Muutosten tuulet 6-7
VUONNA KIVI JA MÄNNYNKÄPY MINÄ JA YSTÄVÄNI KIRJOITIMME HP-FICCIÄ, JOKA KERÄSI HUOMATTAVAA FINFANFUN-FOORUMILLA. IKUISUUSPROJEKTI JÄI KESKEN, JA ON KESKENERÄINEN TÄNÄKIN PÄIVÄNÄ. JOKA TAPAUKSESSA MONET OVAT KYSELLEET KAIPAAMANSA TARINAN PERÄÄN, JOTEN PÄÄTIN SEN PISTÄÄ NETTIIN TAAS IHMISTEN SAATAVILLE. HURRAA,
NOSTALGIA!
POSTAAN TEKSTIN TÄYSIN KOSKEMATTOMANA, JOTEN KAIKKI KUUSITOISTAVUOTIAIDEN KIRJOITTAJIEN NEROKKUUDET JA HÄPEÄNAIHEET OVAT OSA KOKONAISUUTTA EDELLEEN.
NAUTTIKAA, RAKKAAT.
**********************************************************
MUUTOSTEN TUULET
pairing: Draco Malfoy / Harry Potter
rating: NC-17
kirjoittaneet: Jenni R. ja Laura K. 2005)
juoni: KLISEÉ. 6lk. Kouluun mennessään Draco tuntee aloittavansa taas kaiken ”alusta”. Se saa hänet muistelemaan neuvoa/käskyä, jonka sai isältään ekaa kertaa Tylypahkaan lähtiessään. ”Harry Potter on samalla vuosikurssilla kanssasi. Opeta hänet valitsemaan ystävänsä huolellisesti.”
Luvut 4-5
Luvut 1-3
LUKU 6
Syyskuun toinen päivä valkeni hiljalleen jossakin Pohjois-Englannissa. Punainen aurinko kömpi esiin usvaisten vuorten takaa ja sen ensimmäiset valonsäteet ottivat Tylypahkan valtavaan järveen. Kirkas valo heijastui järven pinnasta takaisin taivaalle ja jatkoi osaksi etenemistään veden tumman sinisellä lainehtivalla pinnalla. Kultainen valo tunkeutui syvyyksiin ja herätti kirskuristajat ja limpit luolistaan. Valon saavuttaessa järven rannan se herätti myös rantavedessä uinuvan jättiläiskalmarin. Lonkeroinen otus venytteli ja ui sitten järven syvempiin osiin. Valo leikitteli ruohikolla, kaarteli pensaiden ympärillä ja kiipesi lehti-ja havupuiden latvoihin.
Nouseva aurinko valaisi Huispausstadionin, Kielletyn Metsän reunan ja kerkesi lopulta kiipeämään ylös Tylypahkan torneihin ja muurien ylitse.
Edes aamunkoitto Tylypahkassa ei ole tavallinen.
Tylypahkan keittiössä työskentelevät kotitontut loihtivat aamupalan neljään tupapöytään ja opettajainpöytään jo ennen kello seitsemää. Jotenkin kummassa aamupuuro pysyi lämpimänä seuraavat kaksi tuntia. Kun yksi kulho oli tyhjä se hävisi matalasti poksahtaen ja uusi kulho ilmestyi tilalle. Tässä sisäoppilaitoksessa sai siis täyshoidon.
Tyrmiin asti auringonvalo ei eksynyt valoisimpinakaan päivinä.
Draco Malfoy ei ollut tottunut heräämään seitsemältä. Kotona ollessaan hän heräsi kymmeneltä ja silloinkin heidän kaksikymmenvuotias naissisäkkönsä oli se joku, joka herätti hänet. Tylypahkassa hänet herätti sen sijaan Theodoren ikivanha mustaksi muuttunut hopeakello.
”Theodore Nott!!!” Draco Malfoyn pää ponnahti silkkilakanoiden välistä. Aamu oli ainut aika päivästä jolloin Dracon hiukset eivät olleet niin siistit.
Makuusalin toiselta seinältä kuului ääniä ja kova tömäys kun lattiaan iskeytyi jotakin. Theodore Nott ulvahti tippuessaan kivilattialle sängystänsä. Poika oli säikähtänyt pahemman kerran.
Theodore räpiköi pystyyn ja kaivoi taikasauvansa tyynyn alta. Poika tähtäsi hädissään hieman huonosti ja kumoitusloitsu lensi kellon ohi, mutta sai hopeakellon lentämään huoneen halki. Kello kopsahti Gregory Goylen paksuun kalloon, iso poika ulvahti kivusta ja kello tipahti lattialle.
Goyle oli säikähtänyt kelloa ja yritti nousta sängystään väärältä puolelta ja löi päänsä rosoiseen kiviseinään.
Crabbe, joka oli juuri päässyt ylös omasta sängystään kompastui kelloon ja kaatua rämähti lattialla olevan karhuntaljamaton päälle.
”Anna minun kaikki kestää,” Draco manasi ja läppäsi kädellä otsaansa. Blaise loi sängystään myötätuntoisen katseen Dracon suunnalle.
Draco vetäisi silkkipeiton pois päältään ja nousi istumaan sängyn reunalle. Poika haukotteli ja pörrötti platinanvaaleita hiuksiaan. Aamu oli myös ainut aika päivästä jolloin Dracon saattoi nähdä pörröttämässä hiuksiaan.
Poika sujautti valkeat jalkansa mustiin aamutohveleihin ja lampsi makuusalin ovelle. Ovella hän korjasi ryhtiään ja nappasi mahonkiselta lipastolta mustan nyöritetyn silkkipussin, tummanvihreän froteepyyhkeen ja puhtaat kaavut. Hän aukaisi oven ja käveli poikienkäytävää pitkin seitsemäsluokkalaisten makuusalin ohi käytävän perässä oleviin suihkutiloihin. Suihkutilojen raskas ovi aukeni itsestään. Draco oli aina pitänyt tuosta ovesta, se osasi jotenkin lukea ajatuksia. Aina kun hänellä oli pakottava tarve päästä vessaan, ovi aukeni oma-aloitteisesti.
Luihuisten suihkutilat oli jaettu vessoihin, pukuhuoneeseen ja suihkuihin. Draco suuntasi kulkunsa pukuhuoneisiin, joista löytyisi kokovartalopeilit.
Pukuhuone oli tyrmistä parhaiten valaistu huone.
Draco laski tavaransa penkille ja katsoi kokovartalopeiliin. Hän seisoi peilin edessä vain muutaman sekunnin ja veti sitten yltään yöpaitansa. Musta yöpaita lennähti lattialle ja Draco istuutui puiselle penkille riisuakseen housunsa. Hän kaappasi pyyhkeen penkiltä ja nousi seisomaan. Suoristaen ryhtinsä poika marssi boksereissaan suihkuun.
*
”Draco, näytätkö lukujärjestystäsi?” mustahiuksinen Blaise kysyi aamiaispöydän toiselta puolelta.
Draco katsahti toista poikaa. Blaisen mustat olkapäille ulottuvat hiukset olivat aivan yhtä takussa kuin tämän herätessä. Dracosta oli naurettavaa, ettei poika viitsinyt kammata hiuksiaan. Hän itse kulutti hiusten laittoon kymmenisen minuuttia. Ensimmäisinä kouluvuosinaan hän oli vetänyt hiuksensa taakse Iisisiliän liusliemellä, mutta oli luopunut siitä tyylistä jo vuosia sitten. Dracon tyylitaju oli kehittynyt, eipä siinä muuta.
”Odota nyt,” Draco sanoi ja katsoi paperiinsa.
Lukujärjestykset jaettiin aina ensimmäisenä maanantaiaamuna. Viime vuonna he olivat kuitenkin suorittaneet V.I.P.-tutkinnot, mikä tarkoitti oppituntien lähes täydellistä uudelleen järjestäytymistä. Jokaista ainetta, jota V.I.P.-tutkinnon suorittanut oppilas opiskeli oli viikossa viisi tuntia. Luonnollisesti Draco oli saanut Taikaliemistä U:n eli upean ja liemiä hänellä olisikin maanantaina kahdestatoista kahteen. Lukujärjestyksessä ei lukenut, minkä tuvan kanssa hänellä olisi Taikaliemiä. Kuudennella- ja seitsemännellä luokalla tunneille osallistui vain oppilaita, jotka olivat suorittaneet kyseisen aineen tutkinnon tarpeeksi hyvin arvosanoin. Kalkaros otti S.U.P.E.R.-tunneilleen vain U:n arvoisia oppilaita. Draco hymyili. Hänen ei ainakaan tarvitsisi katsella Weasleyta ja Potteria liemitunneilla.
Maanantaina hänellä oli aamulla kaksoistunti muodonmuutosta, jonka V.I.P:stä hän oli saanut O:n. Draco oli sanonut oppilaanohjauksessa haluavansa työskennellä Taikaministeriössä Tylypahkan jälkeen. Sisäasiaministerinä tai jonain sellaisena hän oli sanonut. Oikeasti Dracolle oli yksi ja sama, pääsisikö hän Ministeriöön vai ei, sillä hänen tulevaisuuden suunnitelmansa eivät todellakaan rakentuneet raiteilla elämiselle, vaan jollekin paljon mielenkiintoisemmalle.
Draco oli saanut Pimeyden voimilta suojautumisen V.I.P:stä upean, mutta ei ollut valinnut Suojautumista kuudennelle ja seitsemännelle. Draco tiesi saavansa kaiken tarvittavan tiedon Pimeyden voimista kotikirjastostaan ja isältään. Ja sitä paitsi, kun hänellä ei ollut Suojautumista hänellä oli viisi tuntia vähemmän yhteistä Potterin ja Kura-Grangerin kanssa. Yritti hän ystävystyä Potterin kanssa tai ei, liika oli liikaa ja Potter oli sietämätön Grangerin ja Weasleyn seurassa.
Koska Draco oli sanonut haluavansa Taikaministeriöön töihin hänen täytyi valita Taikuuden historia. Dracon isä oli kertonut pojalleen jonkin verran velhojen historiaa ja herra Malfoyn näkökulma oli juuri sopivan mustavalkoinen. Taikuuden historiaa Draco opiskelisi tiistaisin ja keskiviikkoisin kaksi tuntia ja perjantaisin tunnin.
Draco huokaisi. Kuinka tahansa päin hän lukikin lukujärjestystään se näytti kuolettavan tylsältä.
”Tässä,” Draco mutisi ojentaen paperinsa Blaiselle. Blaise oli neljästä huonetoveristaan ainut, jota hän sieti. Blaise liikkui kuitenkin enimmäkseen Theodoren kanssa, mikäli liikkui jonkun kanssa kahdestaan. Draco oli tuntenut molemmat yli viisi vuotta, mutta tosi asiassa molemmat tuntuivat hänelle yhdentekeviltä.
Draco nappasi leivän korista, joka oli jo valmiiksi hänen edessään ja komensi toisluokkalaista Alexander Mabia lähettämään hänelle marmeladin.
*
Liemitunnit alkoivat kymmeneltä.
Kymmentä vaille kymmenen Draco nousi sängyltään ja aukaisi toiseksi suurimman matka-arkkunsa napauttamalla taikasauvallaan lukkoa. Koska liemitunnit pidettiin tyrmissä, hänen ei ollut syytä ottaa vielä laukkuaan mukaan (jota tietenkin kantaisi Crabbe tai Goyle), vaan otti arkusta ainoastaan ”Taikaliemet -ja juomat niitä osaaville”; pergamenttia ja mustetta hän lainaisi Blaiselta. Draco oli kotona selaillut uusia koulukirjojaan ja kaikista niistä näki, etteivät tyhmät enää pärjäisi kouluaineissa. ”Taikaliemet -ja juomat niitä osaaville” - kirjassa oli ollut muutamia Dracoa oikeastikin kiinnostavia seoksia. Muodonmuutosten kirja ”Muodonmuutokset edistyneempiäkin edistyneemmille” sen sijaan oli sisältänyt peräti kymmenisen muodonmuutostaikaa, jotka Draco oppisi mielellään. Opiskelu menisi tänä vuonna rankemmaksi, mutta selvästi hitusen kiinnostavammaksi. Draco tiesi, että Crabbe ja Goyle olivat päässeet V.I.P-kokeista läpi vain sen takia, että Kalkaroksella oli ollut sormensa pelissä. Tyhmillä, yksinkertaisilla älykääpiöillä ei oikeasti olisi asiaa kuudennelle luokalle ja S.U.P.E.R-oppitunneille, mutta onneksi Draco oli kaikkea muuta kuin tyhmä tai yksinkertainen.
”Onko meillä täällä tunti?” Goyle örähti Dracon suljettua luihuisten tiloihin vievän oven ja käveltyään liemiluokan kalteroidun puisen oven eteen.
Draco katsahti Goylea jäätävästi.
Kiviportailta, jotka laskeutuivat alas tyrmiin alkoi kuulua ääntä. Muut oppilaat olivat tulossa. Luihuisista tunnille olivat tulossa Dracon lisäksi Blaise, Pansy, Millicent, Crabbe ja Goyle. Draco tiesi, että sekin, että Crabbe ja Goyle olivat liemitunneilla, oli Kalkaroksen aikaan saannosta.
Millicent lakkasi kynsiänsä mustaksi ja nojaili pylvääseen. Blaise lueskeli oppikirjaa ja Crabbe ja Goyle toljottivat eteensä. Pansy siirtyi Dracon viereen seisomaan, kun poika pysähtyi liemiluokan oven eteen. Ruskeahiuksinen tyttö sujautti kätensä pojan käteen ja näytti tyytyväiseltä, kun Draco ei vetäissyt kättänsä pois. Draco ei tiennyt, keitä tunnille oli tulossa ja tyttö, oli se sitten vaikka Pansy, oli kohtuullinen statussymboli.
