Muutosten tuulet luvut 10-11
VUONNA KIVI JA MÄNNYNKÄPY MINÄ JA YSTÄVÄNI KIRJOITIMME HP-FICCIÄ, JOKA KERÄSI HUOMATTAVAA FINFANFUN-FOORUMILLA. IKUISUUSPROJEKTI JÄI KESKEN, JA ON KESKENERÄINEN TÄNÄKIN PÄIVÄNÄ. JOKA TAPAUKSESSA MONET OVAT KYSELLEET KAIPAAMANSA TARINAN PERÄÄN, JOTEN PÄÄTIN SEN PISTÄÄ NETTIIN TAAS IHMISTEN SAATAVILLE. HURRAA,
NOSTALGIA!
POSTAAN TEKSTIN TÄYSIN KOSKEMATTOMANA, JOTEN KAIKKI KUUSITOISTAVUOTIAIDEN KIRJOITTAJIEN NEROKKUUDET JA HÄPEÄNAIHEET OVAT OSA KOKONAISUUTTA EDELLEEN.
NAUTTIKAA, RAKKAAT.
**********************************************************
MUUTOSTEN TUULET
pairing: Draco Malfoy / Harry Potter
rating: NC-17
kirjoittaneet: Jenni R. ja Laura K. (2005)
juoni: KLISEÉ. 6lk. Kouluun mennessään Draco tuntee aloittavansa taas kaiken ”alusta”. Se saa hänet muistelemaan neuvoa/käskyä, jonka sai isältään ekaa kertaa Tylypahkaan lähtiessään. ”Harry Potter on samalla vuosikurssilla kanssasi. Opeta hänet valitsemaan ystävänsä huolellisesti.”
Luvut 1-3
Luvut 4-5
Luvut 6-7
Luvut 8-9
**********************
10. LUKU
10.osa, jossa…
*Draco keksi taas hyviä tekosyitä
*Draco nauttii potentiaalistaan
*Yhtämielisyys kirkastaa taas poikien päivää
*Sekä Harry että Draco vannovat hellyyttä
*Me kirjoittajat myönnämme vetävämme överiksi
*Riesun runosuoni sykkii
*Draco kertoo mielestään erittäin huonon vitsin
Keskiviikko-iltapäivällä oli ensimmäinen Pimeyden voimilta suojautumisen lisäharjoitustunti. Tunnin alkuun oli vielä vartti, ja Draco Malfoy istui Luihuisen lähes valaisemattomassa oleskeluhuoneessa takan edessä.
Poika nojasi käteensä, tuijotteli tyhjään takkaan ja harkitsi vakaasti, pitäisikö hänen vaivautua menemään harjoitustunnille. Kuten hän oli jo aikaisemmin itselleen perustellut, hän saisi kaiken tarvitsemansa tiedon isältään tämän palattua. Toiseksi häntä ei kiinnostanut aihe, kolmanneksi suojautumista opettivat aurorit, neljänneksi hän ei ollut auroreiden suosikkihenkilö, viidenneksi häntä ei huvittanut, kuudenneksi hän ei jaksanut, seitsemänneksi hänen pitäisi vaihtaa kaapunsa (jotta näyttäisi pelottavammalta auroreiden silmissä), kahdeksanneksi hänen pitäisi luultavimmin hakea kirjansa makuuhuoneesta, yhdeksänneksi hänen ei halunnut nähdä Ron Weasleyta (jonka syytä kaikki tämä oli) ja kymmenenneksi hänellä oli varpaisiin kylmä.
Draco nyökäytti päätän pienesti, tyytyväisenä siihen, että hänellä oli kymmenen hyvää syytä jäädä pois tunnilta. Draco mulkaisi takan yläpuolelle ripustettua Salazar Luihuisen maalausta. Oliko olemassa syitä, miksi mennä tunnille?
Yksi, Potter tulisi sinne, kaksi hän saisi näyttää muille osaavansa pari kipakkaa kirousta, kolme hän voisi kohdistaa taitojensa näytöt auroreihin taikka Weasleyhin, neljä jos hän ei menisi tunnille, eivät menisi muutkaan luihuiset ja silloin aurorit tulisivat hänen oleskeluhuoneensa ovesta läpi…
Dracon ajatusketju katkesi hänen tajutessaan, ettei auroreilla olisi tarpeeksi tyylitajua räjäyttää muutamaa ovea.
Yhtäkkiä luihuispoika muisti, että Harry oli sanonut hänelle, että halusi puhua jostakin suojautumisen jälkeen.
Draco mietti vielä hetken, mulkoili tupansa perustajan kuvajaista ja vinkkasi sitten Theodorea hakemaan hänen kirjansa.
Draco löhösi vielä muutaman minuutin tuolissaan, kohottautui sitten seisaalleen kohdaten parinkymmenen luihuisen kysyvän katseen. Näihin pariinkymmeneen luihuiseen kuului jengipomoja ja muita sellaisia. Kaikki katsoivat Malfoyta kuin sadan päämiestä, jolta sopi odottaa käskyjä jokaiseen ruumiin toimintaan.
Draco hymyili omahyväistä hymyään ja sanoi hiljaa: ”Me menemme.”
Annettuaan käskynsä poika marssi kiviportaat yläkertaan hakemaan paremman näköistä kaapua. Tällaisina hetkinä hän nautti eniten arvovallastaan. Hetki oli todellakin traaginen: luihuisten piti päättää mennäkö ylimääräiselle Pimeyden voimilta suojautumisen tunnille. Sellaisiin päätöksiin tarvittiin aidon johtajahahmon potentiaalia ja veitsen terävää älyä.
Draco Malfoy haki uusimman, tummanvihreän samettikaapunsa. Kaapu oli laskostettu hyvin, ei kertaakaan käytetty ja sametti oli kalleinta ja laadultaan parasta, mitä Euroopasta sai. Draco tuijotteli tyytyväisenä peiliin, laatu näkyi varmasti sokeille auroreille ja jopa Weasley saattaisi huomata, että kaavulla voisi ostaa hänen koko kotikylänsä. Harrykin huomaisi sen. Draco käännähti ympäri peilin edessä, varmistaen että kaikki istui. Tietenkin kaikki istui, kaapu oli tehty Italiassa tilaustyönä… Itsevarmana ja erittäin itseriittoisena Draco asteli takaisin oleskeluhuoneeseen.
*
Luihuiset saapuivat juuri sopivasti myöhässä suojautumisen tunnille Suureen saliin.
Ilmassa leijuvissa kynttilöissä paloi suurempaakin suurempi liekki, joka ei näyttänyt kuitenkaan kuluttavan kynttilänlankaa. Pöydät oli loihdittu tiehensä, oppilaat seisoivat tuparyhmittäin huomio kiinnittyneenä opettajainpöydän tasanteelle, jolla seisoi kaksi auroria ja parisenkymmentä aurorikokelasta. Ovien paukahtaessa auki, oppilaiden ja aurorien huomio kiinnittyi kuitenkin sisään marssiviin luihuisiin.
Draco kulki joukon kärjessä mielestään arvovaltaisen näköisenä. Hän pysähtyi opettajakorokkeen eteen ja katsoi auroreihin kylmästi.
”Iltaa,” hän sanoi kohdistaen tervehdyksensä aurorinaiseen, joka tuntui olevan auroreista arvovaltaisin. Jos Draco olisi saanut päättää, nainen, jolla oli räikeän pinkit, ylössojottavat hiukset olisi ollut kaikkea muuta kuin arvovaltainen.
”Iltaa, iltaa. Olkaa hyvä ja sulkekaa suunne ja menkää tuonne seisomaan,” lähes kolmissakymmenissä oleva aurorinainen sanoi hymyillen pirteästi.
”Aah. Tietenkään emme uhmaa neidin käskyä ja siirrymme paikallemme. Haluamme toki olla katsomassa ja kokemassa Britannia urheiden ja suuresti kyvykkäiden auroreiden opetusta,” Draco sanoi lipevästi, mutta oli varma että pilkka kuului läpi tarpeeksi hyvin. Sitten poika kääntyi ja vinkkasi luihuisia raahustamaan seinän vierelle, korpinkynsien viereen.
”Mukavaa että kiinnostusta riittää teilläkin, nuoriherra Malfoy,” aurori virkkoi ja vilkaisi virnistäen rohkelikkojen suunnalle.
”Totta kai, mikä olisi sen kiintoisampaa,” Draco kommentoi viileästi, vilkaisi taaksensa ja harppoi sitten luihuisten eteen. Poika suuntasi katseensa auroreihin ja risti kätensä rinnalleen. Häntä hieman jäysi se, ettei aurori ollut suuremmin liikuttunut hänen kommenteistaan, mutta tyylipisteet tulivat silti edelleen hänelle itselleen.
”Noniin, jatkakaamme. Tulokkaille ilmoitan vain, että minä olen aurori Tonks. Virkaveljeni on nimeltään Zack Coleman. Jaamme teidät siis luokkatasojen mukaan ja opetusta teille antavat nämä ensivuoden aurorikokelaat…”
Draco kurtisti tummahkoja kulmakarvojaan mietteliäästi. Tonks, Tonks… Nimi oli jostakin tuttu. Muutama musta muisto leikkasi vihlaisten Dracon tajuntaa. Tonks oli yksi niistä, jotka olivat hoitaneet hänen isänsä Azkabaniin. Plus Tonks voisi olla hänen serkkunsa.
Draco nosti salamoivan katseensa uudestaan auroreihin ja juuri samalla hetkellä aurori Tonks kääntyi hymyillen luihuisiin päin. Draco olisi voinut haljeta vihasta, mutta sen sijaan hän vinkkasi taaksensa Ed Dolohoville ja kuiskasi. ”Tuo on Tonks. Hän oli yksi Salaperäisyyksien osaston auroreista. Niitä, jotka - ” hänen ei tarvinnut sanoa enempää, sillä viesti oli mennyt perille. Draco nosti kätensä käskevään eleeseen juuri ajoissa. Ed oli ollut lähellä karata seitsenluokkalaisten rivistä auroreiden kimppuun.
Seitsemän aurorikokelasta hypähti alas korokkeelta ja kävelivät salin eri osiin. Sitten kokelaat alkoivat kerätä ympärilleen oppilaita.
Vihastunut Draco näki Harryn mustan hiuspehkon suuntaavaan kohti vaaleahiuksista miesauroria, joka seisoi salin keskivaiheilla ikkunoiden alla. Draco lähti astelemaan kohti kokelasta, ikäistensä luihuisten seuratessa häntä.
Kuudesluokkalaiset kerääntyivät kokelaan ympärille, pysyen tiukasti omien tupalaistensa joukossa. Draco pysähtyi muutaman metrin päähän aurorista ja katsoi tätä paheksuen.
Aurori katseli arvioiden oppilaita ja kysyi, olivatko kaikkien kaverit paikalla. Myöntyvän mutinan jälkeen mies aloitti puheensa.
”Noniin, joo. Tonks teille selittikin, miksi tämä koulutus on tärkeätä, joten aloitetaanpa heti. Käymme läpi ensiksi kertauksen vuoksi kaikki perusloitsut - oh hoh!”
Oppilaat tuijottivat kysyvästi auroria, jonka suu oli loksahtanut auki.
Aurori rykäisi ja sanoi sitten: ”Siellähän onkin poika, joka varmasti osaakin jo tämän kaiken. Tuletko Potter tänne näin, voisit näyttää esimerkit loitsuista.”
Kuten kymmenesti aikaisemminkin, oppilaiden katseet kääntyivät Harry Potteriin, joka näytti vaivautuneelta. Nielaisten poika kuitenkin astui esiin ja käveli aurorin vierelle.
”Hienoa, kerrassaan mahtavaa,” aurori mutisi tyytyväisenä.
”Okei. Onko kenelläkään ideoita, mitä loitsuja meidän kannattaisi näin aluksi kerrata?”
Yksi käsi ponnahti ylös, eikä kukaan ihmetellyt kuka viittaaja oli. Hermione Granger viittasi tuijottaen auroria kiinteästi.
”Sieltä niin,” aurori sanoi hymyillen ja osoitti rohkelikkotyttöä sormellaan.
”Perussuojautumisloitsuihin kuuluvat aseistariisuntaloitsut kuten karkotaseet, tai korkeamman tason karkotaseeta, joka vastaa karkotasetta, mutta toimii useampaan velhoon saman aikaisesti. Tärkeitä ovat myös kangistumis tyystilys, liikkumitor kuolitus, monet inhottavat kiroukset kuten - ”
”Hermione… Eiköhän tuo riitä vähäksi aikaa,” Harry sanoi hymyillen. Tyttö virnisti, punehtui hieman ja astui hieman lähemmäksi ringissä seisovaa Ronia.
