Aamulla kello soi puoli seitsemältä, seitsemältä tai puoli kahdeksalta. Puen päälle vaatteet, jotka olen valinnut edellisenä iltana liian myöhään. Keitän yhden suuren kupillisen kahvia ja huomaan, että kahvipaketissa on jäljellä kahvia enää yhteen samanlaiseen kupilliseen. Tiedän, että kahvi ehtii loppua kokonaan, ennen kuin kämppis muistaa ostaa ( Read more... )

Olen töissä. Salissa mustiinpukeutuneet miehet soittavat korvia särkevää vinkunaa; käytävässä performanssitaiteilijat lopettivat juuri hattudiskonsa, jossa satunnaiset ohikulkijat saivat tanssia hyvän musiikin tahtiin sellaiset hatut päässään, joiden sisällä oli toinen visuaalinen maailma. Galleriassa Unilaboratorioon valmistellaan seuraava nukkuja ( Read more... )

Huomenna herättyäni menen kirjastoon. Samalla reissulla saatan ehkä kävellä hiukan ylimääräistä ja piipahtaa jossakin, missä myydään käytettyjä tavaroita. Muu aika on vietettävä sisätiloissa opinnäytetyön aihetta kokoon rukaten ja tulevan kevään työharjoittelua suunnitellen. Kahden päivän täydellisen sisälläolon jälkeen ahdistaa toden teolla: ilman ( Read more... )

Tällä viikolla en ole ollut tuottaja, vaan sihteeri, koska oikea sellainen on ollut sairaslomalla. Silloin, kun en ole vastannut soivaan puhelimeen, frankkeerannut kirjekuoria, hoitanut juoksevia asioita, avannut gallerian ovia, ohjannut yritysvieraita oikeaan paikkaan, poistanut hälytyksiä, kopioinut lehtileikkeitä tai teipannut julisteita seiniin ( Read more... )

Elämä on arkirutiineja ja asioiden hoitamista. Iltaisin teen suunnitelman siitä, mitkä asiat on saatava hoidetuksi iltaa seuraavana päivänä. Asioiden hoitamisen lomassa nukun, syön, käyn töissä ja katson televisiota. Vietän kaikki illat kotona ( Read more... )

Päivittäisiin tapahtumiini kuuluu mitäänsanomaton puhelu äitini kanssa. Yleensä ei kulu edes kahtakymmentä tuntia edellisestä puhelusta, kun puhelin taas soi ja äiti kysyy viimeisimmät kuulumiset. Kuulumiset käsittävät usein kertomuksen siitä, kuinka olen herännyt, syönyt, mennyt töihin, syönyt, tullut kotiin, käynyt kaupassa, syönyt, jumittanut ( Read more... )

Romanttisten komedioiden suutelu- ja rakastelukohtaukset saavat kyyneleet valumaan pitkin poskiani. Halutessani voin jatkaa teinimelankolista tunnelmaa nojailemalla ranskalaisen parvekkeeni kaiteeseen ja katsomalla, kuinka tuttu maisema loittonee minusta. Haikea musiikki tehostaa tunnelmaa ( Read more... )

En osaa kirjoittaa elämästäni, kun mitään erityistä ei tunnu tapahtuvan. Toki tavalliset ja arkisetkin asiat ansaitsevat sanoja osaksensa, mutta en ehdi havaita niitä, ennen kuin päivä vaihtuu jo seuraavaksi. Seitsemän jälkeen katsomme ensi-illassa lyhytelokuvaa, jossa minäkin vilahdan; sitten aion humaltua punaviinistä ja ehkä ystävistä ja ( Read more... )

Monen päivän ajan olen yrittänyt kirjoittaa selkeää ja johdonmukaista merkintää, johon olisin tyytyväinen. Tänään eiliset aiheet ja ideat tuntuvat jo vanhentuneilta ( Read more... )

Olen viettänyt koko päivän yksin kotona ja sen on oltava ihan ookoo. Arkipäivät kuluvat ihan mukavasti koulun ja muiden tavallisten aktiviteettien lomassa, mutta viikonloppuisin iskee pakokauhu: en tapaa ihmisiä, jos en lähde ulos kotoani. Aika kuluisi ihan helposti siivoten, nukkuen, televisiota katsoen, lukien, nettisurffaten, kokaten ja ( Read more... )