Susan Bones ilmestyi portaikosta näkyviin jutellen korpinkynsi Lisa Turpinin kanssa. Tytöt katsahtivat ovella norkoileviin luihuisiin ja jäivät seisomaan portaiden viereen. Tyttöjä seurasivat Terry Boot, Mandy Brocklehurst, Ernie Macmillan, Justin Finch-Fletchey, Lavender Brown ja Parvati Patil. Draco kurtisti kulmiaan tunnistaessaan äänestä, ketkä kaksi laskeutuivat tyrmiin viimeisenä. Harry Potter ja Hermione Grager juttelivat innoissaan astellessaan kiviportaat alas. Hermione naurahti iloisesti, mutta katsoi sitten luihuisia ilme synketen.
”Mitä te kaksi täällä teette? Ettekö tiedä, etteivät hiukset ja järki mahdu samaan päähän, takkutukat?” Draco kysyi venytellen. Luihuiset nauroivat.
Granger jätti kysymysen huomiotta, mutta Potter mulkaisi Dracoa kulmiensa alta. Sinänsä Dracolla ei olisi pitänyt olla paljoakaan sanomista kaksikon hiuksista, sillä hänen omatkin hiuksensa sai melkein poninhännälle.
Samassa hämärän käytävän toisessa päässä aukeni ja sulkeutui ovi.
Kengät kopisivat kivilattiaa vasten ja pitkä miehen hahmo ilmestyi käytävän pimeydestä. Severus Kalkaros käveli arvokkaasti luokkahuoneen ovelle suomatta katsettakaan oppilaille.
Oppilaat seurasivat ripeästi opettajaansa luokkaan ja istuutuivat vankkojen pöytien eteen. Draco istuutui etupulpettiin Pansyn viereen, Harry ja Hermione jäivät luokan perimmäiseen pöytään.
Professori Kalkaros paukautti mukanansa tuoman paksun oppikirjan opettajanpöytään ja kääntyi katselemaan oppilaita nenän varttaan pitkin.
”Tervetuloa,” Kalkaros sanoi lipevästi. Oppilaat istuivat hiljaa paikoillaan ja pitivät katseensa tiukasti professorissa. Ilmassa oli aistittavissa pientä varautumista.
”Ensimmäiseksi haluan sanoa, että useimmat teistä ovat täällä kykyjensä ansiosta,” Kalkaros sanoi ja loi katseen Dracoon. Draco hymyili omahyväisesti ja otti mukavamman asennon kovalla puupenkillä.
”Mutta joukossanne on myös poikkeuksia, jotka ovat päässeet ryhmääni vain eräiden kolleegoitteni päähänpinttymien takia. Uskon, että tiedätte kestä tässä nyt on kyse,” Kalkaros sanoi viileän ivallisesti. Nyt Kalkaros loi katseen luokan perälle.
Dracokin kääntyi ympäri penkissään ja katsoi virnistäen Harry Potteria. Ystävystymisyritykset olivat taas unohtuneet väliaikaisesti. Potter kuitenkin tuijotti uhmakkaan näköisenä häntä takaisin silmiin. Draco kääntyi pettyneenä takaisin Kalkarokseen päin.
”S.U.P.E.R- tunnit ovat hyvin vaativia, uskoisin teidän kaikkien tietävän sen. Seuraavina kahtena vuotena tulette saamaan oppia erittäin hankalista ja monimutkaisista taikaliemistä, paljon hankalammin keitettävistä kuin tähän asti valmistetut juomat ovat olleet. Odotan jokaiselta täyttä paneutumista aineeseen, minua ei kiinnosta pätkääkään, kuinka vaativia muut kouluaineenne ovat, ne eivät saa mennä taikaliemien edelle. Läksyt tehdään joka riivatun kerta, jokainen teistä tekee täydelliset muistiinpanot tunneilla ja jos olette poissa yhdeltäkään minun tunniltani, niin tulette tuntemaan sen nahoissanne. Pistän oppilaat reputtamaan hyvin helposti, ja eräät oppilaat hylkään erityisen mielelläni. Minun tuntini eivät ole typerille ja laiskoille kakaroille. Nyt - miksette ole jo tehneet muistiinpanoja puheestani?” Kalkaros ärisi kylmällä äänellä. Professori ei ollut ihan oikeassa - peräpulpetissa Hermione Granger oli kirjannut ylös joka sanan hänen puheestaan.
Kalkaros mulkoili luokkaa ja avasi suunsa uudestaan puhuakseen.
”Näillä tunneilla kukaan ei häiritse, ei edes kaikkien rakastamat teinitähdet. Itseasiassa, minulla onkin oikein sopiva ratkaisu kyseiseen pulmaan,” Kalkaros sanoi ja hänen kapeat huulensa kääntyivät ilkeään hymyyn.
”Potter! Laukku mukaan ja tänne eteen!” Professori komensi.
Luokan perällä Harry loi hätääntyneen ilmeen vieressään istuvaan Hermioneen ja molemmat kääntyivät kummissaan katsomaan Kalkarosta.
”Nyt!” Kalkaros ärähti ja Harry kumartui ottamaan laukkunsa lattialta ja nousi paikaltaan. Oppilaiden katseet seurasivat Harrya tämän laahustaessa luokan eteen. Draco virnisti, tästä tulisi hauskaa. Kalkaros pistäisi Potterin selvästi erityisvalvontaan.
”Parkinsson, ole hyvä ja ota tavarasi ja siirry Zabinin viereen.”
Harry kurtisti hieman kulmiaan ja vilkaisi Pansya, jonka oli tarkoitus nousta. Viesti ei ollut vielä mennyt perille tytön aivoihin. Harry tajusi kuitenkin nopeasti, mitä Kalkaros aikoi. Hänen katseensa lennähti juomamestariin.
”Ei!” Harry huudahti.
”Ei todellakaan!” Draco huudahti.
”Ja aivan takuuvarmasti,” Kalkaros hymyili.
Pansy katsoi silmät pyöreinä ensin Dracoa ja sitten Kalkarosta. Kuitenkin tyttö nousi paikaltaan ja sipsutti Blaisen viereen toiselle puolelle luokkaa.
”Professori, en todellakaan -” ”Herra Malfoy on hyvä ja vaikenee. Olet paras oppilas tässä ryhmässä ja valitettavasti parhaiden pitää aina huolehtia avuttomimmista. Toivon, että seurasi saa Potterin ryhdistäytymään. Uskon sinun ymmärtävän,” Kalkaros ilmoitti katsellen poikia nenänsä takaa.
Aika tuntui pysähtyneen hetkeksi soihtujen valaisemassa luokkahuoneessa. Kymmeneltä minuutilta tuntuneen ajan päästä Harry liikahti astuen lähemmäksi kahdenistuttavaa penkkiä ( A/N: kahdenistuttava penkki ei muuten ole kovin iso). Nyrpeää naamaa näyttävä poika tiputti laukkunsa suurpiirteisesti penkin viereen ja loi pahoillaan olevan katseen Hermionen suuntaan. Sitten Harry istahti penkille. Istuessaan alas hän sai tulkitsemattoman katseen Draco Malfoylta.
Kalkaros oli ilmeisesti tyytyväinen ja siirtyi nyt lähemmäksi liitutaulua aukaisten pöydällään lojuvan paksun kirjan ensimmäisen luvun kohdalta.
”Tänään saatte kuulla mesmer-juomasta. Tämä liemi on erityisen vaikea valmistaa, mutta valmistaminen vie vain neljännestunnin. Mesmer-juoma laamaannuttaa aivotoiminnan lähes tyystin juojaltaan. Uhri pysyy elosssa, mutta…”
Kalkaroksen puhetta kirjattiin luokassa kiivaasti ylös.
Harry otti pergamenttia, mustetta ja sulkakynän laukustaan ja kirjoitti muutaman sanan paperikääröön. Sitten poika vilkaisi vasemmalle puolelleen. Harry pläräsi Taikaliemet -ja juomat niitä osaaville-kirjansa sivut läpi ja kurtisti kulmiaan. Poika mulkaisi uudestaan silmälasiensa takaa vasemmalleen.
”Montako tuntia meillä on tätä viikossa?” Harry kysyi hiljaa katsomatta Dracoon.
Draco nojasi käteensä ja katseli kynsiään. Hän ei nähnyt tarpeelliseksi tehdä muistiinpanoja, hän voisi kopioida ne Blaiselta. Kalpea poika katsahti Harryyn.
”Viisi.”
”Ei hemmetissä.”
Draco virnisti itsekseen.
Ei Potterin parina oleminen seuraavat kymmenen kuukautta hänestäkään ollut hauskaa, mutta oli aina hauskaa katsella Potterin piinaa. Ja olisihan tästä hyötyäkin, Draco totesi itsekseen. Koska hän joutuisi viettämään Potterin seurassa viisi tuntia viikossa, se mitä luultavimmin edistäisi Dracon ystävystymisaikeita. Potteria vilkaistessaan Draco kuitenkin päätteli, että toinen inhoaisi häntä tämän vuoden jälkeen entistä enemmän.
Seuraavat seitsemänkymmentäviisi minuuttia Kalkaros nakutteli pitkillä kynsillään taulua, mulkoili luokkaa ja paasasi mesmer-juomasta ja sen vastajuomasta.
Draco ei koko aikana vaivautunut tekemään muistiinpanoja, vaan vaihteli tyytymättömiä katseita Blaisen kanssa, katseli kynsiään ja mulkoili poikaa vieressään.
Potter piti katseensa papereissaan, mutta ei näyttänyt panostavan muistiinpanoihin paljoakaan. Ehkä Potter kopioisi muistiinpanonsa Grangerilta.
Kyllä toinen kirjoitti lauseenpätkiä mesmer-juomasta, mutta kirjoitus oli suttuista ja pienet piirrokset hirtetystä ukkelista sotkivat pergamenttejä ennestään.
Vilkaistessaan Dracoa Potter huomasi, että poika katseli hänen piirroksiaan ja suoristi selkänsä kysyen: ”Ei sinulla sattuisi olemaan platinanväristä mustetta, tahtoisin piirtää tälle tyypille hiukset?” Draco mulkaisi toista pahasti ja jätti pergamenttien ja käsialojen tarkkailun sikseen.
Draco mietiskeli omiaan ja tajusi, että oli vuorokauden sisällä viettänyt Potterin vieressä aikaa jo kahdesti. Vessakohtauksen koomisuus puuttui kuitenkin tästä tunnista täysin, eikä Dracolla ollut ollenkaan hauskaa, varsinkaan sen jälkeen kun Potter oli kysynyt häneltä mustetta.
Tunnin lähestyessään loppuaan Kalkaros ilmoitti kaikille kotitehtävät, laittaen pinon lappuja kiertämään luokassa. Jokainen pöytäpari otti itselleen yhden lapun.
”Tämä on siis kotitehtävänne. Teette esitelmän siitä juomasta, joka pöytäänne sattuu. Tarkistan esitelmät henkilökohtaisesti viikon kuluttua maanantaina.”
Huomatessaan Dracon ja Harryn venähtäneet naamat hän lisäsi:
”Kyllä vain. Tämä työ tehdään pareittain. Poikkeuksetta.” Viimeiseen sanaan Kalkaros lisäsi sävyn, jonka tiesi pelottavan oppilaita.
”Nyt, poistukaa.”
Oppilaat keräsivät tavarat laukkuihinsa ja suuntasivat ovelle.
Harry loi katseen pariinsa, joka näytti täysin välinpitämättömältä parityön suhteen. Ei sitten, Harry ajatteli ja keräsi tavaransa.
Draco nousi venytellen penkiltä ja asteli Blaisen luokse ja yhdessä luihuiset poistuivat luokasta.
Harry kiiruhti oven vierellä odottavan Hermionen luokse ja ystävykset lähtivät liemiluokasta.
Draco kuunteli tyytyväisenä osanottoja luihuistovereiltaan, jotka yrittivät kilpaa selittää, kuinka pahoillaan he olivat ja kuinka kamala idiootti Harry Potter oli.
Luihuisjengi vaelsi suurena ryppäänä kohti Suurta salia. Luihuiset pitivät suurta meteliä ja jokainen ohikulkeva kuuli selvästi heidän mielipiteensä Potterista.
Draco johti luihuiset heidän pöytäänsä ja istuutui ensimmäisenä ruuan ääreen. Loput seurasivat esimerkkiä.
Draco pisti suuhunsa palan kirjolohta ja mulkaisi salin läpi rohkelikkojen pöytään. Alku ei ollut ollut kamalan lupaava, Potter inhosi häntä aivan yhtä paljon, kuin hän luulikin. Toisin sanoen, oli Potterin vika, että alku heidän ystävyydelleen oli ollut hatarahko. Tai ehkä Weasley oli puhunut Potterin vihaamaan häntä, jolloin se olisi Weasleyn vika.
Draco nielaisi ja siemaisi kultapikaristaan. Mutta hänhän oli Malfoy.
Malfoy. Sillä nimellä oli merkitys. Jos nimelle olisi pitänyt antaa käännös, se olisi tarkoittanut ”saan mitä haluan.” Ja Draco oli päättänyt ystävystyä Potterin kanssa, vaikka vain kiusatakseen tätä.
LUKU 7
Maanatai-iltapäivänä Dracolla oli muodonmuutoksia. Harmikseen tai huvikseen, hän ei osannut päättää, myös Potter oli muodonmuutostunnilla. Weasley ja Grager olivat myös siellä ja se taatusti harmitti Dracoa.
Granger jatkoi samaa linjaa muodonmuutostunneilla kuin edellisinäkin vuosina, rajatonta McGarmiwan nuoleskelua. Niin kuin Draco olikin sunnuntaina päätellyt, McGarmiwalta ei herunut yhtäkään pistettä luihuisille, Grager taas ansaitsi kaksikymmentä pistettä Rohkelikolle. Draco istui luokan perällä ja rohkelikkokolmikko istui etupulpeteissa, joten Draco ei voinut edistää hankettaan muuten kuin luomalla turhautuneita silmäyksiä Potterin suunnalle. Kuka tietää, ehkä Draco olisi mennyt juttelemaan Potterille, jos tämä olisi ollut yksin. Draco havaitsi, että Potterilla on huomattava kyky tuntea tuijotus niskassaan ja neljästi Potter kääntyi tuolissaan katsomaan taakseen. Kolmasti Draco käänsi katseensa pois, mutta viimeisellä kerralla hän tuijotti otsa kurtussa suoraan pojan vihreisiin silmiin. Potter ei tajunnut ottaa juonesta kiinni, vaan pudisti päätään ja kääntyi takaisin oikeinpäin.