”Öh. Joo, okei. Oikein kivaa. Tästä on hyvä alkaa,” aurori ilmoitti saatuaan leukaperänsä takaisin paikoilleen.
”Niin, Harry voisi näyttää meille nämä mainitut loitsut. Sitten tarkistan, että kaikki teistä osaavat ne,” aurori neuvoi.
”Öhm. Herra aurori, mihin tai keneen minä teen nuo loitsut?” Harry tiedusteli hienovaraisesti.
”Aivan. Onko vapaaehtoisia?”
Draco katseli ympärilleen seisten kädet ristissä rinnalla luihuiskavereidensa keskellä. Odottiko tuo idiootti tosiaan, että joku olisi kyllin tyhmä ilmoittautumaan nolaamaan itsensä kaikkien silmien edessä. Draco hätkähti omista ajatuksistaan ja tarkisti nopeasti, että Crabbe ja Goyle seisoivat vielä hänen selkänsä takana yrittäen näyttää isoilta. Molemmat seisoivat edelleen hiljaa paikoillaan. Draco päätteli, että näsäviisaan Grangerin puhe oli lamaannuttanut heidät ainakin viideksi minuutiksi.
”Malfoy? Haluaisitteko te tulla Potterin avustajaksi?” aurorin ääni sanoi.
Draco seisoi hetken aikaa ilmeettömänä. Paskat.
Poika vilkaisi Harrya, jonka kasvoilla oli epävarma ilme, ilmeisesti hänkään ei pitänyt tätä hyvänä ideana. Rohkelikon tuntiessa toisen pojan katseen, tämä katsoi takaisin. Harryn ilme muuttui nopeasti epävarmasta haastavaksi ja pieni hymy kareili hänen huulillaan. Draco puristi huulensa yhteen.
Hitaasti hän astahti pois luihuisten joukosta. Yhtä hitain liikkein hän riisui vihreän samettikaapunsa ja ojensi sen Blaiselle, joka ei osannut päättää, minkä ilmeen ottaisi kasvoilleen.
Draco käveli hitain, mutta vakain askelin aurorin ja Harryn eteen.
”Lupaan olla hellä,” Harry sanoi hiljaa ja virnisti. Vieressä seisova aurori kurtisti kulmiaan.
”Niin minäkin,” Draco sanoi vieläkin hiljempaa. Hänenkin kasvoilleen levisi virne.
Aurori katsoi kummissaan poikia, mutta elehti sitten heitä menemään kauemmaksi toisistaan, siirtyen itse hieman sivulle.
Poikien katseet olivat porautuneet toistensa silmiin, kun he astuivat viisi askelta taaksepäin. Kukaan muu kuin Harry ei huomannut, kuinka Draco hivutti taikasauvansa taskustaan esille ja laski sauvan reittään vasten. Harry asetti sauvansa myös reittänsä vasten, edelleen hymyillen.
”Selvä, aloitamme loitsulla karko - ”
Oppilaiden huomio ei ollut kiinnittynyt auroriin, vaan kahteen poikaan, jotka tekivät sillä hetkellä jotain, mitä heidän ei olisi pitänyt olla tekemässä. Draco Malfoyn ja Harry Potterin selät taipuivat alas samaan aikaan. Katseet olivat edelleen naulittuna toisiinsa, pojat taipuivat syvään, kunniaa tekevään kumarrukseen. Leveä virne välähti molempien kasvoilla ja saman sekunnin aikana Suuren salin seinistä kimpoili kaksi erilaista ääntä, jotka kaikuivat kirouksien taikasanoista.
Kumpikaan pojista ei kuullut, mitä toinen oli huutanut, veri kohisi heidän korvissaan. Adrenaliini oli noussut korkeimmilleen, poikien kaikki aistit olivat terävöityneet äärimmilleen.
Harry kiepahti pois sinihohtoisen kirouksen alta ja tähtäsi jonkinlaisen yhdistelmäkirouksen liikkumitorista ja kangistumisesta, jonka Draco täpärästi sai suunnattua kilpiloitsulla kohti Suuren salin lumottua kattoa.
Aurorikokelas huusi jotakin, mistä kukaan ei saanut selvää. Taistelevien poikien ympärille oli muotoutunut rinki. Osa oppilaista huusi kannustushuutoja, osa haukkuja (niinä mainittakoon luihuisien mielipiteet Harrysta), mutta suurin osa katsojista tuijotti taistelevaa paria silmät päästä pullottaen. Kaksintaistelua eivät seuranneet enää vain kuudesluokkalaiset vaan koko oppilaskunta.
Harryn ja Dracon taisteluympäristö savusi, höyrysi, paloi ja välkehti eri väreissä loitsujen energiasta. Jos joku olisi kyennyt näkemään taistelijoiden kasvojen ilmeet, hän olisi hämmästynyt. Aina ennen kohdatessaan Malfoy ja Potter olivat olleet raivopäisiä vihasta, mutta tämä kerta oli erilainen.
Harry nauroi, eikä Dracokaan ollut kaukana siitä. Kalpea poika virnisteli, mutta Harry sortui muutamaan kertaan jopa näyttämään kieltään, mikä sai Dracon innostumaan vain entistä enemmän.
Draco katsahti ympärilleen ja huomasi lattialle pudonneen kynttelikön. Nopealla sauvan heilahduksella kynttelikkö muuttui kolmeksi moni metriseksi käärmeeksi, jotka nostivat päänsä ylös. Suurin käärmeistä, mustanvihreä matelija luikersi eteenpäin sihisten. Kaksi muuta seurasivat sitä, madellen kohti Harrya.
Harry vilkaisi huvittuneena vastustajaansa ja katsoi sitten käärmeisiin. Vihreät silmät kapenivat uhkaavasti, avatessaan suunsa rohkelikkopoika sihahti käskevänkuuloisesti.
Mustanvihreän käärmeen silmien viirut kapenivat viivoiksi ja eläimet jähmettyivät paikoilleen. Harry heilautti sauvaansa ja silmän räpäyksessä lattialla lojui taas kynttelikkö. Harry virnisti, heilautti uuden kerran taikasauvaansa, tällä kertaa kohti omia jalkojaan. Yleisö haukkoi henkeään pojan kohotessa ilmaan.
Draco sen sijaan pudisti päätään huvittuneena ja teki nopeasti saman liikkeen sauvallaan. Luihuinen kohosi Harryn perässä kohti Suuren salin lumottua kattoa.
Draco kaarsi lähemmäksi Harrya, joka asettui valmiusasentoon ottaakseen kirouksia vastaan. Toinen poika ei loitsinut, vaan kiersi vieläkin lähemmäksi Harrya.
He vaihtoivat katseet ja virnuilivat huvittuneina.
Draco oli leijunut nyt sauvan päähän Harrysta.
”Tuota sihinää saat opettaa minulle, Harryseni,” Draco sanoi hymyillen, tuijottaen toista silmiin.
”Lopeti loitsuimes!” kajahti naisääni poikien alapuolelta.
Onneksi molempien refleksit toimivat hyvin, sillä Tonksin taikoma lopetusloitsu pudotti heidät alas lattialle. Sekä Draco että Harry tipahtivat jaloilleen tukien asentoa käsillään. Nopeasti pojat ponkaisivat seisaalleen.
Draco vilkaisi oikealle puolelleen. Suuttunut Tonks seisoi heitä tuijottaen kädet lanteillaan. ”Hieno tappelu. Mutta määrään molemmille illan jälki-istuntoa. Maanantai-iltana suojautumisen opettajan huoneen eteen,” Tonks ilmoitti.
Draco vilkaisi Harrya, joka ei seissyt hänestä kuin muutaman askeleen päästä. Molempien oli hämmästyttävän vaikea pitää kasvoillaan perusilmettä.
Tonks mulkoili heitä vielä hetken, Dracoa huomattavasti pidemmän ajan, ja komensi heidät sitten siivoamaan jälkensä.
Harry katsoi kalpeaa poikaa ja muodosti sitten huulillaan sanat ”tunnin jälkeen”.
*
Tunnin kuluttua Draco vannoi itselleen, ettei enää ikinä käyttäisi entistus-loitsua. Hän seisoi Suuuren salin ulkopuolella aulassa Crabben, Goylen, Blaisen ja Theodoren kanssa. He eivät olleet puhuneet muusta kuin kaksintaistelusta. Draco oli kertonut toisille, että etsisi tunnin jälkeen Potterin käsiinsä ja opettaisi tälle vielä muutaman tempun. Blaise oli tarjoutunut mukaan sekundantiksi, mutta Draco oli sanonut, että halusi hoidella Potterin yksin. Niinpä Draco oli saanut käypän verukkeen oleskella Suuren salin ovien luona, kunnes Harry tulisi ulos salista. Tunti oli jo virallisesti loppu, mutta Harry oli luultavasti jäänyt nuoleskelemaan auroreita. Draco irvisti ajatukselle.
Salin ovet avautuivat ja Draco kääntyi katsomaan, josko Harry olisi tullut. Harryn sijasta salista tallusteli muutama pieni ekaluokkalainen, jotka tuijottivat Dracoa silmät lautasen kokoisina. He olivat sekä järkyttyneitä, pelästyneitä että ihailevia. Draco tuijotti nuorempia oppilaita ilmeettömästi saaden ekaluokkalaiset lisäämään kävelyvauhtia.
Seuraavaksi ovesta astuivat ulos Harry, Weasleyt, Granger ja koko muu kuraporukka. Draco tuijotti Harrya, joka pysähtyi seisaalleen. Ron Weasley katsahti ystäväänsä, mutta huomattuaan keiden lähelle he olivat pysähtyneet hän hymyili.
”Koska sinä oikein lakkaat yrittämästä, Malfoy? Et koskaan kuitenkaan voita Harrya!” Weasley huusi.
”Weasley Weasley… Mitä sinä tiedät voittamisesta? Olet ikuinen häviäjä. Mutta kaipa Potterin varjossa on hyvä loistaa,” Draco ilkkui takaisin. Häntä ei silti olisi suuremmin huvittanut ryhtyä tappelemaan Weasleyn kanssa Harryn nenän edessä.
Samassa Suuren salin ovet avautuivat. Esiin marssi Tonks, Coleman ja kaikki aurorikokelaat.
Ron, joka oli juuri avannut suunsa sulki sen nopeasti ja Harry ja Hermione jotka olivat tarttuneet Ronin hihoista päästivät irti. Crabbe ja Goyle eivät kuitenkaan tajunneet lopettaa lihaksiensa pullistelua.
”Hmm. Harry, teidän kannattaisi varmaan jatkaa matkaanne,” Tonks sanoi matalalla äänellä.
Rohkelikoista Hermione oli ainut, joka nyökkäsi. Tyttö tönäisi poikia eteenpäin ja muutkin kääntyivät seuraamaan heitä.
”Ai niin. Minun pitää mennä käymään Tähtitornissa, unohdin sinne kirjani,” Harry sanoi tarpeettoman kovaan ääneen. Luihuisten keskellä seisova Draco hymähti. Muutkin luihuisista hymisivät tyytyväisinä, Crabbe röhähti ja Goyle päästi iloisen pierun.
Tonks katsoi luihuisia huvittuneena ja jatkoi sitten matkaansa Dumbledoren kansliaan, muiden aurorien seuratessa häntä.
Draco mulkaisi Goylea epätoivoisesti ja katsoi sitten kohti loittonevien rohkelikkojen selkiä.
”Seuraan Potteria torniin, voitte mennä,” Draco murisi ja luihuiset kääntyivät kohti tyrmiin vievää käytävää.
*
Draco kiirehti mahdollisimman arvokkaasti kohti Tähtitornia. Oli Harrykin valinnut hyvä paikan tapaamiselle. Mitä se poika halusi? Katsella tähtiä?
Dracon ei kuitenkaan tarvinnut kävellä Tähtitorniin asti, vaan löysi Harryn pohjoisen käytävän kolmannelta tasanteelta. Poika nojaili luokkahuoneen oveen ja leikki jollakin pienellä esineellä.
”Hei?” Draco sanoi kysyvästi ja kurtisti saman tien kulmiaan. Sana tuntui oudolta hänen suussaan.
Harry nosti katseensa käsistään, työnsi sen jonkin housuntaskuunsa ja hymyili. ”Moi.”
