Odotan viikonloppuja, mutta petyn aina
Olen viettänyt koko päivän yksin kotona ja sen on oltava ihan ookoo. Arkipäivät kuluvat ihan mukavasti koulun ja muiden tavallisten aktiviteettien lomassa, mutta viikonloppuisin iskee pakokauhu: en tapaa ihmisiä, jos en lähde ulos kotoani. Aika kuluisi ihan helposti siivoten, nukkuen, televisiota katsoen, lukien, nettisurffaten, kokaten ja rästihommia tehden, mutta en osaa olla kolmea päivää yksin sisätiloissa. Viikonloppuisin Citymarketia kauemmas lähteminen tarkoittaa poikkeuksetta juhlimista, sillä siitä on tullut tapa. Olisi mukavaa keksiä toisinaan jotakin muuta aktiviteettia, jonka olennaisimpana tarkoituksena ei ole pakonomainen seuranhaku ja standardihumala. Juhlia saa kyllä, mutta tavan vuoksi juhlimisen on loputtava. On oltava muutakin.
Onneksi olen onnistunut pysymään erossa toisinaan minua niin kiehtovista satunnaissuhteista jo neljän kuukauden ajan. Toisaalta ihastumisen, läheisyyden ja seksin puute saa minut surulliseksi. Elämä kulkee eteenpäin omalla painollaan, mutta tuntuu tylsältä. Ajattelen kaiken muuttuvan, jos löydän Ihmisen: haluan kuulua niihin, jotka voivat baariinmenon sijasta jumittaa sohvannurkassa elokuvia katsoen, lähteä iltakävelylle, viettää tuntikausia seksiä harrastaen tai muuta sellaista. Joku viisas sanoo tietenkin, että kaikkea tuota voi tehdä yksinkin, mutta kaikki tietävät, ettei se ole alkuunkaan sama asia. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä useampi ystävä ei enää lähde ensisijaisesti baariin, vaan viettää ensisijaisesti ansaittua koti-iltaa.
Samaa ongelmaa ovat naistenlehdet, keskustelupalstat, ihmissuhdesarjat ja nyt nettipäiväkirjatkin pullollaan. En pääse eteenpäin, vaan vuodatan kuukausikaupalla samaa. Miten tylsän elämän saa muuttumaan mielenkiintoiseksi ja mielekkääksi?
Onneksi olen onnistunut pysymään erossa toisinaan minua niin kiehtovista satunnaissuhteista jo neljän kuukauden ajan. Toisaalta ihastumisen, läheisyyden ja seksin puute saa minut surulliseksi. Elämä kulkee eteenpäin omalla painollaan, mutta tuntuu tylsältä. Ajattelen kaiken muuttuvan, jos löydän Ihmisen: haluan kuulua niihin, jotka voivat baariinmenon sijasta jumittaa sohvannurkassa elokuvia katsoen, lähteä iltakävelylle, viettää tuntikausia seksiä harrastaen tai muuta sellaista. Joku viisas sanoo tietenkin, että kaikkea tuota voi tehdä yksinkin, mutta kaikki tietävät, ettei se ole alkuunkaan sama asia. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä useampi ystävä ei enää lähde ensisijaisesti baariin, vaan viettää ensisijaisesti ansaittua koti-iltaa.
Samaa ongelmaa ovat naistenlehdet, keskustelupalstat, ihmissuhdesarjat ja nyt nettipäiväkirjatkin pullollaan. En pääse eteenpäin, vaan vuodatan kuukausikaupalla samaa. Miten tylsän elämän saa muuttumaan mielenkiintoiseksi ja mielekkääksi?