Viimeinen tunti Dracolla, ja Harrylla, oli loitsuja. Tunti kesti kahdesta kolmeen ja Draco jatkoi harmistuneen roolia, sillä Potter roikkui edelleen kylki kyljessä Weasleyn ja Grangerin kanssa. Dracoa ärsytti sellainen älytön läheisyys. Hän myös ihmetytti, eikö Potter ollut jo tajunnut olevansa kolmas pyörä? Granger ja Weasley olivat selvästi pari, jos eivät nyt virallisesti niin epävirallisesti. Dracollakin oli seuralaisensa, mutta hän ei ollut Potterin tavoin riippuvainen kavereistaan. Kun Draco oli ollut kymmenen, hänen isänsä oli kertonut hänelle totuuden läheisyydestä. ”Poikani, älä usko mihinkään sellaiseen taiaksi kutsuttuun kuin ystävyys tai rakkaus. Niistä on vain harmia. Rakastaminen kannattaa, mutta vain valtaa saa rakastaa puitteettomasti.” Isä oli aina oikeassa. (Jos Draco olisi miettinyt isän antamaa ohjetta hieman syvällisemmin, hän olisi tajunnut, että ohjeessa oli muutama porsaan mentävä reikä, mutta palatkaamme niihin myöhemmin. )
Maanantai-iltapäivän Draco vietti loikoillen oleskeluhuoneen takanääressä ja komennellen tupatovereitaan. Hän olisi tehnyt läksyjä, jos niitä olisi ollut. Liemien ainetta hän ei ollut tekemässä. McGarmiwa oli antanut läksyä vain huonoimmille oppilaille (Weasley oli yksi näistä!), Lipetit oli tapansa mukaan pudonnut kirjakasan päältä ja menettänyt tajuntansa. Puhtoinen Potter oli leijuttanut professorin Sairaalasiipeen.
Draco olisi todellakin tehnyt läksynsä. ”Tee aina läksyt, poikani. Opiskelemalla pää täyttyy tiedolla ja tieto on valtaa. Tietoja on aina hyvä soveltaa, eikä niitä ole koskaan liikaa,” Lucius Malfoy oli opettanut.
Loppuillasta Pansy oli jälleen ruvennut liian läheiseksi, eikä Draco sattunut olemaan sillä tuulella, joten poika oli paennut arvokkaasti maakuusaliin.
*
Tiistai-aamu valkeni yhtä aurinkoisena kuin edellisenäkin päivänä.
Astellessaan yhdeksän maissa luihuisten oleskeluhuoneeseen Draco koki lievän yllätyksen. Hän oli tietenkin odottanut tätä, mutta ei juuri tuolloin sattunut muistamaan huispauksesta yhtään mitään.
Draco Malfoyn astuessa oleskeluhuoneeseen huoneen täytti huuto ja hurraus.
Professori Kalkaros seisoi takanreunuksen vierellä ja katseli tyytyväisenä tupalaisiaan. Koko Luihuisen huispausjoukkue oli paikalla, kaikki aktiivipelaajat sekä varamiehet. Crabbe ja Goyle örähtelivät tyytyväisennäköisinä Kalkaroksen selän takana. Kaikki kolmetoista huispaajapoikaa karjuivat innoissaan ja taputtivat käsiään.
Draco, joka oli seisahtunut ovensuulle, hymyili tyytyväisenä.
”Onneksi olkoon, Draco,-” Kalkaros aloitti.
”Minut on valittu joukkueen kapteeniksi,” Draco jatkoi keskeyttäen tuvanjohtajansa uskaliaasti. Kalkaros sattui onneksi olemaan harvinaisen hyvällä tuulella ja professori tyytyi hymähtämään. Dracon virne sen kuin leveni.
Yksitoista poikaa ryntäsivät kättelemään uutta kapteeniaan ja Draco kätteli heitä kaikkia tyytyväisenä. Nyt muut luihuiset olivat hänen alaisiaan, kirjaimellisesti.
”Onneksi olkoon valinnasta, Malfoy, me aina tiedettiin, että sinusta tulisi meidän kapteeni,” luihuisten leveä ja juro varalyöjä Bottleck toitotti.
”Nyt kun meillä on Malfoy johdossa - ”
”Tänä vuonna mestaruus on meidän!”
Draco kurtisti kulmiaan ja kääntyi Kalkaroksen puoleen, joka näytti nyt siltä, että tunsi olonsa epämukavaksi iloisten ihmisten keskellä.
”Tänään siis kaikki tuvat päättivät huispauskapteeninsa. Rohkelikkojen kapteeni; kapteeni on Potter eikö vain?” Draco sanoi ja risti kätensä rinnalleen. Tämä tekisi ystävystymisestä entistä monimutkaisempaa.
”Hmm. Mutta en usko rohkelikkojen tänä vuonna olevan uhka. Kaksi Weasleyta joukkueessa… tiedäthän,” Kalkaros murahteli.
Draco virnisti. Ginny Weasley ei ollut ollut niin surkea, Ron Weasley oli surkea. Mutta rohkelikoilla olisi myös ne kaksi idioottilyöjää, jotka osuivat mailoillaan todennäköisimmin toisiinsa kuin ryhmyihin. Draco oletti Ginnyn pelaavan jahtaajan paikkaa tänä vuonna, Potter oli siis saanut takaisin lupansa lentää ja pelaisi etsijän paikkaa. Draco murahti. Potter saisi tänä vuonna rypeä häviön haisevassa suossa. Ystävyydestä viis, Draco pistäisi Potterin nuolemaan kengänkärkiään.
*
”Ja tahtoisiko Potter ilmaista, mikä teinitähteämme tällä kertaa viivytti?” Kalkaros ilkkui.
Draco katsoi ilmeettömänä luokanovella seisovaa pariaan. Potter oli tullut viisitoista minuuttia myöhässä. Draco ei osannut päättää, oliko hyvillään vai pahoillaan, että Potter oli tullutkin tunnille. Potterin ilmestyessä oven suuhun Draco oli kiherrellyt tyytyväisenä; Kalkaros antaisi pojalle ainakin tunnin jälki-istuntoa. Sitten Draco oli muistanut hankkeensa ja yrittänyt tuntea myötäntuntoa Potteria, tulevaa uutta ystäväänsä, kohtaan, mutta se ei ollut onnistunut kovin hyvin. Dracon päätä oli äkkiä alkanut särkeä ja muistaessaan, että Potter poti usein päänsärkyä Dracon vatsa oli tullut kipeäksi.
Potter käveli Kalkaroksen pöydän luokse laukku olallaan ja seisahtui pöydän eteen. Kalkaros katsoi Potteria ilkeä hymy kellertävillä huulillaan.
”Jos sinulla on jotain valittamista myöhästymisestäni voit mennä puhumaan Albukselle,” Potter töksäytti uhmakkaasti.
Luokka kohahti. Joku rohkelikoista teki ”uuu”-äänen ja joku vetäisi liian rajusti henkeä. Draco katsoi Potterin takaraivoa kummissaan. Potter puhui hämäävän tuttavallisesti herra Homekorvasta ja puhui harvinaisen epäkunnioittavasti Kalkarokselle.
Kalkaros katsoi poikaa raivoissaan.
”Vaikka sinulla onkin erikoislaatuinen suhde rehtorin kanssa, - anteeksi, rehtoriin, se ei oikeuta sinua puhumaan tuolla tavalla. Professori Severus Kalkaros ja Professori Albus Dumbledore, Potter,” Kalkaros sihisi. Draco ei nähnyt Potterin ilmettä, mutta olisi nähnyt pojan reagoinnin hyvin mielellään.
”Tunti tyrmien kaltereiden jynssäystä torstaina neljältä, Potter,” Kalkaros sanoi.
”Selvä, professori Severus Kalkaros,” Potter murisi ja kääntyi ympäri kävelläkseen paikalleen. Kalkaros katseli edelleen raivoissaan Potteria.
Potter tipautti laukkunsa penkin viereen ja istuutui paikalleen.
”Malfoy, kerropa Potterille missä menemme,” Kalkaros käski ja kääntyi liitutaulun puoleen.
Draco virnisti Potterille, joka tuijotti ihmeissään takaisin. Draco taputti hymyillen aukaisematonta oppikirjaansa ja sanoi: ”Tällainen kirja, Potter. Löytyykö?”
Harry kohotti vasenta kulmakarvaansa, mutta kaivoi kirjansa laukusta.
”Mikä sivu?” poika kysyi.
”Ööm, sivu viisikymmentäkolme,” Draco sanoi pyöritellen sulkakynäänsä.
Harry avasi kirjansa ja selasi sen sivulle viisikymmentäkolme.
”Potter on hyvä ja lukee meille, mitä juomaa tänään käsittelemme,” Kalkaros sanoi selkä päin luokkaa.
Harry rykäisi ja alkoi lukea:
”Villiruusun lemmenjuoma. Villiruusun juoma on erittäin tehokas lemmenjuoma herättämään juojassaan ihastusta. Villiruusun lemmenjuoman valmistukseen tarvitaan, -”
Dracon suu oli loksahtanut auki. Ei hän ollut tiennyt, että sivulla viisikymmentäkolme oli kappale velhomaailman toiseksi tehokkaimmasta lemmenjuomasta.
Luokka sen sijaan tirskui. Lavender Brown ja Parvati Patil kikattivat kädet suittensa edessä ja kasvot punaisina. Hermione Grangerkaan ei ollut voinut pidättää hymyään.
”Oikein suloista, Potter. Mutta luulisi, ettei teinitähtien tarvitse keitellä lemmenjuomia, eivätkö ne tytöt kapsahda jo muutenkin Potterin jalkoihin?” Kalkaros sanoi hymyillen inhottavasti.
Draco nielaisi. Lemmenjuomia tai ei, nyt Potter ei sietäisi katsella häntä seuraaviin kolmeen viikkoon.
Potter oli punastunut. Potter oli huvittavan näköinen noin punaisena.
”Draco sanoi sivunumeron.”
”Luihuisilla onkin aina ollut erinomainen huumorintaju. Ja mistä lähtien sinä olet kutsunut Malfoyta etunimeltä?” Kalkaros sanoi hymyillen.
Draco vilkaisi vieressään istuvaa Potteria. Poika oli entistä punaisempi.
*
Suuressa salissa oppilaille tarjoiltiin porsaankyljyksiä kastikkeessa.
Draco oli hämillään. Liemitunnin tapahtumat olivat saaneet Dracon ymmälleen, jota ei yleensä tapahtunut. Koska poika ei myöntänyt itselleen olevansa hämillään, hän ei myöskään tajunnut, kuinka hämillään hänen pitäisi olla.
Dracon päässä oli käväissyt pieni tunne epävarmuutta, mutta kyseinen tunne oli Malfoylle täysin tunnistamaton, joten se ei aiheuttanut hänelle sen suurempia päänvaivoja. Poika oli muutaman kerran kurtistanut kulmiaan Potterin punastumiselle ja tyytynyt sitten taas kävelemään käytävää pitkin nokka pystyssä ruokalaan.
Draco vilkuili paikaltaan vaistomaisesti Rohkelikon pöytään, mutta sankarikolmikkoa ei näkynyt. Draco oli tottunut siihen, ettei kolmikkoa näkynyt niin usein kuin ensimmäisinä kouluvuosina; sankarihommat näyttivät vievän aikaa. Draco tuhahti turhautuneesti. Miten kukaan voisi syyttää häntä itsekeskeiseksi jos häntä verrattaisiin Potterin dynastiaan?
Draco nousi paikaltaan ja kymmenisen luihuista seurasivat tapansa mukaan esimerkkiä. Draco käväisisi Kalkaroksen luona onkimassa hieman huispaustietoja. Professoria ei näkynyt opettajienpöydässä, joten hän olisi luultavasti tyrmissä omassa työhuoneessaan. Luihuisten uusi huispauskapteeni tahtoi tietää omat harjoitteluaikansa sekä muiden tupien harjoitteluajat. Draco fiksuna poikana tajusi, että vastustajat olivat aina vastustajia; etenkin Rohkelikosta piti pitää huolta. Pieni sabotaasi ei varmastikaan haittaisi suuremmissa määrin hänen hankettaan ystävystyä Potterin kanssa.
Draco käväisi tuvanjohtajansa luona ja sai kaikki haluamansa tiedot. Sen jälkeen hän suuntasi taikuuden historian tunnille muutaman muun luihuisen kanssa. Koko tunnin ajan Draco keikkui tuolillaan ja ilveili aina jonkun oppilaista vastatessa oikein Binnssin uneliaalla äänellä esitettyyn kysymykseen. Puolentoista tunnin aikana Draco kuitenkin väsyi ilveilyyn ja poika huomautti Blaiselle, että tämä voisi tehdä myös hänelle muistiinpanot.
Historian tuntien loppuessa Draco tunsi olonsa tylsistyneeksi ja päätti lähteä etsimään hieman virikkeitä itselleen. Crabbe ja Goyle selkänsä takana hän lähti saapastelemaan ympäri koulurakennusta. Aina jonkun pienen puuskupuh-, rohkelikko,- tai korpinkynsioppilaan sattuessa hänen tielleen Draco poisti uhriltaan viisi pistettä ”Tylypahkan koulun tärkeän valvojaoppilaan toiminnan häirinnästä.” Draco piti kuitenkin huolen, ettei poistanut muilta tuvilta enempää kuin parisenkymmentä pistettä, jottei joutuisi vastuuseen tekemisistään.
Viimeiset tunnit Dracolla oli Taikaeläinten hoitoa. Hän oli kauan miettinyt ottaisiko taikaeläimiä vai ei, mutta oli todennut itselleen, että kontrolli on valtaa. Kontrolloidahan pystyi sekä ihmisiä että eläimiä.