Draco jättäytyi muutaman askeleen päähän toisesta. ”Mitä asiaa sinulla oli?”
Harry hymähti. ”Mennään tänne,” hän sanoi ja avasi oven, johon oli nojaillut. ”Tämä luokka päästää sisäänsä ihmisiä vain kerran päivässä, saamme luultavimmin olla rauhassa,” hän totesi ja astui luokkaan.
Draco seurasi toista poikaa. Yleensä hän meni tyhjiin luokkahuoneisiin toisenlaisissa merkeissä (naimaan teinityttöjä). Luokkahuoneessa oli pulpetit ja pöydät paikoillaan, mutta taululla oli luultavimmin Riesun kirjoittama pilaruno Vorosta ja takaseinustan puupenkin päälle oli pinottu revittyjä mattoja.
Harry käveli penkin luokse ja Dracon astuttua sisälle ovi loksahti kiinni.
”Voro on ihan homo, sille kelpaa vaikka poro,” Draco luki ääneen liitutaululta. ”Ah, herttaista.”
Harry vilkaisi huvittuneena poikaa. Draco piti kasvonsa ilmeettöminä ja käveli Harryn luokse. Harry istuutui puupenkille ja katsoi sitten vakavammin Dracoa.
”Kuule, olen miettinyt tätä meidän juttua…” Harry aloitti.
Draco istuutui penkille. Tällä tavalla varmaan juteltiin vakavasti.
”Me molemmat varmaan haluamme pitää sen salassa, eikö?” Harry katsoi kysyvästi toiseen.
Draco nyökkäsi. Hän oli aika kehno keskustelemaan vakavasti, se myönnettäköön.
”Porukka menisi ihan sekaisin. Meidän molempien maineet menisivät. Ihmiset eivät ole vielä valmiita tähän,” Harry sanoi vakavana.
”Niin. Ei ainakaan Weasleysi,” Draco mutisi.
”Tai sinun ystäväsi. Tai kaverit. Tai mitä alaisia ovatkin,” Harry tuhahti.
”Alaisia,” Draco virnisteli yrittäen korjata tilanteen. Riita ei luultavasti kuulunut vakavaan keskusteluun. Hän todellakin yritti keskustella vakavasti. Ehkä siitä olisi jotain hyötyä joskus tulevaisuudessa.
Harry naurahti. ”Siis meidän ei kannata kertoa heille vielä. Ja koska jostain kumman syystä tahdon olla ystäväsi, meidän pitää tavata salaa…”
”Uu, Potter. Sinähän rupeat romanttiseksi,” Draco naurahti.
Harryn kasvot vaihtoivat hieman väriään. Draco kurtisti kulmiaan. Olipa huono juttu.
Draco selvitti kurkkuaan. ”Ne salaiset tapaamiset?”
Harry virnisti. ”Aivan. Meillä on vielä ainakin yksi tekosyy tavata, sen esitelmän viimeisteleminen nimittäin -”
”Kaksipas. Meillä on jälki-istunto,” Draco keskeytti.
”Ai niin. No mutta niiden jälkeen meidän pitää tavata salassa. En aina voi keksiä hyviä tekosyitä, miksi menen tapaamaan sitä tyhmää Malfoyta. Ja valehteleminen Ronille ja Hermionelle olisi vielä pahempaa kuin kertomatta jättäminen.”
Draco tuhahti. ”Olet liian rehellinen ja jalo. Yksi Weasley sinne tai tänne ei paljoa paina. Kyllähän niitä riittää,” hän jatkoi. Halusi hän tulla toimeen Harryn kanssa tai ei, hän ei kestänyt ikuista ruikuttamista Weasleysta.
Harry kohotti vasenta kulmakarvaansa ja katsoi toista pahasti. ”Ehkä sinäkin vielä jonakin päivänä ymmärrät mitä ystävyys on.”
Draco kurtisti kulmiaan. ”Ehkä.”
”Tavataan huomenna,” Draco töksäytti. Puheenaihetta vaihdettiin yleensä kun hän tahtoi, eikä hän siksi ollut tottunut keksimään uusia puheenaiheita.
”Minulla on huispausharjoitukset ja pitäisi tehdä läksyjäkin. Mutta jos tavataan perjantaina?”
”Minulla on silloin treenit, mutta toisin kuin eräät jaksan leikkiä sosiaalista niidenkin jälkeen,” Draco sanoi marttyyrimäisesti. Draco kohotti oikeaa kulmakarvaansa havaitessaan, että Harry hymyili anteeksipyytävästi.
”Viisi vuotta me vihasimme toisiamme arkkivihollisina. Emme ole olleet koulussa kuin muutaman päivän, mutta järjestämme jo salaisia tapaamisia ystävinä,” Harry muisteli ja katsoi Dracoon merkitsevästi silmälasiensa takaa.
”Muistatkos kumpi meistä ensimmäisenä tarjosi ystävyyttään? Minä. Eipä herralle kelvannut ja loukkaannuin siitä aika pahasti. Minulla on taito olla pitkävihainen,” Draco sanoi ja esitti taas kerran katseellaan haasteen.
”Mikä sitten sai sinut muuttamaan mieltäsi? Minkä takia olin ystävyytesi arvoinen taas tänä vuonna?” Harry kysyi kurtistaen kulmiaan. Poika istui etukumarassa nostaen nyt katseensa kysyvästi Dracoon, joka nojasi penkin selkänojaan.
”Olet kasvanut tarpeeksi. Aika oli sopiva,” vaaleahiuksinen poika sanoi virnistäen.
Harry kohottautui istuma-asentoon. Luihuisen jäänharmaissa silmissä vilahti jotain, mitä hän ei osannut tulkita.
”En vieläkään oikein käsitä sinua, Draco. Välillä olet juuri niin ilkeä ja pisteliäs, kuin aina ennenkin, mutta välillä -”
Draco kääntyi Harryyn päin, sillä hän halusi kuulla seuraavat sanat. Ne tulisivat sydämestä.
”Minusta tuntuu siltä, että tunnet minut. Toisaalta joskus minusta tuntuu, etten koskaan tule saamaan sinusta selvää,” Harry sanoi. Hänen vihreät silmänsä tarkastelivat Dracon kasvoja ja pysähtyivät lopulta tämän silmiin. Draco tuijotti Harrya vaativasti.
Harry räpäytti silmiään hieman hämmentyneenä. ”Tarkoitan että -”
Draco siirtyi hieman lähemmäksi toista poikaa. Hänen katseensa sai Harryn vaikenemaan äkisti.
Yhtäkkiä Draco tunsi olonsa äärimmäisen kuumaksi, poikien välissä oleva vasen käsi oli luonnottoman tietoinen toisen pojan läheisyydestä ja penkin puupinnan karheudesta. Kuumuuden lisäksi Draco tunsi olonsa hyvin epänormaaliksi ja harvinaisen typeräksi. Häntä halutti tehdä jotain, jonka tarkoitusperistä tai syistä hän ei itsekään ollut ihan varma. Tottuneena ajatukseen ”saan mitä tahdon”, hän alitajuntaisesti kuitenkin päätti tehdä sen.
Draco tai Harry, kumpikaan ei jälkeenpäin osannut selittää mitä oli tapahtunut. Kuitenkin molemmat muistivat jokaisen liikkeen kuin hidastettuna.
Draco nosti polvella levänneen oikean kätensä ja kouraisi kiinni Harryn niskavilloista. Yhtä kovakouraisesti hän veti hämmentyneen rohkelikkopojan kasvoja lähemmäksi omiaan ja nojautui itse eteenpäin.
Jos Draco olisi tahtonut, hän olisi voinut lukea säikähtäneen ilmeen Harryn kasvoilta. Mustahiuksinen poika avasi suunsa kuin sanoakseen jotakin. Harry ei kuitenkaan ehtinyt kuin ähkäistä Dracon käyttäessä tilaisuutta hyväkseen.
Draco painoi kylmät huulensa lämpimämmille huulille. Harry oli jähmettynyt paikoilleen, eikä tehnyt minkäänlaista vastarintaa. Draco ei ollutkaan odottanut nopeaa myöntymistä, mutta mitään tekeminen ärsytti häntä. Harryn suu oli edelleen hämmästyksestä pienesti auki.
Edelleen Harryn niskavilloja pitelevä poika nuolaisi itsevarmalla liikkeellä tämän kuivia huulia. Annettuaan hienovaraisen vihjeensä Draco kallisti päätään silmänsä sulkien ja painoi huulensa tiiviimmin Harryn huulia vasten. Hän työnsi kielensä toisen pojan suuhun. Draco pani merkille, että suuteleminen oli huomattavasti hankalampaa kuin yli-innokkaiden teinityttöjen kanssa. Yleensä hänen suutelukumppaninsa kapsahtivat hänen kaulaansa viimeistään silloin kun he saapuivat tyhjään luokkahuoneeseen.
Harry maistui oudolle. Hän ei maistunut huonolle, mutta oudolle. Tytöt kun pitivät yleensä huolen siitä, että olivat juuri jauhaneet purkkaa tai syöneet suklaata. Harryn suussa maistui viimeksi syöty ateria, sitruunatoffee ja jokin muu maku, jota hän ei ollut maistanut kenenkään tytön suussa.
Draco tunsi, kuinka Harry liikahti. Sitten hän tunsi toisen kädet rinnallaan, tarkoituksena ilmeisesti työntää häntä kauemmaksi. Yritys oli kuitenkin lähes voimaton ja sai Dracon kiivastumaan entisestään. Itseänsä tarjoavaa Malfoyta ei noin vain sivuutettu.
Turhautuneena Draco tunki kielensä syvemmälle Harryn suuhun, saaden pojan värähtämään rajusti.
Harry liikautti suutansa, mutta Dracolle jäi epäselväksi, yrittikö Harry sulkea suunsa vai tajusiko hän vihdoinkin vastata suudelmaan. Asia selveni Dracon tuntiessa kielellään, kuinka Harryn kieli sipaisi epävarmasti hänen kieltään.
Sillä hetkellä joku saapui luokkahuoneeseen.
*************
11. LUKU
Kuvittele, että olet munkki. Olet elänyt hyvää, siveellistä ja rituaalista elämää noin sata vuotta ja kuolemasikin jälkeen viettämäsi aika on täysin puhtoista. Miltä sinusta tuntuisi, jos mukavalla iltaliitelyllä, ajatellessasi siveellisiä ja järkeviä ajatuksia, törsäätkin keskelle homoeroottista kanssakäymistä? Otetaan vielä huomioon, että tämä kanssakäyminen sattuu olemaan kahden nuoren miehen välillä, joiden koko maailma perustuu toistensa vihaamiseen. Olosi olisi vähintään hyvin hämmentynyt, eikö niin?
”Kautta Merlinin parran!” vinkui Lihavan munkin haamu leijaillessa luokkahuoneen liitutaulun läpi.
Draco vetäytyi vaistomaisesti erilleen Harrysta.
Harry vetäisi henkeä niin, että hänen keuhkonsa vingahtivat, heti perään poika rämähti lattialle penkin juurelle. Harry istahti kämmeniensä päälle kuin peitelläkseen mitä oli juuri ollut tekemässä.
Draco sen sijaan ponnahti ylös penkiltä ja osoitti kummitusta.
”Painu helvettiin täältä! Ja jos kuulen jotain tästä jutusta, tiedän ainakin ketä syyttää!” Dracon suusta pääsi, sen kummempien harkintojen jälkeen.
Harry katsahti silmät suurina edessään seisovaa kuolleita uhkailevaa Dracoa.
Jos Lihava munkki olisi voinut kalveta, sen hän olisi tehnyt.
”Voisitte opetella puhumaan hillitysti, nuoriherra Malfoy,” haamu sanoi kimeällä äänellä ja vilkaisi syrjäsilmällä lattialla istuvaa tärähtäneen näköistä Harrya. ”Voitte luottaa sanaani, ettei asianne leviä. Saanko pyytä herroja nyt siirtymään omiin tupiinsa?” munkki jatkoi nopeaan ja katosi sitten seinän läpi.
Munkin leijuttua tiehensä Draco laski kätensä ja jäi seisomaan paikoilleen. Harrykaan ei liikahtanut. Draco tuijotti eteensä kulmat pienesti kurtussa.
Minuutin hiljaisuuden jälkeen Harry ähkäisi.
Kalpea poika siirsi katseensa hitaasti lattialla istuvaan poikaan.
”Mitä äsken oikein tapahtui?” Harry kysyi hiljaa, ääni nousten lauseen lopussa.
