti sitten oikean kätensä. Nyrkinisku osui Harrya alaleukaan ja sai hänet horjahtamaan taaksepäin.
Draco katsoi horjahtavaa Harrya irvistys jähmettyneenä kasvoilleen. Ohimolla sykkivä paine sen kuin kasvoi.
Harry ei lamaantunut lyönnistä kuin hetkeksi. Hän suoristi selkänsä, kävi päin Dracoa, tarttui tätä rinnuksista ja työnsi hänet vasten käytävän seinää. Draco kumautti päänsä kiviseinään lähelle tyhjän luokan ovenkarmia ja ähkäisi.
Alitajunnassaan Draco ymmärsi, että hän ei ollut ainut, joka oli tukahduttanut raivoaan muutaman päivän ajan. Harryn lyöntiä seurasi uusi isku Dracolta, jonka Harry väisti astumalla kauemmas toisesta. Kalpea poika siirtyi hieman oikealle ja aukaisi luokan oven kääntämättä selkäänsä Harrylle. Harryn tullessa uudestaan Dracoa päin ovi napsahti auki ja Harryn lyönti kumosi molemmat pojat lattialle.
Vaikka Draco löikin takaraivonsa toistamiseen hän kiepahti kontalleen mahdollisimman nopeasti. Nyt Dracolla olisi ollut aikaa vetää taikasauvansa taskusta, mutta jostain syystä kumpikaan heistä ei tehnyt elettäkään käyttääkseen taikuutta. Draco halusi satuttaa Harrya itse, ilman mitään välikappaleita. Draco poskea kivisti ja hän jäi odottamaan Harryn päälle karkausta.
Harry, joka oli myöskin jonkinlaisessa konttausasennossa, ei kuitenkaan liikkunut. Poika vain tasasi henkeään ja tuijotti häntä mustien hiustensa lomasta.
”Mitä?” Draco älähti sen kummempia miettimättä.
Harry kapusi jaloilleen. ”Tämä on idioottimaista.”
Dracokin kohottautui seisaalleen. ”Eipäs ole.” Vastaan väittäminen tuli luonnostaan.
”Saanen huomauttaa herra Platinablondille, että kyllä, tämä on helvetin idioottimaista,” Harry jatkoi. Iva, joka ei tuntunut sopivan pojalle, otti Dracoa korviin.
Luihuispoika loi Harryyn jäätävän katseen, joka sai Harryn kääntämään katseensa sivuun.
”Meidän pitäisi puhua,” Harry sanoi synkästi.
Draco murahti.
”Puhua ja sopia asioista. Sinunkin pitäisi tietää, mitkä asiat ovat sitovia,” Harry jatkoi samaan sävyyn ja kohotti katseensa takaisin vaaleaan poikaan.
Nyt oli Dracon vuoro tuijottaa luokan tyhjiä pulpetteja.
Harryn vihreät silmät tarkkailivat poikaa ja pian rohkelikko vetäisi henkeä. ”Haluatko, että tämä juttu toimii?”
Draco oli istuutunut vanhan pulpetin reunalle. ”Mikä juttu meillä sitten on?” Hän loi Harryyn kysyvän katseen.
Harry kurtisti kulmiaan. Poika raapi vaivautuneena niskaansa. ”Sellainen poika ja poika - juttu, kai.”
Draco tuijotteli polviaan. Hän oli miettinyt suhdettaan Harryyn aikaisemminkin. Hän oli tullut siihen johtopäätökseen, että seksi olisi vain tapa saada kontrollia toiseen. Rakkaus ei ollut edelleenkään hänelle enempää kuin ruma sana. Mutta jos Harry nyt niin tahtoi uskoa…
”Eikö sellaiset jutut ole aika vaikeita?” luihuispoika totesi kysyen. Luonnollisesti juttu pysyisi piilossa muilta.
”Suurin vaikeus tässä on se, että yritän solmia ihmissuhdetta rivaalini kanssa,” Harry sanoi. ”Vaikeuksia tuottavat myös monet niin sanotut viat -”
”Viat? Vikoja? Mitäköhän vikoja ja kenessä?” Draco keskeytti palaten takaisin puolustuskannalle.
”Sinä…sinä… Olet niin Malfoy,” Harry takelteli yrittäen löytää oikeita sanoja.