Kello oli hieman yli kahden ja aurinko helotti korkealla taivaalla lämmittäen Tylypahkan maita. Ilma oli lähes kesäinen, paitsi että lämpötila ei ollut kuin siinä kahdentoista asteen paikkeilla. Kesä oli ollut lämmin ja talven tulon pitäisi kestää tänä vuonna hieman tavallista pidempään. Hieman syksyistä tunnelmaa loivat kuitenkin lehtipuiden kellastuneet lehdet.
Draco johti Theodoren, Millicentin ja Blaisen Tylypahkan pihan poikki. Lämpimästä päivästä johtuen Draco antoi mustan avoimen koulukaapunsa liepeiden lepattaa sivuillaan pienessä tuulessa. Lähestyessään Hagridin mökkiä Draco pyyhkäisi karanneen hiussuortuvan korvansa taakse ja siristi silmiään auringossa. Kuten hän oli olettanutkin, Potterin trio oli kokonaisuudessaan mukana myös Taikaeläinten hoidon tunnilla. Rohkelikot seisoivat sivumpana muista oppilaista jutellen Hagridin kanssa. Draco ei ollut mikään Hagridin karvaisten ilmeiden tulkitsija, mutta järjenjättiläinen oli selvästi vaivautunut. Potter seisoi hiljaisena vieressä Grangerin selittäessä riistanvartijalle jotain. Weasley vilkuili oppilaiden suunnalle ja havaitessaan luihuisten saapuvan hän tökkäsi Potteria kylkeen. Harry nosti katseensa ja katsoi harmistuneena saapuvia luihuisia. Tämä sanoi jotain kuraveriselle ja Granger sulki suunsa kääntyessään katsomaan luihuisia.
Draco mulkoili tympääntyneenä, mutta kiinnostuneena Potteria ja tämän ystäviä heidän liittyessä muiden oppilaiden seuraan.
”Nonnii, otetaans sitten ne uudet kirjat esille. Kelläkään ei varmaan ollu tänä vuonna vaikeuksia avata kirjoja - rehtori ehotti, että otettais nää hampaattomat hirviökirjat tänä vuonna, oikeen sulosia...” Hagrid tiedotti kävellessään oppilaiden luokse. Mies heilutti valtavassa kourassaan kuudesluokkalaisten uutta oppikirjaa - Hampaatonta hirviökirjaa hirviöistä. Hampaattomasta hirviökirjasta tuli lähinnä mieleen pikkuinen seurakoira, sen karva oli vaaleanruskeaa ja sileätä, eikä kirjalla tosiaan ollut hampaita.
Dracon mielestä kirja muistutti kuuden tiskirätin väliin rytistettyä viemärirottaa. Hagridin huumorilla heitetty piikki ei myöskään jäänyt häneltä huomaamatta ja poika loi julman katseen Hagridiin.
”Olisikohan opettajakin pitänyt vaihtaa kirjan ohella johonkin vähemmän eläimelliseen?” hän totesi kylmän rauhallisesti virnistäen ilkeästi. Osa oppilaista tirskui, luihuiset nauroivat, Hagrid punastui ja Potterilta olisi voinut tulla höyryä korvien välistä.
”Äläs nyt, Potter. Kyllä karvainen ystäväsi pysyy Tylypahkassa riistanvartijana, jopa Dumbledore säälii häntä sen verran,” Draco sanoi kurtistaen saman tien kulmiaan. Hänen täytyisi vielä harjoitella hyväntahtoisen vitsin heittoa, eikä ihan niin vähääkään.
”Olet raivostuttava, Malfoy. Sinun todella pitäisi mennä kotiin kasvamaan pariksi vuodeksi,” Harry harppoi Dracon eteen. Potter oli niin lähellä, että Draco huomasi tämän olevan vain muutaman sentin häntä lyhyempi, mutta muuten suunnilleen samankokoinen kuin hän. Draco virnisti leveästi.
”Mitä?” Harry tuijotti virnuilevaa poikaa raivoissaan.
“Kun nyt koosta ja kasvamisesta puhutaan - olet minua lyhyempi, Harry,” Draco sanoi hiljaa, niin että ympärillä olevat oppilaat eivät kuulleet. ”Taas,” Draco lisäsi kuiskaten.
Harry katsoi häntä kuin tärähtänyttä. Silmälasipäinen poika avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta ei saanut sanaa suustaan. Dracon virne sen kuin leveni.
”Mutta älä välitä. Muutama sentti sinne tai tänne,” Draco hymyili.
”Harry! Malfoy!” Hagrid huusi. “Nyt saa riittää. Harry mene sinä tonne Hermionen ja Ronin luokse. Anna sen käärmeen ryömiä pesäänsä.”
Harry tuijotti Dracoa silmiin muutaman sekunnin ajan ja kääntyi sitten Ronin ja Hermionen luokse.
Draco nyrpisti nenäänsä. Pesääni? Pesääni?!
Hagrid mulkoili oppilaita hetken aikaa ennen kuin nosti karvaisen kirjan uudestaan esille. ”Okei, aattelin, että tänään kerrattais vähä vanhoja juttuja, ku on ekat tunnit. Niin, että kaikille palautuu mieliin ne perushommat. Ja tää Taikaeläinten hoitohan on tänä vuonna nyt paljon mielenkiintosempaa, käydään tulevaisuudes läpi vähä kiinnostavampii otuksia…”
Draco mulkoili Hagridia. Hän oli valmis vannomaan, että tänä vuonna he tapaisivat oikean lohikäärmeen kulta-aarteineen, lumimiehen, akromantellan, seitsemän basiliskia, professori Remus Lupinin ja tämän kaverin kalmankoiran, kolme kalmolaskosta, kuusitoista panssaroitua kimeeraa, mantikorin, kymmenen nundua ja kaksi viisikoipista.
Tunti olikin pelkkää kertausta, Hagrid pisti Dracon vastaamaan muutaman kerran, mutta muuten poika ei osallistunut tunnin kulkuun. Muutaman kerran Dracon teki mieli ilkkua jätille, mutta ei jaksanut vaivautua. Kyse ei ollut siitä, että hän tahtoi välttää yhteenottoja Potterin kanssa, vaan hän ei jaksanut uhrata huomiotaan niin nuijalle velholle kuin Hagrid. Alkutunnista Potter oli luonut vihaisia katseita Dracon suuntaan, joihin Draco oli vastannut ilmeettömänä. Kun puolet tunnista oli kulunut (heillä oli kaksoistunti) Potterin katseet harvenivat ja muuttuivat epäluuloisiksi ja jollain tapaa harkitseviksi.
”Okei, lukekaa ens tunniks tää eka kappale, se kertoo aarnikotkista. Puhutaan niistä sitte ens tunnilla,” Hagrid sanoi päättäen tunnin läksyihin.
Oppilaat nousivat nurmikolta, keräsivät kirjansa (jotka epäkoiramaisesti kehräsivät) ja alkoivat raahustaa linnan suunnalle. Suurimmalla osalla oli ollut kuuden tunnin päivä ja heillä oli väsy, jokainen oli tyytyväinen siihen, että tunnit olivat tämän päivän osalta ohi.
Draco nousi venytellen ja nyökkäsi Theodorea poimimaan läähättävän kirjansa maasta. Draco vilkaisi ohimennen Potteria, joka pyyhälsi luihuisten ohi Hagridin luokse. Granger ja Weasley näkyivät kävelevän jo jonkin matkan päässä. Jostakin syystä Dracon juuri laukkuun menossa ollut kirja haukahti.
Draco vetäisi sormensa hiustensa lävitse puolihuomaamattomasti ja lähti laahustamaan yläviistoon linnoja kohti. Olisi turha yrittää kuunnella Hagridin ja Potterin puhetta, salakuuntelu ei oikein ottanut onnistuakseen aukioilla.
Blaise, Theodore ja Millicent raahustivat Dracon perässä löysää vauhtia. Blaise, joka kantoi laukussaan Dracon kirjaa, selasi juuri omaansa. Blaise käveli muutaman askeleen Dracon jäljessä Theodoren vieressä.
”Hampaattoman hirviökirjan erikoisin ominaisuus on hyvän lemmikin tuntomerkki: tunteiden aistiminen. Kuin uskollinen koira, hirviökirja aistii omistajansa tunteet ja mielialat imitoiden niitä,” Blaise luki ääneen kehräävän kirjan ensimmäiseltä sivulta. ”Ei mikään ihme, että meidän kirjat kehrää, kun nyt vihdoinkin päästään pois tunneilta,” Blaise mutisi. Sitten poika katsoi pitkien hiuksiensa alta Dracoa. ”Mitä se sinun kirjasi tekikään?”
Draco mulkaisi Blaisea. ”Teki mitä teki, en tiedä mistä se johtui. Ja Blaise, älä hemmetissä rupea väittämään, että tuo kirja on hyvä keksintö - Dumbledore kehitti koko kirjan idean.”
Blaise laski nopeasti katseensa ja tunki inahtavan kirjan laukkuun.
Draco vilkaisi taaksensa. Potter näytti juuri hyvästelevän Hagridin ja lähtevän kävelemään kohti luihuisia. Draco kurtisti kulmiaan, miettien mitä sanoisi Potterille tämän mennessä ohi. Kerrankin Potter oli yksin, mutta Dracon oli silti huudettava tälle jotakin loukkaavaa, koska hänen oli pidettävä imagoaan yllään luihuisten edessä.
Dracon vilkaistessa kertaalleen taaksensa hän hämmästyi. Potter näytti olevan tulossa suoraan kohti luihuisia, Draco uskoisi tämän kiertävän luihuiset hieman kauempaa. Toisaalta Potter oli oppinut neljännellä luokalla huonon tavan rynnätä suoraan Dracon porukoiden läpi.
Vilkaistessaan kolmannen kerran Potteria Draco tuli siihen tulokseen, että Potter oli tulossa suoraan kohti.
”Malfoy!”
Draco kurtisti kulmiaan. Ei Potter yleensä ruvennut haastamaan riitaa, se oli Dracon hommaa.
”Malfoy, hemmetti, PAIKKA!”
Luihuiset seisahtuivat kaikki hämmästyksestä paikoilleen ja Draco kääntyi ympäri silmät selällään.
”Joo, tiedän että teillä kaikilla on identiteettiikriisi, mutta vain yhden sukunimi on Malfoy,” Harry Potter sanoi ivallisesti pysähtyen pienen välimatkan päähän luihuisista. Luihuiset kääntyivät odottavasti katsomaan Dracoa. Potterin kiusaaminen oli tosiaankin Dracon erityisoikeus.
Draco kohotti oikeata kulmakarvaansa, astahti eteenpäin ja levitti kätensä teatraalisesti.
”Draco Lucius Malfoy on edessäsi.”
Draco virnisti. Sitten hän viittasi pienellä eleellä hymyileviä luihuisia jatkamaan matkaansa epäilevännäköisinä.
Harryn kasvoilla käväisi jokin hymyn tapainen.
”Harry James Potter,” Harry sanoi ivaa äänessään ja ojensi kättään. ”Ei kai olla ennen tavattukaan,” hän jatkoi ivallisesti.
Draco katsoi Harrysta tämän käteen ja takaisin Harryyn.
”Älä luule, että kosken käteesi. Olen nähnyt missä se on ollut.”
Harry sai juuri ja juuri pidettyä pokkansa.
”Taisi se vessareissu olla sinulle hyvin ikimuistoista kun sitä noin ahkeraan muistelet,” Harry sanoi katsomatta kuitenkaan ihan suoraan Dracoa silmiin.
Draco punastui lievästi.
”Olihan se ainutkertainen kokemus,” Draco kuitenkin nauroi perään.
Harry tuijotti silmät suurina Dracoa, joka tuijotti takaisin jäänharmailla silmillään.
Vihreät silmät räpsähtivät.
”Sinulla siis oli jotain asiaa?” Draco kysyi kovettaen ilmeensä.
Harry irvisti. ”Meillä on se tyhmä parityö liemistä.”
”Niin?” Draco katsoi poikaa epäluuloisena.
”Tulin kysymään, pitäisikö meidän mennä kirjastoon joskus… tai tehdä se työ,” Harry älähti.
Draco irvisti ja pudisti sitten päätään. Potterilla piti olla erittäin hyvä syy tahtoa tehdä liemitehtävä. ”Jaa. Tahdot auroriksi? On siinäkin ammatti,” Draco sanoi halveksuen.
Harryn otsaan ilmestyi muutama ryppy, joita ei kuitenkaan voinut huomata mustan hiuspehkon alta. ”Ammatinvalintani kuuluu kaikkein vähiten sinulle, eikä sinulla pitäisi muutenkaan olla mitään sanomista,” Harry sanoi ärsyyntyneenä.
Draco virnisti. “Sankari-Potter. Noh, lupaan sinulle töitä,” hän naurahti. Nähtyään Potterin kysyvän ilmeen hän lisäsi: ”Saatpahan jahdata sitten minua.”
Harry katsoi otsa rypyssä Dracoa.
”No, tuletko sinne kirjastoon?” tummempi poika kysyi hetken kuluttua.
Draco rykäisi. “No joo. Mutta en ole kävelemässä kanssasi täältä kirjastolle asti, Potter,” hän sanoi katsoen Harrya arvostelevasti. ”Siinä menisi ikä, terveys ja maine.”
Harry irvisti ja sanoi: “No en ollut minäkään kävelemässä kanssasi kirjastolle, Malfoy.”
”Ja kirjastossa etsimme mahdollisimman piilossa olevan nurkan,” Harry lisäsi hetken kuluttua.
Draco kohotti oikeaa kulmakarvaansa. ”Mihin sinä yksityisyyttä tarvitset?”
”Älä väitä, että maineeni paranisi, jos ihmiset näkisivät meidät yhdessä,” Harry totesi.
”Väitänpäs.”
Harry ärähti. “Tiedätkö Malfoy, olet rasittavin ihminen, jonka olen koskaan tavannut.” Harry siirsi katseensa Dracosta linnaan ja lähti kävelemään.