Draco rykäisi. ”Me keskustelimme vakavasti, sitten suutelimme ja sitten tuo läpinäkyvä ihramakkara leijui liitutaulun läpi,” hän sanoi kohtaamatta toisen katsetta.
”Sinä suutelit minua!” Harry huudahti noustessaan ylös lattialta.
”Kyllä sinä vastasit! Tottumuksiani vastoin se vain kesti pirun kauan,” Draco julisti.
Harry käveli ovelle, Draco seurasi tämän perässä.
”Enpäs, minä yritin työntää sinut pois! Miksi hemmetissä sinä edes…?!” mustahiuksinen poika puolustautui riuhtaistessaan oven auki.
Draco astui käytävälle Harryn perässä. Käytävällä oli jo pimeää, vain muutamat seinillä olevat soihdut valaisivat himmeästi tyhjää käytävää.
”Yritit vai? No kielellä on hieman hankala työntää ketään kauemmaksi,” Draco murahti mulkoillen toista kulmiensa alta. Potter oli tällä hetkellä äärimmäisen raivostuttava.
Harry käännähti ympäri luoden kysyvä katseen toiseen. ”Miksi, Draco?”
Draco tuijotti toista poikaa. Harry seisoi vain parinkymmenen sentin päässä.
Luihuispoika puhalsi muutaman platinanvärisen hiussuortuvan kalpealta otsaltaan. Samassa hän tarttui lujasti toista olkapäistä ja työnsi tämän kovakouraisesti vasten käytävän kivistä seinää.
Estäen Harryn pakoyritykset Draco painautui kiinni tähän. Hän tekisi toiselle selväksi, mistä oli kyse. Sanojensa vakuudeksi Draco painoi lantionsa tiiviisti Harryn lantiota vasten.
Pimeässä Draco työnsi kasvonsa lähes kiinni toisen kasvoihin.
Harry oli taas jähmettynyt paikoilleen. Dracon kiinni painautunut keho tuntui painostavalta, eikä liikkuminen tuntunut mahdolliselta.
Draco hieraisi hitaalla liikkeellä nenällään Harryn lämpöä hehkuvaa poskea, vetäen sisäänsä Harryn tuoksua. Harry tuoksui inkiväärille, hielle ja jollekin, jonka Draco vaistomaisesti yhdisti tuntemattomaan makuun Harryn suussa.
”Draco… tämä ei ole sitä, mitä ystävät tekevät,” Harry kuiskasi ääni täristen.
”Ei. Ei niin, Harry. Tätä tekevät vain erittäin hyvät ystävät,” Draco vastasi ääni tavallista käheämpänä. Poika painoi raolla olevat huulensa Harryn poskelle ja kosketti kielenpäällään tämän poskea. Hän keinautti lantiotaan toista vasten, varmistuakseen, että viesti meni perille.
Harry vetäisi rajusti henkeä ja sulki silmänsä hetkeksi.
Draco hivutti kätensä Harryn olkapäiltä pojan ranteille, kietoen sormensa niiden ympärille ja vetäen kädet kiinni kylmään kiviseinään. Hän hiveli hitaan kiusoittelevilla liikkeillä huuliaan vasten Harryn poskea.
Draco tunsi myös henkistä mielihyvää Harryn pitkien sormien tarttuessa hänen käsistään. Vihreäsilmäinen poika puristi hänen käsiään ja käänsi hitaasti päätään hänen kasvojaan kohti. Pimeässäkin Draco pystyi lukemaan viestin Harryn silmistä. Draco pysyi paikoillaan, seuraava liike olisi Harrysta kiinni, sieppi oli nyt tällä.
Harry raotti huuliaan suudellakseen toista. Poika sulki silmänsä ja oli jo painamassa huuliaan vasten Dracon huulia, kun Draco yhtäkkiä vetäytyi nopeasti taaksepäin.
”Mitä minä sanoin? Olin oikeassa. Edes sinä et voi vastustaa minua,” Draco sanoi hieman hengästyneenä imarrellakseen itseään ja perääntyi entistä kauemmaksi (tämä tapahtui vastahakoisesti, mutta sitä ei kerrota Harrylle).
Harry nojasi raskaasti hengittäen käytävän seinään. Pimeässä Draco ei voinut havaita, pientä kohoumaa hänen housujensa etumuksella.
”Mitäh?”
Draco virnisti tavalla, mistä tiesi hampaidensa erottuvan erityisen hyvin pimeässä soihtujen valossa. Eräänlaista vampyyrinhymyä.
”Hyvää yötä, rakas,” Draco toivotti pehmeän ivallisesti ja kääntyi kävelläkseen tiehensä.
Harry jäi yksin käytävään luihuisen marssiessa pimeyteen.
*
Draco Malfoy oli erittäin tyytyväinen itseensä. Poika paukautti makuusalinsa oven kiinni ja lähti kävelemään kohti suihkuhuoneita. Toisessa kädessään hän kantoi froteepyyhettään, toisen kätensä sormia hän liu’utti pitkin kiviseinää kävellessään eteenpäin. Hänen sormenpäänsä kihelmöivät kiveä vasten. Dracon aistit olivat edelleen hyvässä vireessä. Draco tunsi itsensä erityisen mahtavaksi. Hän oli onnistunut Potterin tapauksessa paremmin kuin hyvin ja sitä paitsi hän kantoi itse pyyhettään.
Draco marssi sisään auenneista pukuhuoneen ovista. Pukuhuoneet olivat nytkin tyhjät, Draco epäili, että muut luihuiset olivat tietoisia hänen suihkussa käyntiajoistaan. Draco totesi kuitenkin itsekseen, ettei teoria voinut pitää paikkaansa, sillä muuten käytävät olisivat olleet täynnä kikattavia tyttöjä, jotka yrittivät nähdä edes vilauksen laatulihasta.
Poika laski pyyhkeensä puiselle penkille ja asteli sitten kokovartalopeilin eteen. Seinillä olevat vedenkestäviksi loihditut soihdut paloivat tavallistakin suuremmalla ja kirkkaammalla liekillä.
Draco loi omahyväisen virnistyksen peilikuvalleen ja otti taikasauvansa viittansa taskusta. Sitten hän heitti viitan harteiltaan penkille ja heilautti sauvaansa penkin suuntaan. Viikkaantunut viitta asettui siististi tummanvihreän pyyhkeen viereen.
Hän löyhensi luihuisenväreissä koreilevaa silkkisolmiotaan ja pujotti sen päänsä yli. Heitettyään solmion viitan päälle Draco alkoi napittaa auki kauluspaitaansa. Vähänväliä pojan katse karkaili tämän omaan peilikuvaan, jolloin hän loi itsellensä imartelevan hymyn.
Draco oli toden totta tyytyväinen itseensä. Kieltämättä hänen sukunsa oli joskus hyvinkin konservatiivista ja vanhanaikaista, mutta alistaminen, missä muodossa tahansa oli täysin hyväksyttävää… Lucius itse olisi voinut kertoa pojalleen, kuinka toimiva alistamisen muoto seksi oli. Draco kyllä ymmärsi itsekin, kuinka tehokas, vaikkakin primitiivinen tapa alistaa toista seksi oli. Luottaen itseensä, taitoihinsa ja kykyihinsä Draco oli täysin varma, että hänen ja Harryn ”juttu”, miksi sitä nyt halusikin kutsua, olisi vain tapa alistaa Harrya. Ystävyys, se oli jotain, mitä Draco ei todellakaan ymmärtänyt, aivan niin kuin Harry oli sanonut. Jonkinlainen suhde heillä kuitenkin oli ja Draco oli tottunut jokaisessa ihmissuhteessaan olemaan korkea-arvoisempi. Vain isänsä kanssa hän oli melkein tasavertainen. Jos hän jonkun kanssa tahtoisi tasa-arvoisen suhteen, se joku olisi Harry. Näin aluksi Draco halusi kuitenkin varmistaa asemansa ja kun tälle tielle nyt oltiin satuttu…
Kysehän ei ollut homoudesta, Draco totesi itsekseen viikkaannuttaen paitansa penkille. Hän nosti katseensa jälleen kuvajaiseensa tarkastellen hyväkuntoista yläkroppaansa tyytyväisenä. Poika katseli kuvajaistaan muutamasta eri näkökulmasta. Homoushan tarkoitti sitä, että mies rakasti miestä. Sellainen oli tuomittavaa Malfoyden mielestä, mutta toisen miehen alistaminen oli juttu erikseen. Rakkaus tekee heikoksi ja sitä me emme ole, isä oli opettanut pojalleen. Dracon ei tarvinnut huolehtia homoista tai mistään muistakaan, sillä hän ei pystynyt rakastamaan. Hän ei osannut rakastaa, ei uskonut tahtovansakaan rakastaa ja oli varma ettei koskaan oppisi rakastamaan, sellainen ei sopinut hänelle. Draco ei toisaalta uskonutkaan rakkauteen, hän ei ollut ikinä saanut sitä osakseen.
Poika aukaisi samettihousujensa napin ja vetoketjun ja riisui housut yltään.
Ja tämä koko tilanne oli vain ohimenevä, Draco mietti. Hän ei ollut varma mistä hänen, ja Harryn, käyttäytyminen oli johtunut. Se saattoi johtua alitajunnan oikuista, hormoneista, homoeroottisista feromoneista, attribuuteista tai ranskalaisista.
Draco heilautti sauvaansa toistamiseen kohti penkkejä ja mustat housut viikkaantuivat samaan pinoon muiden vaatteiden kanssa. Pinon päälle Draco heitti taikasauvansa.
Poika antoi katseensa tutkia peilistä heijastuvaa kuvaa. Hänellä ei ollut yllään mitään lukuun ottamatta mustia alushousuja.
Arvioiden Draco katseli vartaloaan peilistä hymyillen sitten tyytyväisenä. Miekkailu oli kouluun tultaessa vaihtunut huispaukseen, joten hänen kuntonsa pysyi edelleen hyvänä.
Ajatukset vilisivät hänen päässään ja puolihuomaamattomasti kohotti kätensä ja pörrötti sileitä hiuksiaan.
Katsellessaan sekaisia hiuksiaan Dracolle tuli mieleen eräät toiset pörröiset hiukset. Edelleen kuin puoliunessa hän ojensi kätensä peilin kuvajaista kohden. Draco painoi sormensa vasten peilin kylmää pintaa yrittäen tavoittaa etäistä haavekuvaa. Ollessaan juuri aikeissa astua askeleen kohti peiliä Draco hätkähti ja kavahti taakse päin.
Harry voisi edes hieman nähdä vaivaa ulkonäkönsä suhteen, Draco töksäytti itsekseen kylmästi. Nopein vedoin hän siisti hiuksensa ja kumartui riisumaan alushousunsa nopeasti. Draco heitti housut penkille ja harppoi ovelle, joka vei suihkutiloihin. Poika kiskoi oven auki ja jatkoi pitkin askelin ensimmäiselle suihkulle.
Suihkutiloissa oli kymmenisen suihkua molemmilla seinustoilla, tummat kaakeloidut seinät erottivat suihkut toisistaan. Suihkuhuoneen seinillä loihditut soihdut loivat hämärää valoa ympäri tiloja, jättäen nurkat varjoihin.
Draco käänsi hanan auki. Kylmä vesi ryöpsähti vanhasta suihkusta ja poika astahti hieman taaemmas. Kylmennyt ilma ja vesiryöpystä lentelevät pisarat saivat Dracon käsivarsien ihon nousemaan hieman kananlihalle. Hän hieroi käsivarsiaan lämpimäkseen ja astui suihkun alle sen lämmettyä.
Lämmin, ja vähitellen kuuma vesi tuntui samaan aikaan helpottavalta ja kiihottavalta. Draco pyyhkäisi kädellä kasvojaan ja nautti lämmön tunteesta kuuman veden valuessa pitkin hänen ihoansa. Vesi sai hänet kihelmöimään ja Draco jännitti vaistomaisesti lihaksiaan. Hän hieroi niskaansa puoliksi hyväillen ja hymyili kastuneiden hiuksien liimaantuessa hänen otsaansa. Draco nautti suihkuhetkistä aina yhtä paljon; laatuaikaa oman itsensä kanssa.
Hän nosti vasemman kätensä rinnalleen kohottaen tyytyväisinä hymyilevät kasvonsa vasten kuumaa vettä.