Draco kohotti oikeaa kulmakarvaansa. ”Minä olen Malfoy. Ja olet sinäkin niin Potter.”
Harry naurahti, mutta vakavoitui sitten. ”No siis malfoymaisuutesi on minulle hankala asia.” Nähdessään Dracon hämmentyneen ivallisen ilmeen Harry jatkoi: ”Annan esimerkin. Katsot jotakuta, ja oletat että tämä kuolee katseeseesi. Niin monesti käykin, ainakin tämä joku jähmettyy paikoilleen, säikähtää tai alkaa itkeä.
Draco hymyili itsekseen. Harryhan suorastaan kehui häntä. Omahyväinen ilme ei tainnutkaan pysyä Harryn katseen ulottumattomissa.
”Ja tuokin on jotain niin käsittämätöntä. En ymmärrä miten voit ottaa jotakin tuollaista kehuna,” Harry jatkoi. Dracon täytyi myöntää, että ainakin Harryn kasvot viestivät suurta epäymmärrystä.
”Mikäli katseeni tarkoitus on pelottaa, olen tietenkin todella tyytyväinen jos, tai kun se toimii,” Draco puolusteli. Harry ilme ei muuttunut. ”Jos sinä pelastat maailman ja se oli tarkoituksesikin, olet tietenkin tyytyväinen. Joku toinen taas ei ole, minä en ehkä olisi. Joten et sinäkään ole tyytyväinen kun minä saavutan päämääriäni,” Draco selitti. Hän ei ollut tainnut ikinä ennen yrittää tosissaan selittää jollekin, miksi teki niin kuin teki.
Harry ilme muuttui hieman, mutta poika ei selvästikään vielä tajunnut kaikkea. ”Maailman pelastaminen ja ihmisten pelottelu ovat eri asia. Enkä minä ole maailmaa pelastanut.”
Draco melkein huomautti, että ’minä ihan luulin, että Weasleyt ovat maailmasi’, mutta päätyikin sen sijaan taputtamaan tilaa vieressään. Harry käveli hitaasti pulpetin ja luihuisen luokse ja istahti sitten tämän viereen.
”Se katsejuttu hämää minua. Muille olet kylmä ja välinpitämätön, - ”
”Minä olen edelleenkin kylmä ja välinpitämätön,” Draco huomautti.
”Myönnetään, mutta olen nähnyt jotain muutakin,” Harry lopetti lauseensa.
”Nerotkin tekevät virheitä,” Draco totesi ykskantaan.
”Mutta se osoittaa, että sinussa on toinenkin puoli.”
Draco nyökkäsi. Hänessä oli se toinen puoli - se pakkomieleinen puoli. ”Se, että haluan sinua ei tee toisesta puolestani yhtään sen parempaa kuin toisestakaan.”
Harry kurtisti kulmiaan ja tuijotti toista silmiin.
”Ja tässä vaiheessa tahdon huomauttaa, etten ole muuttumassa yhtään mihinkään suuntaan. Mikäli et ole huomannut pidän itsestäni juuri tällaisena,” Draco sanoi vakavana.
Harry taas ei voinut auttaa virnistystä. ”Olen huomannut, enpä tiedä ketään kuka ei olisi. Olemme niin erilaisia -”
Draco keskeytti Harryn toistamiseen. Hän tosiaan keskusteli. ”Tiedän että erilaisuus on meidän tapauksessamme juuri se jokin,” hän jatkoi samaan vakavaan sävyyn. Juuri silloin hän tuli hyvin tietoiseksi Harryn läsnäolosta vieressään.
”Minua pelottaa, että olemme vähän liiankin erilaisia,” Harry sanoi puna poskillaan.
”Mitä, pelottaako rohkelikkoa?”
”Meidän tapauksessamme pelko on yhtä olennainen osa kuin vihakin.”
Draco myönsi itselleen, että Harry oli oikeassa. Ainakin viha oli erittäin olennainen osa heidän suhdettaan. Hän voisi satuttaa Harrya sekä henkisesti että fyysisesti. Se vain lisäsi hänen intoaan.
Hetken aikaa pojat istuivat hiljaa. Draco pelkäsi, että Harry mainitsisi sen kolmannenkin tunteen, jonka Harry ilmeisestikin uskoi olevan osa heidän suhdettaan.
”No mutta tahdotko sinä, että olemme jotain?”