Draco käännähti ympäri ja katsoi Harryn kulkua linnaa kohti. Dracosta alkoi yhtäkkiä tuntua, että hän oli ollut liian kiltti äsken ja päätti nopeasti korjata tilanteen.
”Potter! Minä vihaan sinua!” Draco huusi pojan perään.
”Niin minäkin sinua, Malfoy!” Harry huusi vastaukseksi ja kiirehti sitten askeliaan.
NOSTALGIA!
POSTAAN TEKSTIN TÄYSIN KOSKEMATTOMANA, JOTEN KAIKKI KUUSITOISTAVUOTIAIDEN KIRJOITTAJIEN NEROKKUUDET JA HÄPEÄNAIHEET OVAT OSA KOKONAISUUTTA EDELLEEN.
NAUTTIKAA, RAKKAAT.
**********************************************************
MUUTOSTEN TUULET
pairing: Draco Malfoy / Harry Potter
rating: NC-17
kirjoittaneet: Jenni R. ja Laura K. 2005)
juoni: KLISEÉ. 6lk. Kouluun mennessään Draco tuntee aloittavansa taas kaiken ”alusta”. Se saa hänet muistelemaan neuvoa/käskyä, jonka sai isältään ekaa kertaa Tylypahkaan lähtiessään. ”Harry Potter on samalla vuosikurssilla kanssasi. Opeta hänet valitsemaan ystävänsä huolellisesti.”
Luvut 4-5
Luvut 1-3
LUKU 6
Syyskuun toinen päivä valkeni hiljalleen jossakin Pohjois-Englannissa. Punainen aurinko kömpi esiin usvaisten vuorten takaa ja sen ensimmäiset valonsäteet ottivat Tylypahkan valtavaan järveen. Kirkas valo heijastui järven pinnasta takaisin taivaalle ja jatkoi osaksi etenemistään veden tumman sinisellä lainehtivalla pinnalla. Kultainen valo tunkeutui syvyyksiin ja herätti kirskuristajat ja limpit luolistaan. Valon saavuttaessa järven rannan se herätti myös rantavedessä uinuvan jättiläiskalmarin. Lonkeroinen otus venytteli ja ui sitten järven syvempiin osiin. Valo leikitteli ruohikolla, kaarteli pensaiden ympärillä ja kiipesi lehti-ja havupuiden latvoihin.
Nouseva aurinko valaisi Huispausstadionin, Kielletyn Metsän reunan ja kerkesi lopulta kiipeämään ylös Tylypahkan torneihin ja muurien ylitse.
Edes aamunkoitto Tylypahkassa ei ole tavallinen.
Tylypahkan keittiössä työskentelevät kotitontut loihtivat aamupalan neljään tupapöytään ja opettajainpöytään jo ennen kello seitsemää. Jotenkin kummassa aamupuuro pysyi lämpimänä seuraavat kaksi tuntia. Kun yksi kulho oli tyhjä se hävisi matalasti poksahtaen ja uusi kulho ilmestyi tilalle. Tässä sisäoppilaitoksessa sai siis täyshoidon.
Tyrmiin asti auringonvalo ei eksynyt valoisimpinakaan päivinä.
Draco Malfoy ei ollut tottunut heräämään seitsemältä. Kotona ollessaan hän heräsi kymmeneltä ja silloinkin heidän kaksikymmenvuotias naissisäkkönsä oli se joku, joka herätti hänet. Tylypahkassa hänet herätti sen sijaan Theodoren ikivanha mustaksi muuttunut hopeakello.
”Theodore Nott!!!” Draco Malfoyn pää ponnahti silkkilakanoiden välistä. Aamu oli ainut aika päivästä jolloin Dracon hiukset eivät olleet niin siistit.
Makuusalin toiselta seinältä kuului ääniä ja kova tömäys kun lattiaan iskeytyi jotakin. Theodore Nott ulvahti tippuessaan kivilattialle sängystänsä. Poika oli säikähtänyt pahemman kerran.
Theodore räpiköi pystyyn ja kaivoi taikasauvansa tyynyn alta. Poika tähtäsi hädissään hieman huonosti ja kumoitusloitsu lensi kellon ohi, mutta sai hopeakellon lentämään huoneen halki. Kello kopsahti Gregory Goylen paksuun kalloon, iso poika ulvahti kivusta ja kello tipahti lattialle.
Goyle oli säikähtänyt kelloa ja yritti nousta sängystään väärältä puolelta ja löi päänsä rosoiseen kiviseinään.
Crabbe, joka oli juuri päässyt ylös omasta sängystään kompastui kelloon ja kaatua rämähti lattialla olevan karhuntaljamaton päälle.
”Anna minun kaikki kestää,” Draco manasi ja läppäsi kädellä otsaansa. Blaise loi sängystään myötätuntoisen katseen Dracon suunnalle.
Draco vetäisi silkkipeiton pois päältään ja nousi istumaan sängyn reunalle. Poika haukotteli ja pörrötti platinanvaaleita hiuksiaan. Aamu oli myös ainut aika päivästä jolloin Dracon saattoi nähdä pörröttämässä hiuksiaan.
Poika sujautti valkeat jalkansa mustiin aamutohveleihin ja lampsi makuusalin ovelle. Ovella hän korjasi ryhtiään ja nappasi mahonkiselta lipastolta mustan nyöritetyn silkkipussin, tummanvihreän froteepyyhkeen ja puhtaat kaavut. Hän aukaisi oven ja käveli poikienkäytävää pitkin seitsemäsluokkalaisten makuusalin ohi käytävän perässä oleviin suihkutiloihin. Suihkutilojen raskas ovi aukeni itsestään. Draco oli aina pitänyt tuosta ovesta, se osasi jotenkin lukea ajatuksia. Aina kun hänellä oli pakottava tarve päästä vessaan, ovi aukeni oma-aloitteisesti.
Luihuisten suihkutilat oli jaettu vessoihin, pukuhuoneeseen ja suihkuihin. Draco suuntasi kulkunsa pukuhuoneisiin, joista löytyisi kokovartalopeilit.
Pukuhuone oli tyrmistä parhaiten valaistu huone.
Draco laski tavaransa penkille ja katsoi kokovartalopeiliin. Hän seisoi peilin edessä vain muutaman sekunnin ja veti sitten yltään yöpaitansa. Musta yöpaita lennähti lattialle ja Draco istuutui puiselle penkille riisuakseen housunsa. Hän kaappasi pyyhkeen penkiltä ja nousi seisomaan. Suoristaen ryhtinsä poika marssi boksereissaan suihkuun.
*
”Draco, näytätkö lukujärjestystäsi?” mustahiuksinen Blaise kysyi aamiaispöydän toiselta puolelta.
Draco katsahti toista poikaa. Blaisen mustat olkapäille ulottuvat hiukset olivat aivan yhtä takussa kuin tämän herätessä. Dracosta oli naurettavaa, ettei poika viitsinyt kammata hiuksiaan. Hän itse kulutti hiusten laittoon kymmenisen minuuttia. Ensimmäisinä kouluvuosinaan hän oli vetänyt hiuksensa taakse Iisisiliän liusliemellä, mutta oli luopunut siitä tyylistä jo vuosia sitten. Dracon tyylitaju oli kehittynyt, eipä siinä muuta.
”Odota nyt,” Draco sanoi ja katsoi paperiinsa.
Lukujärjestykset jaettiin aina ensimmäisenä maanantaiaamuna. Viime vuonna he olivat kuitenkin suorittaneet V.I.P.-tutkinnot, mikä tarkoitti oppituntien lähes täydellistä uudelleen järjestäytymistä. Jokaista ainetta, jota V.I.P.-tutkinnon suorittanut oppilas opiskeli oli viikossa viisi tuntia. Luonnollisesti Draco oli saanut Taikaliemistä U:n eli upean ja liemiä hänellä olisikin maanantaina kahdestatoista kahteen. Lukujärjestyksessä ei lukenut, minkä tuvan kanssa hänellä olisi Taikaliemiä. Kuudennella- ja seitsemännellä luokalla tunneille osallistui vain oppilaita, jotka olivat suorittaneet kyseisen aineen tutkinnon tarpeeksi hyvin arvosanoin. Kalkaros otti S.U.P.E.R.-tunneilleen vain U:n arvoisia oppilaita. Draco hymyili. Hänen ei ainakaan tarvitsisi katsella Weasleyta ja Potteria liemitunneilla.
Maanantaina hänellä oli aamulla kaksoistunti muodonmuutosta, jonka V.I.P:stä hän oli saanut O:n. Draco oli sanonut oppilaanohjauksessa haluavansa työskennellä Taikaministeriössä Tylypahkan jälkeen. Sisäasiaministerinä tai jonain sellaisena hän oli sanonut. Oikeasti Dracolle oli yksi ja sama, pääsisikö hän Ministeriöön vai ei, sillä hänen tulevaisuuden suunnitelmansa eivät todellakaan rakentuneet raiteilla elämiselle, vaan jollekin paljon mielenkiintoisemmalle.
Draco oli saanut Pimeyden voimilta suojautumisen V.I.P:stä upean, mutta ei ollut valinnut Suojautumista kuudennelle ja seitsemännelle. Draco tiesi saavansa kaiken tarvittavan tiedon Pimeyden voimista kotikirjastostaan ja isältään. Ja sitä paitsi, kun hänellä ei ollut Suojautumista hänellä oli viisi tuntia vähemmän yhteistä Potterin ja Kura-Grangerin kanssa. Yritti hän ystävystyä Potterin kanssa tai ei, liika oli liikaa ja Potter oli sietämätön Grangerin ja Weasleyn seurassa.
Koska Draco oli sanonut haluavansa Taikaministeriöön töihin hänen täytyi valita Taikuuden historia. Dracon isä oli kertonut pojalleen jonkin verran velhojen historiaa ja herra Malfoyn näkökulma oli juuri sopivan mustavalkoinen. Taikuuden historiaa Draco opiskelisi tiistaisin ja keskiviikkoisin kaksi tuntia ja perjantaisin tunnin.
Draco huokaisi. Kuinka tahansa päin hän lukikin lukujärjestystään se näytti kuolettavan tylsältä.
”Tässä,” Draco mutisi ojentaen paperinsa Blaiselle. Blaise oli neljästä huonetoveristaan ainut, jota hän sieti. Blaise liikkui kuitenkin enimmäkseen Theodoren kanssa, mikäli liikkui jonkun kanssa kahdestaan. Draco oli tuntenut molemmat yli viisi vuotta, mutta tosi asiassa molemmat tuntuivat hänelle yhdentekeviltä.
Draco nappasi leivän korista, joka oli jo valmiiksi hänen edessään ja komensi toisluokkalaista Alexander Mabia lähettämään hänelle marmeladin.
*
Liemitunnit alkoivat kymmeneltä.
Kymmentä vaille kymmenen Draco nousi sängyltään ja aukaisi toiseksi suurimman matka-arkkunsa napauttamalla taikasauvallaan lukkoa. Koska liemitunnit pidettiin tyrmissä, hänen ei ollut syytä ottaa vielä laukkuaan mukaan (jota tietenkin kantaisi Crabbe tai Goyle), vaan otti arkusta ainoastaan ”Taikaliemet -ja juomat niitä osaaville”; pergamenttia ja mustetta hän lainaisi Blaiselta. Draco oli kotona selaillut uusia koulukirjojaan ja kaikista niistä näki, etteivät tyhmät enää pärjäisi kouluaineissa. ”Taikaliemet -ja juomat niitä osaaville” - kirjassa oli ollut muutamia Dracoa oikeastikin kiinnostavia seoksia. Muodonmuutosten kirja ”Muodonmuutokset edistyneempiäkin edistyneemmille” sen sijaan oli sisältänyt peräti kymmenisen muodonmuutostaikaa, jotka Draco oppisi mielellään. Opiskelu menisi tänä vuonna rankemmaksi, mutta selvästi hitusen kiinnostavammaksi. Draco tiesi, että Crabbe ja Goyle olivat päässeet V.I.P-kokeista läpi vain sen takia, että Kalkaroksella oli ollut sormensa pelissä. Tyhmillä, yksinkertaisilla älykääpiöillä ei oikeasti olisi asiaa kuudennelle luokalle ja S.U.P.E.R-oppitunneille, mutta onneksi Draco oli kaikkea muuta kuin tyhmä tai yksinkertainen.
”Onko meillä täällä tunti?” Goyle örähti Dracon suljettua luihuisten tiloihin vievän oven ja käveltyään liemiluokan kalteroidun puisen oven eteen.
Draco katsahti Goylea jäätävästi.
Kiviportailta, jotka laskeutuivat alas tyrmiin alkoi kuulua ääntä. Muut oppilaat olivat tulossa. Luihuisista tunnille olivat tulossa Dracon lisäksi Blaise, Pansy, Millicent, Crabbe ja Goyle. Draco tiesi, että sekin, että Crabbe ja Goyle olivat liemitunneilla, oli Kalkaroksen aikaan saannosta.
Millicent lakkasi kynsiänsä mustaksi ja nojaili pylvääseen. Blaise lueskeli oppikirjaa ja Crabbe ja Goyle toljottivat eteensä. Pansy siirtyi Dracon viereen seisomaan, kun poika pysähtyi liemiluokan oven eteen. Ruskeahiuksinen tyttö sujautti kätensä pojan käteen ja näytti tyytyväiseltä, kun Draco ei vetäissyt kättänsä pois. Draco ei tiennyt, keitä tunnille oli tulossa ja tyttö, oli se sitten vaikka Pansy, oli kohtuullinen statussymboli.
Susan Bones ilmestyi portaikosta näkyviin jutellen korpinkynsi Lisa Turpinin kanssa. Tytöt katsahtivat ovella norkoileviin luihuisiin ja jäivät seisomaan portaiden viereen. Tyttöjä seurasivat Terry Boot, Mandy Brocklehurst, Ernie Macmillan, Justin Finch-Fletchey, Lavender Brown ja Parvati Patil. Draco kurtisti kulmiaan tunnistaessaan äänestä, ketkä kaksi laskeutuivat tyrmiin viimeisenä. Harry Potter ja Hermione Grager juttelivat innoissaan astellessaan kiviportaat alas. Hermione naurahti iloisesti, mutta katsoi sitten luihuisia ilme synketen.