Draco antoi rinnalla levänneen kätensä laskeutua alaspäin, sormenpäiden koskettaessa karvoitusta pojan tajunnan silmille ponnahtikin jotain odottamatonta. Draco ei ainoastaan jähmettynyt paikoilleen, vaan tunsi olonsa myös hyvin kiihottuneeksi. Mustien hiuksien takkuisuus ei enää yhtäkkiä haitannut häntä ja silmät olivat vihreämmät kuin koskaan ennen. Vasemman käden sormet lähes sykkivän pakottavasta tarpeesta laskeutua vielä hieman alemmas.
NOSTALGIA!
POSTAAN TEKSTIN TÄYSIN KOSKEMATTOMANA, JOTEN KAIKKI KUUSITOISTAVUOTIAIDEN KIRJOITTAJIEN NEROKKUUDET JA HÄPEÄNAIHEET OVAT OSA KOKONAISUUTTA EDELLEEN.
NAUTTIKAA, RAKKAAT.
**********************************************************
MUUTOSTEN TUULET
pairing: Draco Malfoy / Harry Potter
rating: NC-17
kirjoittaneet: Jenni R. ja Laura K. (2005)
juoni: KLISEÉ. 6lk. Kouluun mennessään Draco tuntee aloittavansa taas kaiken ”alusta”. Se saa hänet muistelemaan neuvoa/käskyä, jonka sai isältään ekaa kertaa Tylypahkaan lähtiessään. ”Harry Potter on samalla vuosikurssilla kanssasi. Opeta hänet valitsemaan ystävänsä huolellisesti.”
Luvut 1-3
Luvut 4-5
Luvut 6-7
Luvut 8-9
**********************
10. LUKU
10.osa, jossa…
*Draco keksi taas hyviä tekosyitä
*Draco nauttii potentiaalistaan
*Yhtämielisyys kirkastaa taas poikien päivää
*Sekä Harry että Draco vannovat hellyyttä
*Me kirjoittajat myönnämme vetävämme överiksi
*Riesun runosuoni sykkii
*Draco kertoo mielestään erittäin huonon vitsin
Keskiviikko-iltapäivällä oli ensimmäinen Pimeyden voimilta suojautumisen lisäharjoitustunti. Tunnin alkuun oli vielä vartti, ja Draco Malfoy istui Luihuisen lähes valaisemattomassa oleskeluhuoneessa takan edessä.
Poika nojasi käteensä, tuijotteli tyhjään takkaan ja harkitsi vakaasti, pitäisikö hänen vaivautua menemään harjoitustunnille. Kuten hän oli jo aikaisemmin itselleen perustellut, hän saisi kaiken tarvitsemansa tiedon isältään tämän palattua. Toiseksi häntä ei kiinnostanut aihe, kolmanneksi suojautumista opettivat aurorit, neljänneksi hän ei ollut auroreiden suosikkihenkilö, viidenneksi häntä ei huvittanut, kuudenneksi hän ei jaksanut, seitsemänneksi hänen pitäisi vaihtaa kaapunsa (jotta näyttäisi pelottavammalta auroreiden silmissä), kahdeksanneksi hänen pitäisi luultavimmin hakea kirjansa makuuhuoneesta, yhdeksänneksi hänen ei halunnut nähdä Ron Weasleyta (jonka syytä kaikki tämä oli) ja kymmenenneksi hänellä oli varpaisiin kylmä.
Draco nyökäytti päätän pienesti, tyytyväisenä siihen, että hänellä oli kymmenen hyvää syytä jäädä pois tunnilta. Draco mulkaisi takan yläpuolelle ripustettua Salazar Luihuisen maalausta. Oliko olemassa syitä, miksi mennä tunnille?
Yksi, Potter tulisi sinne, kaksi hän saisi näyttää muille osaavansa pari kipakkaa kirousta, kolme hän voisi kohdistaa taitojensa näytöt auroreihin taikka Weasleyhin, neljä jos hän ei menisi tunnille, eivät menisi muutkaan luihuiset ja silloin aurorit tulisivat hänen oleskeluhuoneensa ovesta läpi…
Dracon ajatusketju katkesi hänen tajutessaan, ettei auroreilla olisi tarpeeksi tyylitajua räjäyttää muutamaa ovea.
Yhtäkkiä luihuispoika muisti, että Harry oli sanonut hänelle, että halusi puhua jostakin suojautumisen jälkeen.
Draco mietti vielä hetken, mulkoili tupansa perustajan kuvajaista ja vinkkasi sitten Theodorea hakemaan hänen kirjansa.
Draco löhösi vielä muutaman minuutin tuolissaan, kohottautui sitten seisaalleen kohdaten parinkymmenen luihuisen kysyvän katseen. Näihin pariinkymmeneen luihuiseen kuului jengipomoja ja muita sellaisia. Kaikki katsoivat Malfoyta kuin sadan päämiestä, jolta sopi odottaa käskyjä jokaiseen ruumiin toimintaan.
Draco hymyili omahyväistä hymyään ja sanoi hiljaa: ”Me menemme.”
Annettuaan käskynsä poika marssi kiviportaat yläkertaan hakemaan paremman näköistä kaapua. Tällaisina hetkinä hän nautti eniten arvovallastaan. Hetki oli todellakin traaginen: luihuisten piti päättää mennäkö ylimääräiselle Pimeyden voimilta suojautumisen tunnille. Sellaisiin päätöksiin tarvittiin aidon johtajahahmon potentiaalia ja veitsen terävää älyä.
Draco Malfoy haki uusimman, tummanvihreän samettikaapunsa. Kaapu oli laskostettu hyvin, ei kertaakaan käytetty ja sametti oli kalleinta ja laadultaan parasta, mitä Euroopasta sai. Draco tuijotteli tyytyväisenä peiliin, laatu näkyi varmasti sokeille auroreille ja jopa Weasley saattaisi huomata, että kaavulla voisi ostaa hänen koko kotikylänsä. Harrykin huomaisi sen. Draco käännähti ympäri peilin edessä, varmistaen että kaikki istui. Tietenkin kaikki istui, kaapu oli tehty Italiassa tilaustyönä… Itsevarmana ja erittäin itseriittoisena Draco asteli takaisin oleskeluhuoneeseen.
*
Luihuiset saapuivat juuri sopivasti myöhässä suojautumisen tunnille Suureen saliin.
Ilmassa leijuvissa kynttilöissä paloi suurempaakin suurempi liekki, joka ei näyttänyt kuitenkaan kuluttavan kynttilänlankaa. Pöydät oli loihdittu tiehensä, oppilaat seisoivat tuparyhmittäin huomio kiinnittyneenä opettajainpöydän tasanteelle, jolla seisoi kaksi auroria ja parisenkymmentä aurorikokelasta. Ovien paukahtaessa auki, oppilaiden ja aurorien huomio kiinnittyi kuitenkin sisään marssiviin luihuisiin.
Draco kulki joukon kärjessä mielestään arvovaltaisen näköisenä. Hän pysähtyi opettajakorokkeen eteen ja katsoi auroreihin kylmästi.
”Iltaa,” hän sanoi kohdistaen tervehdyksensä aurorinaiseen, joka tuntui olevan auroreista arvovaltaisin. Jos Draco olisi saanut päättää, nainen, jolla oli räikeän pinkit, ylössojottavat hiukset olisi ollut kaikkea muuta kuin arvovaltainen.
”Iltaa, iltaa. Olkaa hyvä ja sulkekaa suunne ja menkää tuonne seisomaan,” lähes kolmissakymmenissä oleva aurorinainen sanoi hymyillen pirteästi.
”Aah. Tietenkään emme uhmaa neidin käskyä ja siirrymme paikallemme. Haluamme toki olla katsomassa ja kokemassa Britannia urheiden ja suuresti kyvykkäiden auroreiden opetusta,” Draco sanoi lipevästi, mutta oli varma että pilkka kuului läpi tarpeeksi hyvin. Sitten poika kääntyi ja vinkkasi luihuisia raahustamaan seinän vierelle, korpinkynsien viereen.
”Mukavaa että kiinnostusta riittää teilläkin, nuoriherra Malfoy,” aurori virkkoi ja vilkaisi virnistäen rohkelikkojen suunnalle.
”Totta kai, mikä olisi sen kiintoisampaa,” Draco kommentoi viileästi, vilkaisi taaksensa ja harppoi sitten luihuisten eteen. Poika suuntasi katseensa auroreihin ja risti kätensä rinnalleen. Häntä hieman jäysi se, ettei aurori ollut suuremmin liikuttunut hänen kommenteistaan, mutta tyylipisteet tulivat silti edelleen hänelle itselleen.
”Noniin, jatkakaamme. Tulokkaille ilmoitan vain, että minä olen aurori Tonks. Virkaveljeni on nimeltään Zack Coleman. Jaamme teidät siis luokkatasojen mukaan ja opetusta teille antavat nämä ensivuoden aurorikokelaat…”
Draco kurtisti tummahkoja kulmakarvojaan mietteliäästi. Tonks, Tonks… Nimi oli jostakin tuttu. Muutama musta muisto leikkasi vihlaisten Dracon tajuntaa. Tonks oli yksi niistä, jotka olivat hoitaneet hänen isänsä Azkabaniin. Plus Tonks voisi olla hänen serkkunsa.
Draco nosti salamoivan katseensa uudestaan auroreihin ja juuri samalla hetkellä aurori Tonks kääntyi hymyillen luihuisiin päin. Draco olisi voinut haljeta vihasta, mutta sen sijaan hän vinkkasi taaksensa Ed Dolohoville ja kuiskasi. ”Tuo on Tonks. Hän oli yksi Salaperäisyyksien osaston auroreista. Niitä, jotka - ” hänen ei tarvinnut sanoa enempää, sillä viesti oli mennyt perille. Draco nosti kätensä käskevään eleeseen juuri ajoissa. Ed oli ollut lähellä karata seitsenluokkalaisten rivistä auroreiden kimppuun.
Seitsemän aurorikokelasta hypähti alas korokkeelta ja kävelivät salin eri osiin. Sitten kokelaat alkoivat kerätä ympärilleen oppilaita.
Vihastunut Draco näki Harryn mustan hiuspehkon suuntaavaan kohti vaaleahiuksista miesauroria, joka seisoi salin keskivaiheilla ikkunoiden alla. Draco lähti astelemaan kohti kokelasta, ikäistensä luihuisten seuratessa häntä.
Kuudesluokkalaiset kerääntyivät kokelaan ympärille, pysyen tiukasti omien tupalaistensa joukossa. Draco pysähtyi muutaman metrin päähän aurorista ja katsoi tätä paheksuen.
Aurori katseli arvioiden oppilaita ja kysyi, olivatko kaikkien kaverit paikalla. Myöntyvän mutinan jälkeen mies aloitti puheensa.
”Noniin, joo. Tonks teille selittikin, miksi tämä koulutus on tärkeätä, joten aloitetaanpa heti. Käymme läpi ensiksi kertauksen vuoksi kaikki perusloitsut - oh hoh!”
Oppilaat tuijottivat kysyvästi auroria, jonka suu oli loksahtanut auki.
Aurori rykäisi ja sanoi sitten: ”Siellähän onkin poika, joka varmasti osaakin jo tämän kaiken. Tuletko Potter tänne näin, voisit näyttää esimerkit loitsuista.”
Kuten kymmenesti aikaisemminkin, oppilaiden katseet kääntyivät Harry Potteriin, joka näytti vaivautuneelta. Nielaisten poika kuitenkin astui esiin ja käveli aurorin vierelle.
”Hienoa, kerrassaan mahtavaa,” aurori mutisi tyytyväisenä.
”Okei. Onko kenelläkään ideoita, mitä loitsuja meidän kannattaisi näin aluksi kerrata?”
Yksi käsi ponnahti ylös, eikä kukaan ihmetellyt kuka viittaaja oli. Hermione Granger viittasi tuijottaen auroria kiinteästi.
”Sieltä niin,” aurori sanoi hymyillen ja osoitti rohkelikkotyttöä sormellaan.
”Perussuojautumisloitsuihin kuuluvat aseistariisuntaloitsut kuten karkotaseet, tai korkeamman tason karkotaseeta, joka vastaa karkotasetta, mutta toimii useampaan velhoon saman aikaisesti. Tärkeitä ovat myös kangistumis tyystilys, liikkumitor kuolitus, monet inhottavat kiroukset kuten - ”
”Hermione… Eiköhän tuo riitä vähäksi aikaa,” Harry sanoi hymyillen. Tyttö virnisti, punehtui hieman ja astui hieman lähemmäksi ringissä seisovaa Ronia.
”Öh. Joo, okei. Oikein kivaa. Tästä on hyvä alkaa,” aurori ilmoitti saatuaan leukaperänsä takaisin paikoilleen.