Kuinka typerä kysymys. Tietenkin. Hänhän oli ollut se huomattavasti aktiivisempi osapuoli. Joku voisi väittää, että hän oli ollut epätoivoinen. Harry taisi lukea samankaltaisia tunteita hänen kasvoillaan.
”Olin huora tai en, en ota ihan kaikilta suihin. Varsinkaan ilmaiseksi ja nauttien siitä itsekin,” Draco sanoi kumartuen lähemmäksi Harrya, vei kätensä tämän lantiolle ja suuteli poikaa kaulalle. Draco tunsi Harryn tavallista nopeamman pulssin huuliaan vasten.
Harry värähti. ”Mutta yksi juttu…”
Draco ei vetäytynyt pois, mutta pysähtyi hetkeksi aloilleen. ”Nopeasti.”
”Rajat,” Harry totesi.
Vaalea pää kohosi ja Draco katsoi tummaan poikaa kulmat kurtussa. Hän ja rajat olivat aina olleet tietyllä tapaa huono yhdistelmä.
”Ei Christineä. Eikä ketään muutakaan. Hämmästyn, jos väität, ettet huomannut, miten suhtauduin teidän puuhailuunne,” Harry sanoi.
Toisaalta, Draco mietti. Hän ja valheet olivat aina olleet erittäin toimiva yhdistelmä. Ei hän Christinestä pitänyt, mutta …. Jos nyt tulisi jotain, ei sitä koskaan tiennyt. Mutta Harry saisi luvan tajuta silloin, että muissa suhteissa ei ollut mitään tunteita mukana. Harry oli erikoinen juuri tunteiden takia.
”Jos et huomannut, niin pidin sitä narttua vain tehdäkseni sinut mustasukkaiseksi,” Draco totesi ja kumartui taas Harryn kaulan puoleen. Tavallaanhan se oli ollut ihan suloista ja tuo saisi riittää Harrylle vastaukseksi.
”Ja - ” Harryn ääni sanoi.
Mitä helvettiä Harry vielä tahtoi?
”Minun on kerrottava Ronille ja Hermionelle.”
Järkytyksen johdosta Draco iski hampaansa kiinni Harryn kaulaan ja sai tämän ulvahtamaan. ”Ei ole totta,” luihuispoika valitti.
”On, minun on kerrottava heille. Muttei välttämättä vielä,” Harry sanoi hieroen kaulaansa.
”En minäkään kerro kenellekään,” Draco murisi. Tietenkään hän ei kertonut kenellekään.
”Kyse ei ole siitä. Minun on vain kerrottava heille - jossakin vaiheessa.”
”Etkö nyt yhtä pientä asiaa voi pitää salassa? Jos ongelma on siinä ettet osaa valehdella, voin opettaa,” Draco jatkoi valittamista.
”Pientä?” Harry huudahti kavahtaen kauemmas Dracosta. ”Sinä et ole mikään pieni juttu elämässäni.”
Sisimmässään Draco hykerteli tyytyväisyyttään.
”En tahdo tehdä valintoja teidän välillänne. Tiedät varmaan mihinkä päätyisin,” Harry synkisteli.
Minuun tietenkin, Draco tuumi itsekeskeisyydessään. Saman ajatuksen johdosta hän päätti, että saisi ajan tullessa suostuteltua Harryn luopumaan ajatuksesta kertoa Weasleylle ja Grangerille. Tällä hetkellä hän tahtoi tehdä kaikkea muuta kuin väitellä Harryn rasittavista ystävistä.
Harry ojentautui eteenpäin ja nosti Dracon leukaa ylemmäs katsoakseen tätä silmiin. Harryn silmien katse oli kysyvä.
Draco vastasi katseeseen viestimättä mitään erityistä, mutta tarttui sitten Harryn ranteeseen ja suuteli Harryn etusormen päätä katsoen poikaa silmiin. Draco suuteli jokaista sormenpäätä vuoron perään. Hän onnitteli hiljaa itseään. Hän oli luonnonlahjakkuus antamaan lupauksia.
Draco oli aikeissa siirtyä istumaan Harryn syliin hajareisin, mutta Harry keskeytti hänet naurahtamalla.
”Mennään jonnekin muualle. Nämä luokkahuoneet ovat hieman riskialttiita,” poika ehdotti.