”Mitä te kaksi täällä teette? Ettekö tiedä, etteivät hiukset ja järki mahdu samaan päähän, takkutukat?” Draco kysyi venytellen. Luihuiset nauroivat.
Granger jätti kysymysen huomiotta, mutta Potter mulkaisi Dracoa kulmiensa alta. Sinänsä Dracolla ei olisi pitänyt olla paljoakaan sanomista kaksikon hiuksista, sillä hänen omatkin hiuksensa sai melkein poninhännälle.
Samassa hämärän käytävän toisessa päässä aukeni ja sulkeutui ovi.
Kengät kopisivat kivilattiaa vasten ja pitkä miehen hahmo ilmestyi käytävän pimeydestä. Severus Kalkaros käveli arvokkaasti luokkahuoneen ovelle suomatta katsettakaan oppilaille.
Oppilaat seurasivat ripeästi opettajaansa luokkaan ja istuutuivat vankkojen pöytien eteen. Draco istuutui etupulpettiin Pansyn viereen, Harry ja Hermione jäivät luokan perimmäiseen pöytään.
Professori Kalkaros paukautti mukanansa tuoman paksun oppikirjan opettajanpöytään ja kääntyi katselemaan oppilaita nenän varttaan pitkin.
”Tervetuloa,” Kalkaros sanoi lipevästi. Oppilaat istuivat hiljaa paikoillaan ja pitivät katseensa tiukasti professorissa. Ilmassa oli aistittavissa pientä varautumista.
”Ensimmäiseksi haluan sanoa, että useimmat teistä ovat täällä kykyjensä ansiosta,” Kalkaros sanoi ja loi katseen Dracoon. Draco hymyili omahyväisesti ja otti mukavamman asennon kovalla puupenkillä.
”Mutta joukossanne on myös poikkeuksia, jotka ovat päässeet ryhmääni vain eräiden kolleegoitteni päähänpinttymien takia. Uskon, että tiedätte kestä tässä nyt on kyse,” Kalkaros sanoi viileän ivallisesti. Nyt Kalkaros loi katseen luokan perälle.
Dracokin kääntyi ympäri penkissään ja katsoi virnistäen Harry Potteria. Ystävystymisyritykset olivat taas unohtuneet väliaikaisesti. Potter kuitenkin tuijotti uhmakkaan näköisenä häntä takaisin silmiin. Draco kääntyi pettyneenä takaisin Kalkarokseen päin.
”S.U.P.E.R- tunnit ovat hyvin vaativia, uskoisin teidän kaikkien tietävän sen. Seuraavina kahtena vuotena tulette saamaan oppia erittäin hankalista ja monimutkaisista taikaliemistä, paljon hankalammin keitettävistä kuin tähän asti valmistetut juomat ovat olleet. Odotan jokaiselta täyttä paneutumista aineeseen, minua ei kiinnosta pätkääkään, kuinka vaativia muut kouluaineenne ovat, ne eivät saa mennä taikaliemien edelle. Läksyt tehdään joka riivatun kerta, jokainen teistä tekee täydelliset muistiinpanot tunneilla ja jos olette poissa yhdeltäkään minun tunniltani, niin tulette tuntemaan sen nahoissanne. Pistän oppilaat reputtamaan hyvin helposti, ja eräät oppilaat hylkään erityisen mielelläni. Minun tuntini eivät ole typerille ja laiskoille kakaroille. Nyt - miksette ole jo tehneet muistiinpanoja puheestani?” Kalkaros ärisi kylmällä äänellä. Professori ei ollut ihan oikeassa - peräpulpetissa Hermione Granger oli kirjannut ylös joka sanan hänen puheestaan.
Kalkaros mulkoili luokkaa ja avasi suunsa uudestaan puhuakseen.
”Näillä tunneilla kukaan ei häiritse, ei edes kaikkien rakastamat teinitähdet. Itseasiassa, minulla onkin oikein sopiva ratkaisu kyseiseen pulmaan,” Kalkaros sanoi ja hänen kapeat huulensa kääntyivät ilkeään hymyyn.
”Potter! Laukku mukaan ja tänne eteen!” Professori komensi.
Luokan perällä Harry loi hätääntyneen ilmeen vieressään istuvaan Hermioneen ja molemmat kääntyivät kummissaan katsomaan Kalkarosta.
”Nyt!” Kalkaros ärähti ja Harry kumartui ottamaan laukkunsa lattialta ja nousi paikaltaan. Oppilaiden katseet seurasivat Harrya tämän laahustaessa luokan eteen. Draco virnisti, tästä tulisi hauskaa. Kalkaros pistäisi Potterin selvästi erityisvalvontaan.
”Parkinsson, ole hyvä ja ota tavarasi ja siirry Zabinin viereen.”
Harry kurtisti hieman kulmiaan ja vilkaisi Pansya, jonka oli tarkoitus nousta. Viesti ei ollut vielä mennyt perille tytön aivoihin. Harry tajusi kuitenkin nopeasti, mitä Kalkaros aikoi. Hänen katseensa lennähti juomamestariin.
”Ei!” Harry huudahti.
”Ei todellakaan!” Draco huudahti.
”Ja aivan takuuvarmasti,” Kalkaros hymyili.
Pansy katsoi silmät pyöreinä ensin Dracoa ja sitten Kalkarosta. Kuitenkin tyttö nousi paikaltaan ja sipsutti Blaisen viereen toiselle puolelle luokkaa.
”Professori, en todellakaan -” ”Herra Malfoy on hyvä ja vaikenee. Olet paras oppilas tässä ryhmässä ja valitettavasti parhaiden pitää aina huolehtia avuttomimmista. Toivon, että seurasi saa Potterin ryhdistäytymään. Uskon sinun ymmärtävän,” Kalkaros ilmoitti katsellen poikia nenänsä takaa.
Aika tuntui pysähtyneen hetkeksi soihtujen valaisemassa luokkahuoneessa. Kymmeneltä minuutilta tuntuneen ajan päästä Harry liikahti astuen lähemmäksi kahdenistuttavaa penkkiä ( A/N: kahdenistuttava penkki ei muuten ole kovin iso). Nyrpeää naamaa näyttävä poika tiputti laukkunsa suurpiirteisesti penkin viereen ja loi pahoillaan olevan katseen Hermionen suuntaan. Sitten Harry istahti penkille. Istuessaan alas hän sai tulkitsemattoman katseen Draco Malfoylta.
Kalkaros oli ilmeisesti tyytyväinen ja siirtyi nyt lähemmäksi liitutaulua aukaisten pöydällään lojuvan paksun kirjan ensimmäisen luvun kohdalta.
”Tänään saatte kuulla mesmer-juomasta. Tämä liemi on erityisen vaikea valmistaa, mutta valmistaminen vie vain neljännestunnin. Mesmer-juoma laamaannuttaa aivotoiminnan lähes tyystin juojaltaan. Uhri pysyy elosssa, mutta…”
Kalkaroksen puhetta kirjattiin luokassa kiivaasti ylös.
Harry otti pergamenttia, mustetta ja sulkakynän laukustaan ja kirjoitti muutaman sanan paperikääröön. Sitten poika vilkaisi vasemmalle puolelleen. Harry pläräsi Taikaliemet -ja juomat niitä osaaville-kirjansa sivut läpi ja kurtisti kulmiaan. Poika mulkaisi uudestaan silmälasiensa takaa vasemmalleen.
”Montako tuntia meillä on tätä viikossa?” Harry kysyi hiljaa katsomatta Dracoon.
Draco nojasi käteensä ja katseli kynsiään. Hän ei nähnyt tarpeelliseksi tehdä muistiinpanoja, hän voisi kopioida ne Blaiselta. Kalpea poika katsahti Harryyn.
”Viisi.”
”Ei hemmetissä.”
Draco virnisti itsekseen.
Ei Potterin parina oleminen seuraavat kymmenen kuukautta hänestäkään ollut hauskaa, mutta oli aina hauskaa katsella Potterin piinaa. Ja olisihan tästä hyötyäkin, Draco totesi itsekseen. Koska hän joutuisi viettämään Potterin seurassa viisi tuntia viikossa, se mitä luultavimmin edistäisi Dracon ystävystymisaikeita. Potteria vilkaistessaan Draco kuitenkin päätteli, että toinen inhoaisi häntä tämän vuoden jälkeen entistä enemmän.
Seuraavat seitsemänkymmentäviisi minuuttia Kalkaros nakutteli pitkillä kynsillään taulua, mulkoili luokkaa ja paasasi mesmer-juomasta ja sen vastajuomasta.
Draco ei koko aikana vaivautunut tekemään muistiinpanoja, vaan vaihteli tyytymättömiä katseita Blaisen kanssa, katseli kynsiään ja mulkoili poikaa vieressään.
Potter piti katseensa papereissaan, mutta ei näyttänyt panostavan muistiinpanoihin paljoakaan. Ehkä Potter kopioisi muistiinpanonsa Grangerilta.
Kyllä toinen kirjoitti lauseenpätkiä mesmer-juomasta, mutta kirjoitus oli suttuista ja pienet piirrokset hirtetystä ukkelista sotkivat pergamenttejä ennestään.
Vilkaistessaan Dracoa Potter huomasi, että poika katseli hänen piirroksiaan ja suoristi selkänsä kysyen: ”Ei sinulla sattuisi olemaan platinanväristä mustetta, tahtoisin piirtää tälle tyypille hiukset?” Draco mulkaisi toista pahasti ja jätti pergamenttien ja käsialojen tarkkailun sikseen.
Draco mietiskeli omiaan ja tajusi, että oli vuorokauden sisällä viettänyt Potterin vieressä aikaa jo kahdesti. Vessakohtauksen koomisuus puuttui kuitenkin tästä tunnista täysin, eikä Dracolla ollut ollenkaan hauskaa, varsinkaan sen jälkeen kun Potter oli kysynyt häneltä mustetta.
Tunnin lähestyessään loppuaan Kalkaros ilmoitti kaikille kotitehtävät, laittaen pinon lappuja kiertämään luokassa. Jokainen pöytäpari otti itselleen yhden lapun.
”Tämä on siis kotitehtävänne. Teette esitelmän siitä juomasta, joka pöytäänne sattuu. Tarkistan esitelmät henkilökohtaisesti viikon kuluttua maanantaina.”
Huomatessaan Dracon ja Harryn venähtäneet naamat hän lisäsi:
”Kyllä vain. Tämä työ tehdään pareittain. Poikkeuksetta.” Viimeiseen sanaan Kalkaros lisäsi sävyn, jonka tiesi pelottavan oppilaita.
”Nyt, poistukaa.”
Oppilaat keräsivät tavarat laukkuihinsa ja suuntasivat ovelle.
Harry loi katseen pariinsa, joka näytti täysin välinpitämättömältä parityön suhteen. Ei sitten, Harry ajatteli ja keräsi tavaransa.
Draco nousi venytellen penkiltä ja asteli Blaisen luokse ja yhdessä luihuiset poistuivat luokasta.
Harry kiiruhti oven vierellä odottavan Hermionen luokse ja ystävykset lähtivät liemiluokasta.
Draco kuunteli tyytyväisenä osanottoja luihuistovereiltaan, jotka yrittivät kilpaa selittää, kuinka pahoillaan he olivat ja kuinka kamala idiootti Harry Potter oli.
Luihuisjengi vaelsi suurena ryppäänä kohti Suurta salia. Luihuiset pitivät suurta meteliä ja jokainen ohikulkeva kuuli selvästi heidän mielipiteensä Potterista.
Draco johti luihuiset heidän pöytäänsä ja istuutui ensimmäisenä ruuan ääreen. Loput seurasivat esimerkkiä.
Draco pisti suuhunsa palan kirjolohta ja mulkaisi salin läpi rohkelikkojen pöytään. Alku ei ollut ollut kamalan lupaava, Potter inhosi häntä aivan yhtä paljon, kuin hän luulikin. Toisin sanoen, oli Potterin vika, että alku heidän ystävyydelleen oli ollut hatarahko. Tai ehkä Weasley oli puhunut Potterin vihaamaan häntä, jolloin se olisi Weasleyn vika.
Draco nielaisi ja siemaisi kultapikaristaan. Mutta hänhän oli Malfoy.
Malfoy. Sillä nimellä oli merkitys. Jos nimelle olisi pitänyt antaa käännös, se olisi tarkoittanut ”saan mitä haluan.” Ja Draco oli päättänyt ystävystyä Potterin kanssa, vaikka vain kiusatakseen tätä.
LUKU 7
Maanatai-iltapäivänä Dracolla oli muodonmuutoksia. Harmikseen tai huvikseen, hän ei osannut päättää, myös Potter oli muodonmuutostunnilla. Weasley ja Grager olivat myös siellä ja se taatusti harmitti Dracoa.
Granger jatkoi samaa linjaa muodonmuutostunneilla kuin edellisinäkin vuosina, rajatonta McGarmiwan nuoleskelua. Niin kuin Draco olikin sunnuntaina päätellyt, McGarmiwalta ei herunut yhtäkään pistettä luihuisille, Grager taas ansaitsi kaksikymmentä pistettä Rohkelikolle. Draco istui luokan perällä ja rohkelikkokolmikko istui etupulpeteissa, joten Draco ei voinut edistää hankettaan muuten kuin luomalla turhautuneita silmäyksiä Potterin suunnalle. Kuka tietää, ehkä Draco olisi mennyt juttelemaan Potterille, jos tämä olisi ollut yksin. Draco havaitsi, että Potterilla on huomattava kyky tuntea tuijotus niskassaan ja neljästi Potter kääntyi tuolissaan katsomaan taakseen. Kolmasti Draco käänsi katseensa pois, mutta viimeisellä kerralla hän tuijotti otsa kurtussa suoraan pojan vihreisiin silmiin. Potter ei tajunnut ottaa juonesta kiinni, vaan pudisti päätään ja kääntyi takaisin oikeinpäin.