”Niin, Harry voisi näyttää meille nämä mainitut loitsut. Sitten tarkistan, että kaikki teistä osaavat ne,” aurori neuvoi.
”Öhm. Herra aurori, mihin tai keneen minä teen nuo loitsut?” Harry tiedusteli hienovaraisesti.
”Aivan. Onko vapaaehtoisia?”
Draco katseli ympärilleen seisten kädet ristissä rinnalla luihuiskavereidensa keskellä. Odottiko tuo idiootti tosiaan, että joku olisi kyllin tyhmä ilmoittautumaan nolaamaan itsensä kaikkien silmien edessä. Draco hätkähti omista ajatuksistaan ja tarkisti nopeasti, että Crabbe ja Goyle seisoivat vielä hänen selkänsä takana yrittäen näyttää isoilta. Molemmat seisoivat edelleen hiljaa paikoillaan. Draco päätteli, että näsäviisaan Grangerin puhe oli lamaannuttanut heidät ainakin viideksi minuutiksi.
”Malfoy? Haluaisitteko te tulla Potterin avustajaksi?” aurorin ääni sanoi.
Draco seisoi hetken aikaa ilmeettömänä. Paskat.
Poika vilkaisi Harrya, jonka kasvoilla oli epävarma ilme, ilmeisesti hänkään ei pitänyt tätä hyvänä ideana. Rohkelikon tuntiessa toisen pojan katseen, tämä katsoi takaisin. Harryn ilme muuttui nopeasti epävarmasta haastavaksi ja pieni hymy kareili hänen huulillaan. Draco puristi huulensa yhteen.
Hitaasti hän astahti pois luihuisten joukosta. Yhtä hitain liikkein hän riisui vihreän samettikaapunsa ja ojensi sen Blaiselle, joka ei osannut päättää, minkä ilmeen ottaisi kasvoilleen.
Draco käveli hitain, mutta vakain askelin aurorin ja Harryn eteen.
”Lupaan olla hellä,” Harry sanoi hiljaa ja virnisti. Vieressä seisova aurori kurtisti kulmiaan.
”Niin minäkin,” Draco sanoi vieläkin hiljempaa. Hänenkin kasvoilleen levisi virne.
Aurori katsoi kummissaan poikia, mutta elehti sitten heitä menemään kauemmaksi toisistaan, siirtyen itse hieman sivulle.
Poikien katseet olivat porautuneet toistensa silmiin, kun he astuivat viisi askelta taaksepäin. Kukaan muu kuin Harry ei huomannut, kuinka Draco hivutti taikasauvansa taskustaan esille ja laski sauvan reittään vasten. Harry asetti sauvansa myös reittänsä vasten, edelleen hymyillen.
”Selvä, aloitamme loitsulla karko - ”
Oppilaiden huomio ei ollut kiinnittynyt auroriin, vaan kahteen poikaan, jotka tekivät sillä hetkellä jotain, mitä heidän ei olisi pitänyt olla tekemässä. Draco Malfoyn ja Harry Potterin selät taipuivat alas samaan aikaan. Katseet olivat edelleen naulittuna toisiinsa, pojat taipuivat syvään, kunniaa tekevään kumarrukseen. Leveä virne välähti molempien kasvoilla ja saman sekunnin aikana Suuren salin seinistä kimpoili kaksi erilaista ääntä, jotka kaikuivat kirouksien taikasanoista.
Kumpikaan pojista ei kuullut, mitä toinen oli huutanut, veri kohisi heidän korvissaan. Adrenaliini oli noussut korkeimmilleen, poikien kaikki aistit olivat terävöityneet äärimmilleen.
Harry kiepahti pois sinihohtoisen kirouksen alta ja tähtäsi jonkinlaisen yhdistelmäkirouksen liikkumitorista ja kangistumisesta, jonka Draco täpärästi sai suunnattua kilpiloitsulla kohti Suuren salin lumottua kattoa.
Aurorikokelas huusi jotakin, mistä kukaan ei saanut selvää. Taistelevien poikien ympärille oli muotoutunut rinki. Osa oppilaista huusi kannustushuutoja, osa haukkuja (niinä mainittakoon luihuisien mielipiteet Harrysta), mutta suurin osa katsojista tuijotti taistelevaa paria silmät päästä pullottaen. Kaksintaistelua eivät seuranneet enää vain kuudesluokkalaiset vaan koko oppilaskunta.
Harryn ja Dracon taisteluympäristö savusi, höyrysi, paloi ja välkehti eri väreissä loitsujen energiasta. Jos joku olisi kyennyt näkemään taistelijoiden kasvojen ilmeet, hän olisi hämmästynyt. Aina ennen kohdatessaan Malfoy ja Potter olivat olleet raivopäisiä vihasta, mutta tämä kerta oli erilainen.
Harry nauroi, eikä Dracokaan ollut kaukana siitä. Kalpea poika virnisteli, mutta Harry sortui muutamaan kertaan jopa näyttämään kieltään, mikä sai Dracon innostumaan vain entistä enemmän.
Draco katsahti ympärilleen ja huomasi lattialle pudonneen kynttelikön. Nopealla sauvan heilahduksella kynttelikkö muuttui kolmeksi moni metriseksi käärmeeksi, jotka nostivat päänsä ylös. Suurin käärmeistä, mustanvihreä matelija luikersi eteenpäin sihisten. Kaksi muuta seurasivat sitä, madellen kohti Harrya.
Harry vilkaisi huvittuneena vastustajaansa ja katsoi sitten käärmeisiin. Vihreät silmät kapenivat uhkaavasti, avatessaan suunsa rohkelikkopoika sihahti käskevänkuuloisesti.
Mustanvihreän käärmeen silmien viirut kapenivat viivoiksi ja eläimet jähmettyivät paikoilleen. Harry heilautti sauvaansa ja silmän räpäyksessä lattialla lojui taas kynttelikkö. Harry virnisti, heilautti uuden kerran taikasauvaansa, tällä kertaa kohti omia jalkojaan. Yleisö haukkoi henkeään pojan kohotessa ilmaan.
Draco sen sijaan pudisti päätään huvittuneena ja teki nopeasti saman liikkeen sauvallaan. Luihuinen kohosi Harryn perässä kohti Suuren salin lumottua kattoa.
Draco kaarsi lähemmäksi Harrya, joka asettui valmiusasentoon ottaakseen kirouksia vastaan. Toinen poika ei loitsinut, vaan kiersi vieläkin lähemmäksi Harrya.
He vaihtoivat katseet ja virnuilivat huvittuneina.
Draco oli leijunut nyt sauvan päähän Harrysta.
”Tuota sihinää saat opettaa minulle, Harryseni,” Draco sanoi hymyillen, tuijottaen toista silmiin.
”Lopeti loitsuimes!” kajahti naisääni poikien alapuolelta.
Onneksi molempien refleksit toimivat hyvin, sillä Tonksin taikoma lopetusloitsu pudotti heidät alas lattialle. Sekä Draco että Harry tipahtivat jaloilleen tukien asentoa käsillään. Nopeasti pojat ponkaisivat seisaalleen.
Draco vilkaisi oikealle puolelleen. Suuttunut Tonks seisoi heitä tuijottaen kädet lanteillaan. ”Hieno tappelu. Mutta määrään molemmille illan jälki-istuntoa. Maanantai-iltana suojautumisen opettajan huoneen eteen,” Tonks ilmoitti.
Draco vilkaisi Harrya, joka ei seissyt hänestä kuin muutaman askeleen päästä. Molempien oli hämmästyttävän vaikea pitää kasvoillaan perusilmettä.
Tonks mulkoili heitä vielä hetken, Dracoa huomattavasti pidemmän ajan, ja komensi heidät sitten siivoamaan jälkensä.
Harry katsoi kalpeaa poikaa ja muodosti sitten huulillaan sanat ”tunnin jälkeen”.
*
Tunnin kuluttua Draco vannoi itselleen, ettei enää ikinä käyttäisi entistus-loitsua. Hän seisoi Suuuren salin ulkopuolella aulassa Crabben, Goylen, Blaisen ja Theodoren kanssa. He eivät olleet puhuneet muusta kuin kaksintaistelusta. Draco oli kertonut toisille, että etsisi tunnin jälkeen Potterin käsiinsä ja opettaisi tälle vielä muutaman tempun. Blaise oli tarjoutunut mukaan sekundantiksi, mutta Draco oli sanonut, että halusi hoidella Potterin yksin. Niinpä Draco oli saanut käypän verukkeen oleskella Suuren salin ovien luona, kunnes Harry tulisi ulos salista. Tunti oli jo virallisesti loppu, mutta Harry oli luultavasti jäänyt nuoleskelemaan auroreita. Draco irvisti ajatukselle.
Salin ovet avautuivat ja Draco kääntyi katsomaan, josko Harry olisi tullut. Harryn sijasta salista tallusteli muutama pieni ekaluokkalainen, jotka tuijottivat Dracoa silmät lautasen kokoisina. He olivat sekä järkyttyneitä, pelästyneitä että ihailevia. Draco tuijotti nuorempia oppilaita ilmeettömästi saaden ekaluokkalaiset lisäämään kävelyvauhtia.
Seuraavaksi ovesta astuivat ulos Harry, Weasleyt, Granger ja koko muu kuraporukka. Draco tuijotti Harrya, joka pysähtyi seisaalleen. Ron Weasley katsahti ystäväänsä, mutta huomattuaan keiden lähelle he olivat pysähtyneet hän hymyili.
”Koska sinä oikein lakkaat yrittämästä, Malfoy? Et koskaan kuitenkaan voita Harrya!” Weasley huusi.
”Weasley Weasley… Mitä sinä tiedät voittamisesta? Olet ikuinen häviäjä. Mutta kaipa Potterin varjossa on hyvä loistaa,” Draco ilkkui takaisin. Häntä ei silti olisi suuremmin huvittanut ryhtyä tappelemaan Weasleyn kanssa Harryn nenän edessä.
Samassa Suuren salin ovet avautuivat. Esiin marssi Tonks, Coleman ja kaikki aurorikokelaat.
Ron, joka oli juuri avannut suunsa sulki sen nopeasti ja Harry ja Hermione jotka olivat tarttuneet Ronin hihoista päästivät irti. Crabbe ja Goyle eivät kuitenkaan tajunneet lopettaa lihaksiensa pullistelua.
”Hmm. Harry, teidän kannattaisi varmaan jatkaa matkaanne,” Tonks sanoi matalalla äänellä.
Rohkelikoista Hermione oli ainut, joka nyökkäsi. Tyttö tönäisi poikia eteenpäin ja muutkin kääntyivät seuraamaan heitä.
”Ai niin. Minun pitää mennä käymään Tähtitornissa, unohdin sinne kirjani,” Harry sanoi tarpeettoman kovaan ääneen. Luihuisten keskellä seisova Draco hymähti. Muutkin luihuisista hymisivät tyytyväisinä, Crabbe röhähti ja Goyle päästi iloisen pierun.
Tonks katsoi luihuisia huvittuneena ja jatkoi sitten matkaansa Dumbledoren kansliaan, muiden aurorien seuratessa häntä.
Draco mulkaisi Goylea epätoivoisesti ja katsoi sitten kohti loittonevien rohkelikkojen selkiä.
”Seuraan Potteria torniin, voitte mennä,” Draco murisi ja luihuiset kääntyivät kohti tyrmiin vievää käytävää.
*
Draco kiirehti mahdollisimman arvokkaasti kohti Tähtitornia. Oli Harrykin valinnut hyvä paikan tapaamiselle. Mitä se poika halusi? Katsella tähtiä?
Dracon ei kuitenkaan tarvinnut kävellä Tähtitorniin asti, vaan löysi Harryn pohjoisen käytävän kolmannelta tasanteelta. Poika nojaili luokkahuoneen oveen ja leikki jollakin pienellä esineellä.
”Hei?” Draco sanoi kysyvästi ja kurtisti saman tien kulmiaan. Sana tuntui oudolta hänen suussaan.
Harry nosti katseensa käsistään, työnsi sen jonkin housuntaskuunsa ja hymyili. ”Moi.”
Draco jättäytyi muutaman askeleen päähän toisesta. ”Mitä asiaa sinulla oli?”
Harry hymähti. ”Mennään tänne,” hän sanoi ja avasi oven, johon oli nojaillut. ”Tämä luokka päästää sisäänsä ihmisiä vain kerran päivässä, saamme luultavimmin olla rauhassa,” hän totesi ja astui luokkaan.