Draco katsoi Harryyn tavoitellen loukkaantunutta ilmettä, mutta hypähti sitten tyylikkäästi lattialle. Draco vetäisi toisen pojan mukanaan lattialle ja suuntasi ovea kohti.
”Meillä on hieman aikaa häipyä jonnekin, ennen kuin tunnit loppuvat,” Harry tokaisi.
”No minulla oli kyllä täydet aikomukset jäädä kiinni kanssasi käytävällä,” Draco marmatti ja ilmoitti heti perään että he menisivät ulos, jonnekin missä heitä ei voitaisi nähdä.
Pojat kävelivät ulos ovesta, Draco kieltäytyi juoksemasta, joten he kävelivät eteishalliin ja sieltä ulos.
*
Kaksikko seurasi linnan varjoisia seinustoja välillä tönien toisiaan ja välillä käsi kädessä. Pihoilla ei ollut ketään, sillä oppitunnit eivät olleet vielä loppuneet. Sää oli upea, syysaurinko paistoi korkealla ja ilma oli lämmin. Draco ja Harry alittivat juuri yhden monista varastoparvekkeista ja ruohokenttä alkoi nousta jyrkästi ylöspäin. Harry kapusi seinänviertä ylös ja Draco seurasi perässä.
”Mihin me oikeastaan olemme menossa?” Draco kysyi kun maa alkoi taas tasaantua. Heidän yläpuolellaan linnan ikkunoissa ei ollut valoja; he olivat linnan käyttämättömien osien ulkopuolella.
”Jonnekin, missä meitä ei nähdä, niinhän sinä halusit,” Harry tokaisi ja jatkoi eteenpäin tassuttelua.
Draco tuijotti Harryn niskaa ja vilkaisi sitten ylös linnan seiniin. Ei heitä kukaan täälläkään näkisi. Sitä paitsi he alkoivat tulla vaarallisen lähelle…
”Kuinka moni siitä paikasta tietää?” Draco kysyi huolettomasti.
”Ei kukaan minun lisäkseni, luulisin,” Harry vastasi.
Kylmä hiki alkoi nousta luihuisen iholle. Harry jatkoi edelleenkin kohti paikkaa, jonne Draco ei halunnut hänen menevän. Koska Harry olisi viimeksi käynyt salapaikassaan?
”Kävin siellä kyllä viimeksi keväällä, joten en tiedä missä kunnossa se on,” Harry jutteli aivan kuin olisi lukenut osan Dracon ajatuksista.
Draco huojentui hieman, mutta oli silti vieläkin ehdottoman tärkeää, etteivät he jatkaisi eteenpäin. Lähetykset olivat nimittäin siirretty Kielletystä metsästä aivan näihin osiin linnaa. Keksimättä mitään fiksumpaa ja nopeampaa Draco tarrasi kiinni Harryn käsivarresta ja yllätti pojan kaatamalla tämän maahan. Harrylta karkasi yllättynyt ”hei” Dracon rämähtäessä suunnittelemattomasti hänen päälleen.
”Itse asiassa,” Draco sanoi kumartuessaan Harryn ylle. Hän piti erittäin paljon vallan tunteesta, joka häneen iski Harryn vatsalla istuessa. ”En tullut tänne katsomaan sinun ”salaisia” paikkojasi vaan minulla on itselläni jotain näytettävää,” Draco selitti virnistäen leveästi.
Harry kohotti vasenta kulmakarvaansa hämmentyneenä. ”Meidänhän piti olla näkymättä.”
”Ei kukaan meitä tässäkään näe,” Draco huomautti valehtelematta tällä kertaa. Sitten hän lähestyi Harryn kasvoja ja suuteli tätä nenänpäähän. Draco ei liikkunut mihinkään, virnisti ja vastasi sitten Harryn suudelmaan. Harryn suudelmasta pystyi aistimaan pojan tuntemaa ikävää ja joitakin lämpimiä tunteita, joita Draco ei halunnut luokitella. Draco tunsi Harryn käsien hakeutuvan hänen lantiolleen. Luihuispoika leikitteli mustilla hiuksilla ja siirtyi sitten suutelemaan Harryn kaulaa.
Dracon pitäisi käskeä McBainia siirtämään lähetykset, mutta tällä hetkellä hän keskittyi vain ja ainoastaan Harryyn.