But when you need to do something for the movie ( Read more... )

Silloin joskus Grizzly Mania katsoessani mietin, että mitä Herzog yrittää saavuttaa kuvaamalla haastattelutilanteissa ihmisiä "liian pitkään", eli jatkamalla lokeroitua kysymys-vastaus -tilannetta yli sallitun rajan, jolloin syntyy profaani efekti, sietämätön tilanne. Haastateltavat jäävät tuijottamaan kameraan sanomista vailla, odottaen kysymystä ( Read more... )

Ah, Jacques Demyn Cherbourgin sateenvarjot oli tulvillaan kylläisiä sorbettivärisävyjä, jotka juuri nyt ovat jälleen niin muodissa!!

Minä hei tiedän nämä jutut, olen lukenut siskoni Gloria-lehtiä!

ensin se on myötäelämistä toiseutta ja vapaudenriistoa vastaan, pinnistelyn ja järkeilyn puolesta. kuten keksitään pyörä tai punotaan köysi. sitten se on myötäelämistä toiseuden puolesta vapautta vastaan, hahmon käsittämättömyyden ihmettelyä ja aavikollinen monadeja. monismin valtameri ja valuu kuin veri. se vaahtoaa ja aaltoilee, se tyrskyää ja ( Read more... )

Mytologisoituneista hahmoista on vaikea tehdä elokuvia, sillä tietty osa yleisöstä rakastaa niitä joka tapauksessa. Traagisen nuoren neron estetiikan voimalla pystyy oikeuttamaan paljon, sitä pystyy jatkamaan kuin jotain kaunista väriä ja sillä voi peittää muita kysymyksiä ja ongelmia. Ian Curtis oli lahjakas kirjoittaja ja ilmeisen sietämätön ( Read more... )

Katsoin Aronofskyn Fountainin ja Boylen Sunshinen. Kehnoja olivat molemmat. Muta mitäpä muutakaan sitä vuokraamoista löytäisi. Sitä paitsi scifit kuuluu katsoa.

Aronofsky vääntää ensin hartaasti 6 vuotta ja sitten tulos on tällainen löysä pierunlöpsähdys, josta puuttuvat aiheen vaatimat ee(pp/tt)isyys, syvällisyys ja älykkyys. Jopa se paljon kehuttu ( Read more... )

Children of Men (Alfonso Cuarón) * * *

School of Rock (Richard Linklater) * *

Cecil B. DeMented (John Waters) *

GoldenEye (Martin Campbell) * * *

Nosferatu: Phanton der Nacht (Werner Herzog) * * *

Fanny och Alexander (Ingmar Bergman) * * * *

Tian di ying xiong - Warriors of Heaven and Earth (Ping He) * *

All The President’s Men (Alan J ( Read more... )

The Bourne Ultimatum on niin kireässä kouristuksessa koko 115-minuuttisen kestonsa ajan, että se on täysin riemullista. Kun päähenkilö on juna-asemalla paikoillaan ja meneillään on jonkinlainen suvantovaihe, leikkaa kamera silti kahdesti kesken liikkeen. Liike on jatkuva ja samansuuntainen, väliin on vain isketty leikkaus, joka ottaa muutaman ( Read more... )

Porvarillisessa teatterissa esimerkiksi roolihahmonsa "riivaaman" näyttelijän on oltava sen näköinen, että todelliset intohimon liekit saavat hänet hehkumaan. On pyrittävä "kiehumaan yli" hinnalla millä hyvänsä eli toisin sanoen palamaan ja kyynelehtimään yhtä aikaa. Siksi palamisen muodot ovat kosteita. Eräässä uudessa* (palkitussa) näytelmässä ( Read more... )

Zack Snyderin adaptaatiossa 300 on kiinnostavinta se, että oikeastaan se on Frank Millerin ohjaama. Niin identtisiä leffan kohtaukset ovat sarjakuvan ruutujen kanssa, vielä enemmän kuin Sin Cityssä (jossa Miller OLI mukana ohjaamassa). Jopa siinä määrin, että koska olin lukenut sarjakuvan juuri ennen elokuvan katsomista, oli kokemukseni silkkaa ( Read more... )