Draco seurasi toista poikaa. Yleensä hän meni tyhjiin luokkahuoneisiin toisenlaisissa merkeissä (naimaan teinityttöjä). Luokkahuoneessa oli pulpetit ja pöydät paikoillaan, mutta taululla oli luultavimmin Riesun kirjoittama pilaruno Vorosta ja takaseinustan puupenkin päälle oli pinottu revittyjä mattoja.
Harry käveli penkin luokse ja Dracon astuttua sisälle ovi loksahti kiinni.
”Voro on ihan homo, sille kelpaa vaikka poro,” Draco luki ääneen liitutaululta. ”Ah, herttaista.”
Harry vilkaisi huvittuneena poikaa. Draco piti kasvonsa ilmeettöminä ja käveli Harryn luokse. Harry istuutui puupenkille ja katsoi sitten vakavammin Dracoa.
”Kuule, olen miettinyt tätä meidän juttua…” Harry aloitti.
Draco istuutui penkille. Tällä tavalla varmaan juteltiin vakavasti.
”Me molemmat varmaan haluamme pitää sen salassa, eikö?” Harry katsoi kysyvästi toiseen.
Draco nyökkäsi. Hän oli aika kehno keskustelemaan vakavasti, se myönnettäköön.
”Porukka menisi ihan sekaisin. Meidän molempien maineet menisivät. Ihmiset eivät ole vielä valmiita tähän,” Harry sanoi vakavana.
”Niin. Ei ainakaan Weasleysi,” Draco mutisi.
”Tai sinun ystäväsi. Tai kaverit. Tai mitä alaisia ovatkin,” Harry tuhahti.
”Alaisia,” Draco virnisteli yrittäen korjata tilanteen. Riita ei luultavasti kuulunut vakavaan keskusteluun. Hän todellakin yritti keskustella vakavasti. Ehkä siitä olisi jotain hyötyä joskus tulevaisuudessa.
Harry naurahti. ”Siis meidän ei kannata kertoa heille vielä. Ja koska jostain kumman syystä tahdon olla ystäväsi, meidän pitää tavata salaa…”
”Uu, Potter. Sinähän rupeat romanttiseksi,” Draco naurahti.
Harryn kasvot vaihtoivat hieman väriään. Draco kurtisti kulmiaan. Olipa huono juttu.
Draco selvitti kurkkuaan. ”Ne salaiset tapaamiset?”
Harry virnisti. ”Aivan. Meillä on vielä ainakin yksi tekosyy tavata, sen esitelmän viimeisteleminen nimittäin -”
”Kaksipas. Meillä on jälki-istunto,” Draco keskeytti.
”Ai niin. No mutta niiden jälkeen meidän pitää tavata salassa. En aina voi keksiä hyviä tekosyitä, miksi menen tapaamaan sitä tyhmää Malfoyta. Ja valehteleminen Ronille ja Hermionelle olisi vielä pahempaa kuin kertomatta jättäminen.”
Draco tuhahti. ”Olet liian rehellinen ja jalo. Yksi Weasley sinne tai tänne ei paljoa paina. Kyllähän niitä riittää,” hän jatkoi. Halusi hän tulla toimeen Harryn kanssa tai ei, hän ei kestänyt ikuista ruikuttamista Weasleysta.
Harry kohotti vasenta kulmakarvaansa ja katsoi toista pahasti. ”Ehkä sinäkin vielä jonakin päivänä ymmärrät mitä ystävyys on.”
Draco kurtisti kulmiaan. ”Ehkä.”
”Tavataan huomenna,” Draco töksäytti. Puheenaihetta vaihdettiin yleensä kun hän tahtoi, eikä hän siksi ollut tottunut keksimään uusia puheenaiheita.
”Minulla on huispausharjoitukset ja pitäisi tehdä läksyjäkin. Mutta jos tavataan perjantaina?”
”Minulla on silloin treenit, mutta toisin kuin eräät jaksan leikkiä sosiaalista niidenkin jälkeen,” Draco sanoi marttyyrimäisesti. Draco kohotti oikeaa kulmakarvaansa havaitessaan, että Harry hymyili anteeksipyytävästi.
”Viisi vuotta me vihasimme toisiamme arkkivihollisina. Emme ole olleet koulussa kuin muutaman päivän, mutta järjestämme jo salaisia tapaamisia ystävinä,” Harry muisteli ja katsoi Dracoon merkitsevästi silmälasiensa takaa.
”Muistatkos kumpi meistä ensimmäisenä tarjosi ystävyyttään? Minä. Eipä herralle kelvannut ja loukkaannuin siitä aika pahasti. Minulla on taito olla pitkävihainen,” Draco sanoi ja esitti taas kerran katseellaan haasteen.
”Mikä sitten sai sinut muuttamaan mieltäsi? Minkä takia olin ystävyytesi arvoinen taas tänä vuonna?” Harry kysyi kurtistaen kulmiaan. Poika istui etukumarassa nostaen nyt katseensa kysyvästi Dracoon, joka nojasi penkin selkänojaan.
”Olet kasvanut tarpeeksi. Aika oli sopiva,” vaaleahiuksinen poika sanoi virnistäen.
Harry kohottautui istuma-asentoon. Luihuisen jäänharmaissa silmissä vilahti jotain, mitä hän ei osannut tulkita.
”En vieläkään oikein käsitä sinua, Draco. Välillä olet juuri niin ilkeä ja pisteliäs, kuin aina ennenkin, mutta välillä -”
Draco kääntyi Harryyn päin, sillä hän halusi kuulla seuraavat sanat. Ne tulisivat sydämestä.
”Minusta tuntuu siltä, että tunnet minut. Toisaalta joskus minusta tuntuu, etten koskaan tule saamaan sinusta selvää,” Harry sanoi. Hänen vihreät silmänsä tarkastelivat Dracon kasvoja ja pysähtyivät lopulta tämän silmiin. Draco tuijotti Harrya vaativasti.
Harry räpäytti silmiään hieman hämmentyneenä. ”Tarkoitan että -”
Draco siirtyi hieman lähemmäksi toista poikaa. Hänen katseensa sai Harryn vaikenemaan äkisti.
Yhtäkkiä Draco tunsi olonsa äärimmäisen kuumaksi, poikien välissä oleva vasen käsi oli luonnottoman tietoinen toisen pojan läheisyydestä ja penkin puupinnan karheudesta. Kuumuuden lisäksi Draco tunsi olonsa hyvin epänormaaliksi ja harvinaisen typeräksi. Häntä halutti tehdä jotain, jonka tarkoitusperistä tai syistä hän ei itsekään ollut ihan varma. Tottuneena ajatukseen ”saan mitä tahdon”, hän alitajuntaisesti kuitenkin päätti tehdä sen.
Draco tai Harry, kumpikaan ei jälkeenpäin osannut selittää mitä oli tapahtunut. Kuitenkin molemmat muistivat jokaisen liikkeen kuin hidastettuna.
Draco nosti polvella levänneen oikean kätensä ja kouraisi kiinni Harryn niskavilloista. Yhtä kovakouraisesti hän veti hämmentyneen rohkelikkopojan kasvoja lähemmäksi omiaan ja nojautui itse eteenpäin.
Jos Draco olisi tahtonut, hän olisi voinut lukea säikähtäneen ilmeen Harryn kasvoilta. Mustahiuksinen poika avasi suunsa kuin sanoakseen jotakin. Harry ei kuitenkaan ehtinyt kuin ähkäistä Dracon käyttäessä tilaisuutta hyväkseen.
Draco painoi kylmät huulensa lämpimämmille huulille. Harry oli jähmettynyt paikoilleen, eikä tehnyt minkäänlaista vastarintaa. Draco ei ollutkaan odottanut nopeaa myöntymistä, mutta mitään tekeminen ärsytti häntä. Harryn suu oli edelleen hämmästyksestä pienesti auki.
Edelleen Harryn niskavilloja pitelevä poika nuolaisi itsevarmalla liikkeellä tämän kuivia huulia. Annettuaan hienovaraisen vihjeensä Draco kallisti päätään silmänsä sulkien ja painoi huulensa tiiviimmin Harryn huulia vasten. Hän työnsi kielensä toisen pojan suuhun. Draco pani merkille, että suuteleminen oli huomattavasti hankalampaa kuin yli-innokkaiden teinityttöjen kanssa. Yleensä hänen suutelukumppaninsa kapsahtivat hänen kaulaansa viimeistään silloin kun he saapuivat tyhjään luokkahuoneeseen.
Harry maistui oudolle. Hän ei maistunut huonolle, mutta oudolle. Tytöt kun pitivät yleensä huolen siitä, että olivat juuri jauhaneet purkkaa tai syöneet suklaata. Harryn suussa maistui viimeksi syöty ateria, sitruunatoffee ja jokin muu maku, jota hän ei ollut maistanut kenenkään tytön suussa.
Draco tunsi, kuinka Harry liikahti. Sitten hän tunsi toisen kädet rinnallaan, tarkoituksena ilmeisesti työntää häntä kauemmaksi. Yritys oli kuitenkin lähes voimaton ja sai Dracon kiivastumaan entisestään. Itseänsä tarjoavaa Malfoyta ei noin vain sivuutettu.
Turhautuneena Draco tunki kielensä syvemmälle Harryn suuhun, saaden pojan värähtämään rajusti.
Harry liikautti suutansa, mutta Dracolle jäi epäselväksi, yrittikö Harry sulkea suunsa vai tajusiko hän vihdoinkin vastata suudelmaan. Asia selveni Dracon tuntiessa kielellään, kuinka Harryn kieli sipaisi epävarmasti hänen kieltään.
Sillä hetkellä joku saapui luokkahuoneeseen.
*************
11. LUKU
Kuvittele, että olet munkki. Olet elänyt hyvää, siveellistä ja rituaalista elämää noin sata vuotta ja kuolemasikin jälkeen viettämäsi aika on täysin puhtoista. Miltä sinusta tuntuisi, jos mukavalla iltaliitelyllä, ajatellessasi siveellisiä ja järkeviä ajatuksia, törsäätkin keskelle homoeroottista kanssakäymistä? Otetaan vielä huomioon, että tämä kanssakäyminen sattuu olemaan kahden nuoren miehen välillä, joiden koko maailma perustuu toistensa vihaamiseen. Olosi olisi vähintään hyvin hämmentynyt, eikö niin?
”Kautta Merlinin parran!” vinkui Lihavan munkin haamu leijaillessa luokkahuoneen liitutaulun läpi.
Draco vetäytyi vaistomaisesti erilleen Harrysta.
Harry vetäisi henkeä niin, että hänen keuhkonsa vingahtivat, heti perään poika rämähti lattialle penkin juurelle. Harry istahti kämmeniensä päälle kuin peitelläkseen mitä oli juuri ollut tekemässä.
Draco sen sijaan ponnahti ylös penkiltä ja osoitti kummitusta.
”Painu helvettiin täältä! Ja jos kuulen jotain tästä jutusta, tiedän ainakin ketä syyttää!” Dracon suusta pääsi, sen kummempien harkintojen jälkeen.
Harry katsahti silmät suurina edessään seisovaa kuolleita uhkailevaa Dracoa.
Jos Lihava munkki olisi voinut kalveta, sen hän olisi tehnyt.
”Voisitte opetella puhumaan hillitysti, nuoriherra Malfoy,” haamu sanoi kimeällä äänellä ja vilkaisi syrjäsilmällä lattialla istuvaa tärähtäneen näköistä Harrya. ”Voitte luottaa sanaani, ettei asianne leviä. Saanko pyytä herroja nyt siirtymään omiin tupiinsa?” munkki jatkoi nopeaan ja katosi sitten seinän läpi.
Munkin leijuttua tiehensä Draco laski kätensä ja jäi seisomaan paikoilleen. Harrykaan ei liikahtanut. Draco tuijotti eteensä kulmat pienesti kurtussa.
Minuutin hiljaisuuden jälkeen Harry ähkäisi.
Kalpea poika siirsi katseensa hitaasti lattialla istuvaan poikaan.
”Mitä äsken oikein tapahtui?” Harry kysyi hiljaa, ääni nousten lauseen lopussa.
Draco rykäisi. ”Me keskustelimme vakavasti, sitten suutelimme ja sitten tuo läpinäkyvä ihramakkara leijui liitutaulun läpi,” hän sanoi kohtaamatta toisen katsetta.
”Sinä suutelit minua!” Harry huudahti noustessaan ylös lattialta.
”Kyllä sinä vastasit! Tottumuksiani vastoin se vain kesti pirun kauan,” Draco julisti.
