Tukholman satama, kesä 2004.

Rakkaani ja minä seisoimme Silja Festivalin kannella laivan lipuessa hiljaa ulos Tukholman satamasta. Merituuli puhalsi, lokit kirkuivat ja seisoimme lähekkäin vilkuttamassa satamassa katseleville ihmisille. Eräs mies vilkutti meille takaisin. Kaikki, mitä kaipasin, oli siinä hetkessä. Meri, lähtöfiilis ja tärkein ( Read more... )

Kuinka paljon menneisyyttään on hyvä muistella? Luin läpi vanhoja kirjeitä ja koin jälleen ylitsepääsemättömien asioiden aiheuttaman kivun. Liikaa hylkäämiskokemuksia ja suunnattoman typeriä teinitytön maailmanpelastamispohdintoja. Asioita, joita häpeän, häpeän, häpeän.

Lukiessani läpi lapsuudenystäväni journalia, mietin kuinka erilaista mun ( Read more... )

Kuten tossa Marjon kanssa eräänä päivänä järkeiltiin, niin se on jännää kuinka tietyt biisit, eleet, ilmeet jne. saa tietyn merkityksen niin, että vielä kuukausien ja vuosienkin päästä ne tuovat mieleen monia muistoja. Kuuntelin tänään pitkästä aikaa Sonja Nurmelan versiota Nothing Compares to You- biisistä. Se tuo mulle mieleen viime tammikuun, ( Read more... )

Go ahead. Make my day.

Huh. Tästä taitaa tulla taas helvetillinen viikko. Olen jo valmiiksi ihan uupunut, kun valvoin viime yönä yhteen asti revittyäni vanhoja haavoja auki. Ei saisi. Ihminen on typerä otus, kun se aina vaan toivoo ja uskoo muutokseen. Mutta eipä ihmiset muutu, ei.

Juttelin Nikonkin kanssa eilen. Se totesi mulle, että se voi kuunnella mua, mikäli mulla ( Read more... )

I am Progressive Girl
Click on the picture below to read more:

( Read more... )

Istun yksin kotona ja masennun. Olen taas syönyt  liikaa. En vain osaa lopettaa sitä ajoissa. Syön, koska tunnen itseni epäonnistuneeksi. Syön, koska olen yksinäinen ja koska mihinkään tai kehenkään ei voi luottaa. Katson vaa´an nousevia lukemia, tunnen itseni entistä epäonnistuneemmaksi ja syön lisää. Noidankehä, josta ei ole ulospääsyä. Olen ( Read more... )

Haluaisin niin kovasti kuulua johonkin. Miksi olen joka paikassa niin hukassa ja yksin?

Näin eilen Jonnan Toivon Torstaissa. Se hymyili ja nauroi ja näytti olevan jo vähän paremmassa kunnossa. Toivottavasti se saa elämänsä vihdoin kuntoon. En voi olla miettimättä kuinka paljon siinä on totta, kun se sanoo mun pilanneen sen elämän. Tietenkään en usko, että se on täysin totta, koska tiedän jossain määrin millainen Jonna oli jo ennen ( Read more... )