Oudot tapani
arhippa käski myös minut kertomaan kummalliset tapani. Olenkohan tarpeeksi outo?
1. Olen joskus aikaisemminkin kertonut, kuinka minusta oli lapsena hauskaa laittaa kourallinen
hiekkaa päähäni ja raapia sitä pois. Tahtoisin tehdä niin vieläkin, mutta en kehtaa. Jos havaitsen hiusteni seassa vaikkapa ruven tai pienen kivenmurun, minusta tuntuu ihanalta repiä se pois.
2. Mielestäni on ihan vitun ärsyttävää, kuinka lähes kaikkien ihmisten mielestä kovaäänisesti
piereskely ja röyhtäily on hauskaa tilanteessa kuin tilanteessa. Ymmärrän toki, että moista voi harrastaa esimerkiksi perhepiirissä tai tutussa kaveriporukassa, mutta on paljon tilanteita, jolloin sellainen on vain yksinkertaisesti huonotapaista. Tämä kaikki johtuu ehkä siitä, että en ihan oikeasti osaa röyhtäistä.
3. Kun herätyskelloni soi aamuisin, nousen ylös heti. En ole koskaan käyttänyt torkkuherätystä. Olen ymmärtänyt olevani ihan helvetin outo.
4. Olen syöttänyt useampien tuntemieni ihmisten nimet Googleen ihan vain nähdäkseni, mitä nimellä löytyy. Harrastan samaa myös tuntemattomampien ihmisten kohdalla. Minusta on hauskaa löytää samojen ihmisten tunnuksia useammilta eri nettisivuilta tai yrittää etsiä tuttuja ihmisiä netistä niiden tietojen avulla, joita heistä tiedän.
5. Pidän kynää eri tavalla kuin normaalit ihmiset. Sitä on ehkä hiukan hankala selittää: kynän alaosa nojaa pikkusormeen, nimettömään ja keskisormeen ja kynän keskiosa nojaa etusormeen. Peukalo sijoittuu kuten kaikilla muillakin. Normaalit ihmiset pitävät kynää vain peukalolla, etusormella ja ehkä keskisormella. Äitini pitää kuulemma kynää samalla tavalla kuin minä. Minusta on kummallista, kuinka ihmiset aina huomaavat asian. Ensimmäisillä luokilla minut yritettiin käännyttää pitämään kynää normaalisti sellaisen kynään pujotettavan kolmiomaisen jutun avulla, mutta minä pysyin lujana. Onko sillä, miten kynää pitää, mitään väliä, jos kirjoittaminen ja piirtäminen sujuvat?
Myös he saavat luvan tehdä tämän: ah_katri, babywonder, damdamdam, dull_weekend ja sanega. Olkaa hyvä!
1. Olen joskus aikaisemminkin kertonut, kuinka minusta oli lapsena hauskaa laittaa kourallinen
hiekkaa päähäni ja raapia sitä pois. Tahtoisin tehdä niin vieläkin, mutta en kehtaa. Jos havaitsen hiusteni seassa vaikkapa ruven tai pienen kivenmurun, minusta tuntuu ihanalta repiä se pois.
2. Mielestäni on ihan vitun ärsyttävää, kuinka lähes kaikkien ihmisten mielestä kovaäänisesti
piereskely ja röyhtäily on hauskaa tilanteessa kuin tilanteessa. Ymmärrän toki, että moista voi harrastaa esimerkiksi perhepiirissä tai tutussa kaveriporukassa, mutta on paljon tilanteita, jolloin sellainen on vain yksinkertaisesti huonotapaista. Tämä kaikki johtuu ehkä siitä, että en ihan oikeasti osaa röyhtäistä.
3. Kun herätyskelloni soi aamuisin, nousen ylös heti. En ole koskaan käyttänyt torkkuherätystä. Olen ymmärtänyt olevani ihan helvetin outo.
4. Olen syöttänyt useampien tuntemieni ihmisten nimet Googleen ihan vain nähdäkseni, mitä nimellä löytyy. Harrastan samaa myös tuntemattomampien ihmisten kohdalla. Minusta on hauskaa löytää samojen ihmisten tunnuksia useammilta eri nettisivuilta tai yrittää etsiä tuttuja ihmisiä netistä niiden tietojen avulla, joita heistä tiedän.
5. Pidän kynää eri tavalla kuin normaalit ihmiset. Sitä on ehkä hiukan hankala selittää: kynän alaosa nojaa pikkusormeen, nimettömään ja keskisormeen ja kynän keskiosa nojaa etusormeen. Peukalo sijoittuu kuten kaikilla muillakin. Normaalit ihmiset pitävät kynää vain peukalolla, etusormella ja ehkä keskisormella. Äitini pitää kuulemma kynää samalla tavalla kuin minä. Minusta on kummallista, kuinka ihmiset aina huomaavat asian. Ensimmäisillä luokilla minut yritettiin käännyttää pitämään kynää normaalisti sellaisen kynään pujotettavan kolmiomaisen jutun avulla, mutta minä pysyin lujana. Onko sillä, miten kynää pitää, mitään väliä, jos kirjoittaminen ja piirtäminen sujuvat?
Myös he saavat luvan tehdä tämän: ah_katri, babywonder, damdamdam, dull_weekend ja sanega. Olkaa hyvä!