Harry käveli ovelle, Draco seurasi tämän perässä.
”Enpäs, minä yritin työntää sinut pois! Miksi hemmetissä sinä edes…?!” mustahiuksinen poika puolustautui riuhtaistessaan oven auki.
Draco astui käytävälle Harryn perässä. Käytävällä oli jo pimeää, vain muutamat seinillä olevat soihdut valaisivat himmeästi tyhjää käytävää.
”Yritit vai? No kielellä on hieman hankala työntää ketään kauemmaksi,” Draco murahti mulkoillen toista kulmiensa alta. Potter oli tällä hetkellä äärimmäisen raivostuttava.
Harry käännähti ympäri luoden kysyvä katseen toiseen. ”Miksi, Draco?”
Draco tuijotti toista poikaa. Harry seisoi vain parinkymmenen sentin päässä.
Luihuispoika puhalsi muutaman platinanvärisen hiussuortuvan kalpealta otsaltaan. Samassa hän tarttui lujasti toista olkapäistä ja työnsi tämän kovakouraisesti vasten käytävän kivistä seinää.
Estäen Harryn pakoyritykset Draco painautui kiinni tähän. Hän tekisi toiselle selväksi, mistä oli kyse. Sanojensa vakuudeksi Draco painoi lantionsa tiiviisti Harryn lantiota vasten.
Pimeässä Draco työnsi kasvonsa lähes kiinni toisen kasvoihin.
Harry oli taas jähmettynyt paikoilleen. Dracon kiinni painautunut keho tuntui painostavalta, eikä liikkuminen tuntunut mahdolliselta.
Draco hieraisi hitaalla liikkeellä nenällään Harryn lämpöä hehkuvaa poskea, vetäen sisäänsä Harryn tuoksua. Harry tuoksui inkiväärille, hielle ja jollekin, jonka Draco vaistomaisesti yhdisti tuntemattomaan makuun Harryn suussa.
”Draco… tämä ei ole sitä, mitä ystävät tekevät,” Harry kuiskasi ääni täristen.
”Ei. Ei niin, Harry. Tätä tekevät vain erittäin hyvät ystävät,” Draco vastasi ääni tavallista käheämpänä. Poika painoi raolla olevat huulensa Harryn poskelle ja kosketti kielenpäällään tämän poskea. Hän keinautti lantiotaan toista vasten, varmistuakseen, että viesti meni perille.
Harry vetäisi rajusti henkeä ja sulki silmänsä hetkeksi.
Draco hivutti kätensä Harryn olkapäiltä pojan ranteille, kietoen sormensa niiden ympärille ja vetäen kädet kiinni kylmään kiviseinään. Hän hiveli hitaan kiusoittelevilla liikkeillä huuliaan vasten Harryn poskea.
Draco tunsi myös henkistä mielihyvää Harryn pitkien sormien tarttuessa hänen käsistään. Vihreäsilmäinen poika puristi hänen käsiään ja käänsi hitaasti päätään hänen kasvojaan kohti. Pimeässäkin Draco pystyi lukemaan viestin Harryn silmistä. Draco pysyi paikoillaan, seuraava liike olisi Harrysta kiinni, sieppi oli nyt tällä.
Harry raotti huuliaan suudellakseen toista. Poika sulki silmänsä ja oli jo painamassa huuliaan vasten Dracon huulia, kun Draco yhtäkkiä vetäytyi nopeasti taaksepäin.
”Mitä minä sanoin? Olin oikeassa. Edes sinä et voi vastustaa minua,” Draco sanoi hieman hengästyneenä imarrellakseen itseään ja perääntyi entistä kauemmaksi (tämä tapahtui vastahakoisesti, mutta sitä ei kerrota Harrylle).
Harry nojasi raskaasti hengittäen käytävän seinään. Pimeässä Draco ei voinut havaita, pientä kohoumaa hänen housujensa etumuksella.
”Mitäh?”
Draco virnisti tavalla, mistä tiesi hampaidensa erottuvan erityisen hyvin pimeässä soihtujen valossa. Eräänlaista vampyyrinhymyä.
”Hyvää yötä, rakas,” Draco toivotti pehmeän ivallisesti ja kääntyi kävelläkseen tiehensä.
Harry jäi yksin käytävään luihuisen marssiessa pimeyteen.
*
Draco Malfoy oli erittäin tyytyväinen itseensä. Poika paukautti makuusalinsa oven kiinni ja lähti kävelemään kohti suihkuhuoneita. Toisessa kädessään hän kantoi froteepyyhettään, toisen kätensä sormia hän liu’utti pitkin kiviseinää kävellessään eteenpäin. Hänen sormenpäänsä kihelmöivät kiveä vasten. Dracon aistit olivat edelleen hyvässä vireessä. Draco tunsi itsensä erityisen mahtavaksi. Hän oli onnistunut Potterin tapauksessa paremmin kuin hyvin ja sitä paitsi hän kantoi itse pyyhettään.
Draco marssi sisään auenneista pukuhuoneen ovista. Pukuhuoneet olivat nytkin tyhjät, Draco epäili, että muut luihuiset olivat tietoisia hänen suihkussa käyntiajoistaan. Draco totesi kuitenkin itsekseen, ettei teoria voinut pitää paikkaansa, sillä muuten käytävät olisivat olleet täynnä kikattavia tyttöjä, jotka yrittivät nähdä edes vilauksen laatulihasta.
Poika laski pyyhkeensä puiselle penkille ja asteli sitten kokovartalopeilin eteen. Seinillä olevat vedenkestäviksi loihditut soihdut paloivat tavallistakin suuremmalla ja kirkkaammalla liekillä.
Draco loi omahyväisen virnistyksen peilikuvalleen ja otti taikasauvansa viittansa taskusta. Sitten hän heitti viitan harteiltaan penkille ja heilautti sauvaansa penkin suuntaan. Viikkaantunut viitta asettui siististi tummanvihreän pyyhkeen viereen.
Hän löyhensi luihuisenväreissä koreilevaa silkkisolmiotaan ja pujotti sen päänsä yli. Heitettyään solmion viitan päälle Draco alkoi napittaa auki kauluspaitaansa. Vähänväliä pojan katse karkaili tämän omaan peilikuvaan, jolloin hän loi itsellensä imartelevan hymyn.
Draco oli toden totta tyytyväinen itseensä. Kieltämättä hänen sukunsa oli joskus hyvinkin konservatiivista ja vanhanaikaista, mutta alistaminen, missä muodossa tahansa oli täysin hyväksyttävää… Lucius itse olisi voinut kertoa pojalleen, kuinka toimiva alistamisen muoto seksi oli. Draco kyllä ymmärsi itsekin, kuinka tehokas, vaikkakin primitiivinen tapa alistaa toista seksi oli. Luottaen itseensä, taitoihinsa ja kykyihinsä Draco oli täysin varma, että hänen ja Harryn ”juttu”, miksi sitä nyt halusikin kutsua, olisi vain tapa alistaa Harrya. Ystävyys, se oli jotain, mitä Draco ei todellakaan ymmärtänyt, aivan niin kuin Harry oli sanonut. Jonkinlainen suhde heillä kuitenkin oli ja Draco oli tottunut jokaisessa ihmissuhteessaan olemaan korkea-arvoisempi. Vain isänsä kanssa hän oli melkein tasavertainen. Jos hän jonkun kanssa tahtoisi tasa-arvoisen suhteen, se joku olisi Harry. Näin aluksi Draco halusi kuitenkin varmistaa asemansa ja kun tälle tielle nyt oltiin satuttu…
Kysehän ei ollut homoudesta, Draco totesi itsekseen viikkaannuttaen paitansa penkille. Hän nosti katseensa jälleen kuvajaiseensa tarkastellen hyväkuntoista yläkroppaansa tyytyväisenä. Poika katseli kuvajaistaan muutamasta eri näkökulmasta. Homoushan tarkoitti sitä, että mies rakasti miestä. Sellainen oli tuomittavaa Malfoyden mielestä, mutta toisen miehen alistaminen oli juttu erikseen. Rakkaus tekee heikoksi ja sitä me emme ole, isä oli opettanut pojalleen. Dracon ei tarvinnut huolehtia homoista tai mistään muistakaan, sillä hän ei pystynyt rakastamaan. Hän ei osannut rakastaa, ei uskonut tahtovansakaan rakastaa ja oli varma ettei koskaan oppisi rakastamaan, sellainen ei sopinut hänelle. Draco ei toisaalta uskonutkaan rakkauteen, hän ei ollut ikinä saanut sitä osakseen.
Poika aukaisi samettihousujensa napin ja vetoketjun ja riisui housut yltään.
Ja tämä koko tilanne oli vain ohimenevä, Draco mietti. Hän ei ollut varma mistä hänen, ja Harryn, käyttäytyminen oli johtunut. Se saattoi johtua alitajunnan oikuista, hormoneista, homoeroottisista feromoneista, attribuuteista tai ranskalaisista.
Draco heilautti sauvaansa toistamiseen kohti penkkejä ja mustat housut viikkaantuivat samaan pinoon muiden vaatteiden kanssa. Pinon päälle Draco heitti taikasauvansa.
Poika antoi katseensa tutkia peilistä heijastuvaa kuvaa. Hänellä ei ollut yllään mitään lukuun ottamatta mustia alushousuja.
Arvioiden Draco katseli vartaloaan peilistä hymyillen sitten tyytyväisenä. Miekkailu oli kouluun tultaessa vaihtunut huispaukseen, joten hänen kuntonsa pysyi edelleen hyvänä.
Ajatukset vilisivät hänen päässään ja puolihuomaamattomasti kohotti kätensä ja pörrötti sileitä hiuksiaan.
Katsellessaan sekaisia hiuksiaan Dracolle tuli mieleen eräät toiset pörröiset hiukset. Edelleen kuin puoliunessa hän ojensi kätensä peilin kuvajaista kohden. Draco painoi sormensa vasten peilin kylmää pintaa yrittäen tavoittaa etäistä haavekuvaa. Ollessaan juuri aikeissa astua askeleen kohti peiliä Draco hätkähti ja kavahti taakse päin.
Harry voisi edes hieman nähdä vaivaa ulkonäkönsä suhteen, Draco töksäytti itsekseen kylmästi. Nopein vedoin hän siisti hiuksensa ja kumartui riisumaan alushousunsa nopeasti. Draco heitti housut penkille ja harppoi ovelle, joka vei suihkutiloihin. Poika kiskoi oven auki ja jatkoi pitkin askelin ensimmäiselle suihkulle.
Suihkutiloissa oli kymmenisen suihkua molemmilla seinustoilla, tummat kaakeloidut seinät erottivat suihkut toisistaan. Suihkuhuoneen seinillä loihditut soihdut loivat hämärää valoa ympäri tiloja, jättäen nurkat varjoihin.
Draco käänsi hanan auki. Kylmä vesi ryöpsähti vanhasta suihkusta ja poika astahti hieman taaemmas. Kylmennyt ilma ja vesiryöpystä lentelevät pisarat saivat Dracon käsivarsien ihon nousemaan hieman kananlihalle. Hän hieroi käsivarsiaan lämpimäkseen ja astui suihkun alle sen lämmettyä.
Lämmin, ja vähitellen kuuma vesi tuntui samaan aikaan helpottavalta ja kiihottavalta. Draco pyyhkäisi kädellä kasvojaan ja nautti lämmön tunteesta kuuman veden valuessa pitkin hänen ihoansa. Vesi sai hänet kihelmöimään ja Draco jännitti vaistomaisesti lihaksiaan. Hän hieroi niskaansa puoliksi hyväillen ja hymyili kastuneiden hiuksien liimaantuessa hänen otsaansa. Draco nautti suihkuhetkistä aina yhtä paljon; laatuaikaa oman itsensä kanssa.
Hän nosti vasemman kätensä rinnalleen kohottaen tyytyväisinä hymyilevät kasvonsa vasten kuumaa vettä.
Draco antoi rinnalla levänneen kätensä laskeutua alaspäin, sormenpäiden koskettaessa karvoitusta pojan tajunnan silmille ponnahtikin jotain odottamatonta. Draco ei ainoastaan jähmettynyt paikoilleen, vaan tunsi olonsa myös hyvin kiihottuneeksi. Mustien hiuksien takkuisuus ei enää yhtäkkiä haitannut häntä ja silmät olivat vihreämmät kuin koskaan ennen. Vasemman käden sormet lähes sykkivän pakottavasta tarpeesta laskeutua vielä hieman alemmas.