Viimeinen tunti Dracolla, ja Harrylla, oli loitsuja. Tunti kesti kahdesta kolmeen ja Draco jatkoi harmistuneen roolia, sillä Potter roikkui edelleen kylki kyljessä Weasleyn ja Grangerin kanssa. Dracoa ärsytti sellainen älytön läheisyys. Hän myös ihmetytti, eikö Potter ollut jo tajunnut olevansa kolmas pyörä? Granger ja Weasley olivat selvästi pari, jos eivät nyt virallisesti niin epävirallisesti. Dracollakin oli seuralaisensa, mutta hän ei ollut Potterin tavoin riippuvainen kavereistaan. Kun Draco oli ollut kymmenen, hänen isänsä oli kertonut hänelle totuuden läheisyydestä. ”Poikani, älä usko mihinkään sellaiseen taiaksi kutsuttuun kuin ystävyys tai rakkaus. Niistä on vain harmia. Rakastaminen kannattaa, mutta vain valtaa saa rakastaa puitteettomasti.” Isä oli aina oikeassa. (Jos Draco olisi miettinyt isän antamaa ohjetta hieman syvällisemmin, hän olisi tajunnut, että ohjeessa oli muutama porsaan mentävä reikä, mutta palatkaamme niihin myöhemmin. )
Maanantai-iltapäivän Draco vietti loikoillen oleskeluhuoneen takanääressä ja komennellen tupatovereitaan. Hän olisi tehnyt läksyjä, jos niitä olisi ollut. Liemien ainetta hän ei ollut tekemässä. McGarmiwa oli antanut läksyä vain huonoimmille oppilaille (Weasley oli yksi näistä!), Lipetit oli tapansa mukaan pudonnut kirjakasan päältä ja menettänyt tajuntansa. Puhtoinen Potter oli leijuttanut professorin Sairaalasiipeen.
Draco olisi todellakin tehnyt läksynsä. ”Tee aina läksyt, poikani. Opiskelemalla pää täyttyy tiedolla ja tieto on valtaa. Tietoja on aina hyvä soveltaa, eikä niitä ole koskaan liikaa,” Lucius Malfoy oli opettanut.
Loppuillasta Pansy oli jälleen ruvennut liian läheiseksi, eikä Draco sattunut olemaan sillä tuulella, joten poika oli paennut arvokkaasti maakuusaliin.
*
Tiistai-aamu valkeni yhtä aurinkoisena kuin edellisenäkin päivänä.
Astellessaan yhdeksän maissa luihuisten oleskeluhuoneeseen Draco koki lievän yllätyksen. Hän oli tietenkin odottanut tätä, mutta ei juuri tuolloin sattunut muistamaan huispauksesta yhtään mitään.
Draco Malfoyn astuessa oleskeluhuoneeseen huoneen täytti huuto ja hurraus.
Professori Kalkaros seisoi takanreunuksen vierellä ja katseli tyytyväisenä tupalaisiaan. Koko Luihuisen huispausjoukkue oli paikalla, kaikki aktiivipelaajat sekä varamiehet. Crabbe ja Goyle örähtelivät tyytyväisennäköisinä Kalkaroksen selän takana. Kaikki kolmetoista huispaajapoikaa karjuivat innoissaan ja taputtivat käsiään.
Draco, joka oli seisahtunut ovensuulle, hymyili tyytyväisenä.
”Onneksi olkoon, Draco,-” Kalkaros aloitti.
”Minut on valittu joukkueen kapteeniksi,” Draco jatkoi keskeyttäen tuvanjohtajansa uskaliaasti. Kalkaros sattui onneksi olemaan harvinaisen hyvällä tuulella ja professori tyytyi hymähtämään. Dracon virne sen kuin leveni.
Yksitoista poikaa ryntäsivät kättelemään uutta kapteeniaan ja Draco kätteli heitä kaikkia tyytyväisenä. Nyt muut luihuiset olivat hänen alaisiaan, kirjaimellisesti.
”Onneksi olkoon valinnasta, Malfoy, me aina tiedettiin, että sinusta tulisi meidän kapteeni,” luihuisten leveä ja juro varalyöjä Bottleck toitotti.
”Nyt kun meillä on Malfoy johdossa - ”
”Tänä vuonna mestaruus on meidän!”
Draco kurtisti kulmiaan ja kääntyi Kalkaroksen puoleen, joka näytti nyt siltä, että tunsi olonsa epämukavaksi iloisten ihmisten keskellä.
”Tänään siis kaikki tuvat päättivät huispauskapteeninsa. Rohkelikkojen kapteeni; kapteeni on Potter eikö vain?” Draco sanoi ja risti kätensä rinnalleen. Tämä tekisi ystävystymisestä entistä monimutkaisempaa.
”Hmm. Mutta en usko rohkelikkojen tänä vuonna olevan uhka. Kaksi Weasleyta joukkueessa… tiedäthän,” Kalkaros murahteli.
Draco virnisti. Ginny Weasley ei ollut ollut niin surkea, Ron Weasley oli surkea. Mutta rohkelikoilla olisi myös ne kaksi idioottilyöjää, jotka osuivat mailoillaan todennäköisimmin toisiinsa kuin ryhmyihin. Draco oletti Ginnyn pelaavan jahtaajan paikkaa tänä vuonna, Potter oli siis saanut takaisin lupansa lentää ja pelaisi etsijän paikkaa. Draco murahti. Potter saisi tänä vuonna rypeä häviön haisevassa suossa. Ystävyydestä viis, Draco pistäisi Potterin nuolemaan kengänkärkiään.
*
”Ja tahtoisiko Potter ilmaista, mikä teinitähteämme tällä kertaa viivytti?” Kalkaros ilkkui.
Draco katsoi ilmeettömänä luokanovella seisovaa pariaan. Potter oli tullut viisitoista minuuttia myöhässä. Draco ei osannut päättää, oliko hyvillään vai pahoillaan, että Potter oli tullutkin tunnille. Potterin ilmestyessä oven suuhun Draco oli kiherrellyt tyytyväisenä; Kalkaros antaisi pojalle ainakin tunnin jälki-istuntoa. Sitten Draco oli muistanut hankkeensa ja yrittänyt tuntea myötäntuntoa Potteria, tulevaa uutta ystäväänsä, kohtaan, mutta se ei ollut onnistunut kovin hyvin. Dracon päätä oli äkkiä alkanut särkeä ja muistaessaan, että Potter poti usein päänsärkyä Dracon vatsa oli tullut kipeäksi.
Potter käveli Kalkaroksen pöydän luokse laukku olallaan ja seisahtui pöydän eteen. Kalkaros katsoi Potteria ilkeä hymy kellertävillä huulillaan.
”Jos sinulla on jotain valittamista myöhästymisestäni voit mennä puhumaan Albukselle,” Potter töksäytti uhmakkaasti.
Luokka kohahti. Joku rohkelikoista teki ”uuu”-äänen ja joku vetäisi liian rajusti henkeä. Draco katsoi Potterin takaraivoa kummissaan. Potter puhui hämäävän tuttavallisesti herra Homekorvasta ja puhui harvinaisen epäkunnioittavasti Kalkarokselle.
Kalkaros katsoi poikaa raivoissaan.
”Vaikka sinulla onkin erikoislaatuinen suhde rehtorin kanssa, - anteeksi, rehtoriin, se ei oikeuta sinua puhumaan tuolla tavalla. Professori Severus Kalkaros ja Professori Albus Dumbledore, Potter,” Kalkaros sihisi. Draco ei nähnyt Potterin ilmettä, mutta olisi nähnyt pojan reagoinnin hyvin mielellään.
”Tunti tyrmien kaltereiden jynssäystä torstaina neljältä, Potter,” Kalkaros sanoi.
”Selvä, professori Severus Kalkaros,” Potter murisi ja kääntyi ympäri kävelläkseen paikalleen. Kalkaros katseli edelleen raivoissaan Potteria.
Potter tipautti laukkunsa penkin viereen ja istuutui paikalleen.
”Malfoy, kerropa Potterille missä menemme,” Kalkaros käski ja kääntyi liitutaulun puoleen.
Draco virnisti Potterille, joka tuijotti ihmeissään takaisin. Draco taputti hymyillen aukaisematonta oppikirjaansa ja sanoi: ”Tällainen kirja, Potter. Löytyykö?”
Harry kohotti vasenta kulmakarvaansa, mutta kaivoi kirjansa laukusta.
”Mikä sivu?” poika kysyi.
”Ööm, sivu viisikymmentäkolme,” Draco sanoi pyöritellen sulkakynäänsä.
Harry avasi kirjansa ja selasi sen sivulle viisikymmentäkolme.
”Potter on hyvä ja lukee meille, mitä juomaa tänään käsittelemme,” Kalkaros sanoi selkä päin luokkaa.
Harry rykäisi ja alkoi lukea:
”Villiruusun lemmenjuoma. Villiruusun juoma on erittäin tehokas lemmenjuoma herättämään juojassaan ihastusta. Villiruusun lemmenjuoman valmistukseen tarvitaan, -”
Dracon suu oli loksahtanut auki. Ei hän ollut tiennyt, että sivulla viisikymmentäkolme oli kappale velhomaailman toiseksi tehokkaimmasta lemmenjuomasta.
Luokka sen sijaan tirskui. Lavender Brown ja Parvati Patil kikattivat kädet suittensa edessä ja kasvot punaisina. Hermione Grangerkaan ei ollut voinut pidättää hymyään.
”Oikein suloista, Potter. Mutta luulisi, ettei teinitähtien tarvitse keitellä lemmenjuomia, eivätkö ne tytöt kapsahda jo muutenkin Potterin jalkoihin?” Kalkaros sanoi hymyillen inhottavasti.
Draco nielaisi. Lemmenjuomia tai ei, nyt Potter ei sietäisi katsella häntä seuraaviin kolmeen viikkoon.
Potter oli punastunut. Potter oli huvittavan näköinen noin punaisena.
”Draco sanoi sivunumeron.”
”Luihuisilla onkin aina ollut erinomainen huumorintaju. Ja mistä lähtien sinä olet kutsunut Malfoyta etunimeltä?” Kalkaros sanoi hymyillen.
Draco vilkaisi vieressään istuvaa Potteria. Poika oli entistä punaisempi.
*
Suuressa salissa oppilaille tarjoiltiin porsaankyljyksiä kastikkeessa.
Draco oli hämillään. Liemitunnin tapahtumat olivat saaneet Dracon ymmälleen, jota ei yleensä tapahtunut. Koska poika ei myöntänyt itselleen olevansa hämillään, hän ei myöskään tajunnut, kuinka hämillään hänen pitäisi olla.
Dracon päässä oli käväissyt pieni tunne epävarmuutta, mutta kyseinen tunne oli Malfoylle täysin tunnistamaton, joten se ei aiheuttanut hänelle sen suurempia päänvaivoja. Poika oli muutaman kerran kurtistanut kulmiaan Potterin punastumiselle ja tyytynyt sitten taas kävelemään käytävää pitkin nokka pystyssä ruokalaan.
Draco vilkuili paikaltaan vaistomaisesti Rohkelikon pöytään, mutta sankarikolmikkoa ei näkynyt. Draco oli tottunut siihen, ettei kolmikkoa näkynyt niin usein kuin ensimmäisinä kouluvuosina; sankarihommat näyttivät vievän aikaa. Draco tuhahti turhautuneesti. Miten kukaan voisi syyttää häntä itsekeskeiseksi jos häntä verrattaisiin Potterin dynastiaan?
Draco nousi paikaltaan ja kymmenisen luihuista seurasivat tapansa mukaan esimerkkiä. Draco käväisisi Kalkaroksen luona onkimassa hieman huispaustietoja. Professoria ei näkynyt opettajienpöydässä, joten hän olisi luultavasti tyrmissä omassa työhuoneessaan. Luihuisten uusi huispauskapteeni tahtoi tietää omat harjoitteluaikansa sekä muiden tupien harjoitteluajat. Draco fiksuna poikana tajusi, että vastustajat olivat aina vastustajia; etenkin Rohkelikosta piti pitää huolta. Pieni sabotaasi ei varmastikaan haittaisi suuremmissa määrin hänen hankettaan ystävystyä Potterin kanssa.
Draco käväisi tuvanjohtajansa luona ja sai kaikki haluamansa tiedot. Sen jälkeen hän suuntasi taikuuden historian tunnille muutaman muun luihuisen kanssa. Koko tunnin ajan Draco keikkui tuolillaan ja ilveili aina jonkun oppilaista vastatessa oikein Binnssin uneliaalla äänellä esitettyyn kysymykseen. Puolentoista tunnin aikana Draco kuitenkin väsyi ilveilyyn ja poika huomautti Blaiselle, että tämä voisi tehdä myös hänelle muistiinpanot.
Historian tuntien loppuessa Draco tunsi olonsa tylsistyneeksi ja päätti lähteä etsimään hieman virikkeitä itselleen. Crabbe ja Goyle selkänsä takana hän lähti saapastelemaan ympäri koulurakennusta. Aina jonkun pienen puuskupuh-, rohkelikko,- tai korpinkynsioppilaan sattuessa hänen tielleen Draco poisti uhriltaan viisi pistettä ”Tylypahkan koulun tärkeän valvojaoppilaan toiminnan häirinnästä.” Draco piti kuitenkin huolen, ettei poistanut muilta tuvilta enempää kuin parisenkymmentä pistettä, jottei joutuisi vastuuseen tekemisistään.
Viimeiset tunnit Dracolla oli Taikaeläinten hoitoa. Hän oli kauan miettinyt ottaisiko taikaeläimiä vai ei, mutta oli todennut itselleen, että kontrolli on valtaa. Kontrolloidahan pystyi sekä ihmisiä että eläimiä.
Kello oli hieman yli kahden ja aurinko helotti korkealla taivaalla lämmittäen Tylypahkan maita. Ilma oli lähes kesäinen, paitsi että lämpötila ei ollut kuin siinä kahdentoista asteen paikkeilla. Kesä oli ollut lämmin ja talven tulon pitäisi kestää tänä vuonna hieman tavallista pidempään. Hieman syksyistä tunnelmaa loivat kuitenkin lehtipuiden kellastuneet lehdet.
