Pride-piknik 2023
Nimi: Pride-piknik 2023
Genre: Suomi!SixTones
Sanoja: ~700
Muistiinpanot: Kaatosade nähtiin oikeasti, kymmentä Tomppaa valitettavasti ei. :D
Hyväntuulinen bilemusiikki pauhasi ja sade, joka hetki sitten oli laantunut pieneksi ripotteluksi, näytti lopulta lakanneen kokoaan. Jiri heilutteli varpaitaan läpimärissä tennareissa, korkkasi oluen ja katsahti ympärilleen.
"Eiks Santerin pitänyt olla täällä kahden aikaan?"
"Se just laitto viestiä", Tobias sanoi puhelintaan heilutellen. "Se oli luvannut olla sen siskon kuski jonnekin, ja sit kun Jesse kyseli äsken kyytiä niin Santeri lupas poimia sen kyytiin tullessaan. Ne on ihan just täällä."
"Niinnii. En mä oo seurannu keskustelua", Jiri sanoi.
"Rasti seinään", Tobias hymähti. "Jirillä ei oo puoleen tuntiin ollut mitään sometettavaa."
"En mä aina someta", Jiri puolustautui, "Mä dokumentoin!"
"Dokumentoipa sit vaikka meidät, Juuso sanoi heittäen käsivarret vieressään piknikkiviltillä istuvien Tobiaksen ja Hugon hartioille ja vetäen nämä yhteen nippuun kanssaan.
"Me ollaan suunnilleen yhtä kuvauksellisia kuin piisamirotta Muumipapan uuden sillan alla", Hugo huomautti, mutta nojasi kuitenkin Juuson kylkeen ja hymyili kameralle pyyhkäistyään ensin otsalle liimautuneet, yhä vettä tippuvat hiuksensa silmiltä sivuun.
"Piisamirottakin on arvokas omana itsenään ja ansaitsee tulla kuvatuksi. Noni, nyt kunnon pride-hymyt!" Jiri kääntyi selin toisin niin, että mahtui mukaan samaan selfieen, otti kuvan, ja vielä varmuuden vuoksi vielä neljä lisää. "Mä lähetän nää tonne ryhmään."
"Miten sun työt on nyt menny?" Tobias kääntyi toimituksen jälkeen kysymään Juusolta, joka hyrähti naurusta.
"Hyvin menee, mut mun pitikin kertoa teille yks hauska juttu! Eilen tuli yks asiakas, sellanen vanhempi rouva kysyyn neuvoa, kun hän oli kuulemma ostanu meiltä viime kuussa hydrocortisonia kasvojen ihottumaan, mut se ei ollut auttanut yhtään. Hän halus sit reklamoida tuotteen. No mä tietty pahoittelin kovasti asiaa, mutten kerenny kysellä lisää ennen kun se kaivoi sen tuubin kassistaan. Sai siinä asetella naamaansa peruslukemille. Se rouva oli sutinut koko tän kolme viikkoa naamansa aamuin illoin sellasta voidetta, jolla yleensä pehmitellään jalkapohjien kovettumia!"
Kaikki nauroivat; Jiri niin, että kyynelet valuivat silmistä.
"Ainakin rouvan posket taitaa nyt olla silkoset kun nuorella neidolla saunan jälkeen", hän hihtti pyyhkiessään märät poskensa hihaansa.
"Oispa ollut," Juuso huokasi, "Mut kun se on sellasta entsyymikuorintavoidetta. Jos rouvan posket oli aiemmin olleet kuivat, niin nyt niistä suorastaan hilseili kuollutta ihoa irti. Mun oli tietenkin pakko kertoa sille karut faktat. Oli se parka aika nolona."
Toiset nauroivat taas, ja samassa Hugon puhelin soi.
"Moi! Joo me ollaan nurmella tälläsen ison puun alla, suunnilleen puolivälissä matkaa kun lähette Kaivohuoneelta tähtitornille." Hän vilkuili ympärilleen tunnistettavia maamerkkejä hakien. "Tossa on ihan vieressä jotain partiolaisia ja niiden takana Feministisen puolueen katos, ja meidän toisella puolella, öö... Sateenkaariperheiden perhesuhdekeskuksen banderolli. Löydättekö? Noni, soittakaa jos ette."
"Santeri ja Jesse", Jiri varmisti ja Hugo nyökkäsi. Hetken kuluttua tutut hahmot ilmaantuivatkin näkyviin hiekkatielle, ja näky aiheutti hilpeitä huudahduksia.
"Nyt on tyyliä!" Jiri hihkui Santerin ja Jessen päästyä heidän luokseen.
Jesse virnisti. "Mä päätin panostaa", hän sanoi ja pyörähti sulavasti ympäri niin, että kaikki pääsivät ihailemaan sateenkaariraidallista pikkutakkia edestä ja takaa.
"Tässä jääpi toisten sormivärit vähän kakkoseks", Santeri sanoi osoittaen omia poskiaan, joihin oli maalattu sateenkaariraidat. "Neea taiteili nää mullekin siinä ovenpielesä kun hain sen porukoilta."
"Niin täähän ei siis ollu mikään kisa, mut sopii ihailla myös mun sukkia", Tobias ilmoitti vilauttaen niin ikään sateenkaariraidallisia nilkkojaan farkunlahkeen alta.
Santeri ja Jesse istahtivat piknik-viltin reunalle ja laskivat laukkunsa maahan valittuaan ensin huolellisesti kohdan, jossa ne eivät sotkeutuisi hanhenjätöksiin.
"Mitä me on missattu?" Jesse kysyi, nyhti auki mukanaan tuomansa sipsipussin ja asetteli sen ringin keskelle muiden nyyttärieväiden joukkoon.
“Kaatosade,” Hugo irvisti. “Sateenvarjomeri, jossa toisten ihmisten sateenvarjojen päältä valuu vesi virtana vieressä seisovien niskaan. Tennarinsyvyset lammikot Espalla.”
“Joo, ite kulkue ei tänä vuonna ollu mikään suuri nautinto,” Jirikin myönsi. “Mut oli siinä silti tunnelmaa. Tänä vuonna oli kuulemma taas uus osallistujaennätys! Ja tietty ihmisillä on tosi hienoja vaatteita.”
“Me nähtiin tossa tullessa hieno porukka,” Juuso kertoi Jesselle ja Santerille. “Siinä oli ainakin kymmenen meidän ikäistä tyyppiä, ja ne oli kaikki pukeutuneet Tom of Finlandin hahmoiksi!”
Jessen silmät välähtivät innostuneesti ja hän hieroi ylähuultaan miettivästi sormenpäällään.
“Pitäisköhän munkin olla ens vuonna Tomppa?”
“Miksei? Kasvata harjotusviikset vaik movemberin aikaan,” Santeri ehdotti, mutta Jesse hymyili ovelasti.
“Ehkä mä kasvatan harjotusviikset ens viikolla.”
“Jesse of Finland,” Tobias virnisti. “Me voidaan Hugon kanssa liittyä sun projektiin heti maanantaina, niin ehkä meilläkin on viikset movemberiin mennessä.”
Hugo hymähti ja toiset nauroivat. Tobiaksen ja Hugon kyvyttömyys kasvattaa kuusitoistavuotiaan amishaivenia kunnollisempaa partaa oli yleisesti tunnettu fakta.
“Ottakaa karkkia! Toin varmaan viis pussia et kaikki löytää jotain mieluista. Nii ja toscapiirakkaa. Mutsi lähetti,” Tobias jatkoi, eikä hänen ystäviään tarvinnut kehottaa kahdesti.
- - -