Draco johti Theodoren, Millicentin ja Blaisen Tylypahkan pihan poikki. Lämpimästä päivästä johtuen Draco antoi mustan avoimen koulukaapunsa liepeiden lepattaa sivuillaan pienessä tuulessa. Lähestyessään Hagridin mökkiä Draco pyyhkäisi karanneen hiussuortuvan korvansa taakse ja siristi silmiään auringossa. Kuten hän oli olettanutkin, Potterin trio oli kokonaisuudessaan mukana myös Taikaeläinten hoidon tunnilla. Rohkelikot seisoivat sivumpana muista oppilaista jutellen Hagridin kanssa. Draco ei ollut mikään Hagridin karvaisten ilmeiden tulkitsija, mutta järjenjättiläinen oli selvästi vaivautunut. Potter seisoi hiljaisena vieressä Grangerin selittäessä riistanvartijalle jotain. Weasley vilkuili oppilaiden suunnalle ja havaitessaan luihuisten saapuvan hän tökkäsi Potteria kylkeen. Harry nosti katseensa ja katsoi harmistuneena saapuvia luihuisia. Tämä sanoi jotain kuraveriselle ja Granger sulki suunsa kääntyessään katsomaan luihuisia.
Draco mulkoili tympääntyneenä, mutta kiinnostuneena Potteria ja tämän ystäviä heidän liittyessä muiden oppilaiden seuraan.
”Nonnii, otetaans sitten ne uudet kirjat esille. Kelläkään ei varmaan ollu tänä vuonna vaikeuksia avata kirjoja - rehtori ehotti, että otettais nää hampaattomat hirviökirjat tänä vuonna, oikeen sulosia...” Hagrid tiedotti kävellessään oppilaiden luokse. Mies heilutti valtavassa kourassaan kuudesluokkalaisten uutta oppikirjaa - Hampaatonta hirviökirjaa hirviöistä. Hampaattomasta hirviökirjasta tuli lähinnä mieleen pikkuinen seurakoira, sen karva oli vaaleanruskeaa ja sileätä, eikä kirjalla tosiaan ollut hampaita.
Dracon mielestä kirja muistutti kuuden tiskirätin väliin rytistettyä viemärirottaa. Hagridin huumorilla heitetty piikki ei myöskään jäänyt häneltä huomaamatta ja poika loi julman katseen Hagridiin.
”Olisikohan opettajakin pitänyt vaihtaa kirjan ohella johonkin vähemmän eläimelliseen?” hän totesi kylmän rauhallisesti virnistäen ilkeästi. Osa oppilaista tirskui, luihuiset nauroivat, Hagrid punastui ja Potterilta olisi voinut tulla höyryä korvien välistä.
”Äläs nyt, Potter. Kyllä karvainen ystäväsi pysyy Tylypahkassa riistanvartijana, jopa Dumbledore säälii häntä sen verran,” Draco sanoi kurtistaen saman tien kulmiaan. Hänen täytyisi vielä harjoitella hyväntahtoisen vitsin heittoa, eikä ihan niin vähääkään.
”Olet raivostuttava, Malfoy. Sinun todella pitäisi mennä kotiin kasvamaan pariksi vuodeksi,” Harry harppoi Dracon eteen. Potter oli niin lähellä, että Draco huomasi tämän olevan vain muutaman sentin häntä lyhyempi, mutta muuten suunnilleen samankokoinen kuin hän. Draco virnisti leveästi.
”Mitä?” Harry tuijotti virnuilevaa poikaa raivoissaan.
“Kun nyt koosta ja kasvamisesta puhutaan - olet minua lyhyempi, Harry,” Draco sanoi hiljaa, niin että ympärillä olevat oppilaat eivät kuulleet. ”Taas,” Draco lisäsi kuiskaten.
Harry katsoi häntä kuin tärähtänyttä. Silmälasipäinen poika avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta ei saanut sanaa suustaan. Dracon virne sen kuin leveni.
”Mutta älä välitä. Muutama sentti sinne tai tänne,” Draco hymyili.
”Harry! Malfoy!” Hagrid huusi. “Nyt saa riittää. Harry mene sinä tonne Hermionen ja Ronin luokse. Anna sen käärmeen ryömiä pesäänsä.”
Harry tuijotti Dracoa silmiin muutaman sekunnin ajan ja kääntyi sitten Ronin ja Hermionen luokse.
Draco nyrpisti nenäänsä. Pesääni? Pesääni?!
Hagrid mulkoili oppilaita hetken aikaa ennen kuin nosti karvaisen kirjan uudestaan esille. ”Okei, aattelin, että tänään kerrattais vähä vanhoja juttuja, ku on ekat tunnit. Niin, että kaikille palautuu mieliin ne perushommat. Ja tää Taikaeläinten hoitohan on tänä vuonna nyt paljon mielenkiintosempaa, käydään tulevaisuudes läpi vähä kiinnostavampii otuksia…”
Draco mulkoili Hagridia. Hän oli valmis vannomaan, että tänä vuonna he tapaisivat oikean lohikäärmeen kulta-aarteineen, lumimiehen, akromantellan, seitsemän basiliskia, professori Remus Lupinin ja tämän kaverin kalmankoiran, kolme kalmolaskosta, kuusitoista panssaroitua kimeeraa, mantikorin, kymmenen nundua ja kaksi viisikoipista.
Tunti olikin pelkkää kertausta, Hagrid pisti Dracon vastaamaan muutaman kerran, mutta muuten poika ei osallistunut tunnin kulkuun. Muutaman kerran Dracon teki mieli ilkkua jätille, mutta ei jaksanut vaivautua. Kyse ei ollut siitä, että hän tahtoi välttää yhteenottoja Potterin kanssa, vaan hän ei jaksanut uhrata huomiotaan niin nuijalle velholle kuin Hagrid. Alkutunnista Potter oli luonut vihaisia katseita Dracon suuntaan, joihin Draco oli vastannut ilmeettömänä. Kun puolet tunnista oli kulunut (heillä oli kaksoistunti) Potterin katseet harvenivat ja muuttuivat epäluuloisiksi ja jollain tapaa harkitseviksi.
”Okei, lukekaa ens tunniks tää eka kappale, se kertoo aarnikotkista. Puhutaan niistä sitte ens tunnilla,” Hagrid sanoi päättäen tunnin läksyihin.
Oppilaat nousivat nurmikolta, keräsivät kirjansa (jotka epäkoiramaisesti kehräsivät) ja alkoivat raahustaa linnan suunnalle. Suurimmalla osalla oli ollut kuuden tunnin päivä ja heillä oli väsy, jokainen oli tyytyväinen siihen, että tunnit olivat tämän päivän osalta ohi.
Draco nousi venytellen ja nyökkäsi Theodorea poimimaan läähättävän kirjansa maasta. Draco vilkaisi ohimennen Potteria, joka pyyhälsi luihuisten ohi Hagridin luokse. Granger ja Weasley näkyivät kävelevän jo jonkin matkan päässä. Jostakin syystä Dracon juuri laukkuun menossa ollut kirja haukahti.
Draco vetäisi sormensa hiustensa lävitse puolihuomaamattomasti ja lähti laahustamaan yläviistoon linnoja kohti. Olisi turha yrittää kuunnella Hagridin ja Potterin puhetta, salakuuntelu ei oikein ottanut onnistuakseen aukioilla.
Blaise, Theodore ja Millicent raahustivat Dracon perässä löysää vauhtia. Blaise, joka kantoi laukussaan Dracon kirjaa, selasi juuri omaansa. Blaise käveli muutaman askeleen Dracon jäljessä Theodoren vieressä.
”Hampaattoman hirviökirjan erikoisin ominaisuus on hyvän lemmikin tuntomerkki: tunteiden aistiminen. Kuin uskollinen koira, hirviökirja aistii omistajansa tunteet ja mielialat imitoiden niitä,” Blaise luki ääneen kehräävän kirjan ensimmäiseltä sivulta. ”Ei mikään ihme, että meidän kirjat kehrää, kun nyt vihdoinkin päästään pois tunneilta,” Blaise mutisi. Sitten poika katsoi pitkien hiuksiensa alta Dracoa. ”Mitä se sinun kirjasi tekikään?”
Draco mulkaisi Blaisea. ”Teki mitä teki, en tiedä mistä se johtui. Ja Blaise, älä hemmetissä rupea väittämään, että tuo kirja on hyvä keksintö - Dumbledore kehitti koko kirjan idean.”
Blaise laski nopeasti katseensa ja tunki inahtavan kirjan laukkuun.
Draco vilkaisi taaksensa. Potter näytti juuri hyvästelevän Hagridin ja lähtevän kävelemään kohti luihuisia. Draco kurtisti kulmiaan, miettien mitä sanoisi Potterille tämän mennessä ohi. Kerrankin Potter oli yksin, mutta Dracon oli silti huudettava tälle jotakin loukkaavaa, koska hänen oli pidettävä imagoaan yllään luihuisten edessä.
Dracon vilkaistessa kertaalleen taaksensa hän hämmästyi. Potter näytti olevan tulossa suoraan kohti luihuisia, Draco uskoisi tämän kiertävän luihuiset hieman kauempaa. Toisaalta Potter oli oppinut neljännellä luokalla huonon tavan rynnätä suoraan Dracon porukoiden läpi.
Vilkaistessaan kolmannen kerran Potteria Draco tuli siihen tulokseen, että Potter oli tulossa suoraan kohti.
”Malfoy!”
Draco kurtisti kulmiaan. Ei Potter yleensä ruvennut haastamaan riitaa, se oli Dracon hommaa.
”Malfoy, hemmetti, PAIKKA!”
Luihuiset seisahtuivat kaikki hämmästyksestä paikoilleen ja Draco kääntyi ympäri silmät selällään.
”Joo, tiedän että teillä kaikilla on identiteettiikriisi, mutta vain yhden sukunimi on Malfoy,” Harry Potter sanoi ivallisesti pysähtyen pienen välimatkan päähän luihuisista. Luihuiset kääntyivät odottavasti katsomaan Dracoa. Potterin kiusaaminen oli tosiaankin Dracon erityisoikeus.
Draco kohotti oikeata kulmakarvaansa, astahti eteenpäin ja levitti kätensä teatraalisesti.
”Draco Lucius Malfoy on edessäsi.”
Draco virnisti. Sitten hän viittasi pienellä eleellä hymyileviä luihuisia jatkamaan matkaansa epäilevännäköisinä.
Harryn kasvoilla käväisi jokin hymyn tapainen.
”Harry James Potter,” Harry sanoi ivaa äänessään ja ojensi kättään. ”Ei kai olla ennen tavattukaan,” hän jatkoi ivallisesti.
Draco katsoi Harrysta tämän käteen ja takaisin Harryyn.
”Älä luule, että kosken käteesi. Olen nähnyt missä se on ollut.”
Harry sai juuri ja juuri pidettyä pokkansa.
”Taisi se vessareissu olla sinulle hyvin ikimuistoista kun sitä noin ahkeraan muistelet,” Harry sanoi katsomatta kuitenkaan ihan suoraan Dracoa silmiin.
Draco punastui lievästi.
”Olihan se ainutkertainen kokemus,” Draco kuitenkin nauroi perään.
Harry tuijotti silmät suurina Dracoa, joka tuijotti takaisin jäänharmailla silmillään.
Vihreät silmät räpsähtivät.
”Sinulla siis oli jotain asiaa?” Draco kysyi kovettaen ilmeensä.
Harry irvisti. ”Meillä on se tyhmä parityö liemistä.”
”Niin?” Draco katsoi poikaa epäluuloisena.
”Tulin kysymään, pitäisikö meidän mennä kirjastoon joskus… tai tehdä se työ,” Harry älähti.
Draco irvisti ja pudisti sitten päätään. Potterilla piti olla erittäin hyvä syy tahtoa tehdä liemitehtävä. ”Jaa. Tahdot auroriksi? On siinäkin ammatti,” Draco sanoi halveksuen.
Harryn otsaan ilmestyi muutama ryppy, joita ei kuitenkaan voinut huomata mustan hiuspehkon alta. ”Ammatinvalintani kuuluu kaikkein vähiten sinulle, eikä sinulla pitäisi muutenkaan olla mitään sanomista,” Harry sanoi ärsyyntyneenä.
Draco virnisti. “Sankari-Potter. Noh, lupaan sinulle töitä,” hän naurahti. Nähtyään Potterin kysyvän ilmeen hän lisäsi: ”Saatpahan jahdata sitten minua.”
Harry katsoi otsa rypyssä Dracoa.
”No, tuletko sinne kirjastoon?” tummempi poika kysyi hetken kuluttua.
Draco rykäisi. “No joo. Mutta en ole kävelemässä kanssasi täältä kirjastolle asti, Potter,” hän sanoi katsoen Harrya arvostelevasti. ”Siinä menisi ikä, terveys ja maine.”
Harry irvisti ja sanoi: “No en ollut minäkään kävelemässä kanssasi kirjastolle, Malfoy.”
”Ja kirjastossa etsimme mahdollisimman piilossa olevan nurkan,” Harry lisäsi hetken kuluttua.
Draco kohotti oikeaa kulmakarvaansa. ”Mihin sinä yksityisyyttä tarvitset?”
”Älä väitä, että maineeni paranisi, jos ihmiset näkisivät meidät yhdessä,” Harry totesi.
”Väitänpäs.”
Harry ärähti. “Tiedätkö Malfoy, olet rasittavin ihminen, jonka olen koskaan tavannut.” Harry siirsi katseensa Dracosta linnaan ja lähti kävelemään.
Draco käännähti ympäri ja katsoi Harryn kulkua linnaa kohti. Dracosta alkoi yhtäkkiä tuntua, että hän oli ollut liian kiltti äsken ja päätti nopeasti korjata tilanteen.
”Potter! Minä vihaan sinua!” Draco huusi pojan perään.
”Niin minäkin sinua, Malfoy!” Harry huusi vastaukseksi ja kiirehti sitten askeliaan.