Olen pysytellyt kauan hiljaa Hesarigaten tiimoilta. Nähdäkseni niin ovat tehneet niputuskritiikin muutkin kohteet. Me viisi käenpoikaa. Me kaltoin kohdellut. Luulen sen olleen jonkinlaista hiljaista yksimielisyyttä. Näin likainen touhu vetää sanattomaksi [1]. Olen myös koettanut pitää itseni sivussa, koska hienovaraisuudeltani vastaan yleensä ( Read more... )

Silloin joskus Grizzly Mania katsoessani mietin, että mitä Herzog yrittää saavuttaa kuvaamalla haastattelutilanteissa ihmisiä "liian pitkään", eli jatkamalla lokeroitua kysymys-vastaus -tilannetta yli sallitun rajan, jolloin syntyy profaani efekti, sietämätön tilanne. Haastateltavat jäävät tuijottamaan kameraan sanomista vailla, odottaen kysymystä ( Read more... )

Helvetti, en tajua Rosi Braidottin Riitasointuja -teoksesta keskimäärin mitään (vaikka toisaalta luen sitä varsin innolla). Ilmeisesti naistutkimus ja feministinen kulttuuriteoria ovat perineet dekonstruktiosta muutakin kuin pyrkimyksen päästä rakenteiden tuolle puolen (tai ei pidä sanoa tuolle puolen; pitää sanoa "löytää pakopaikkoja", "nähdä ( Read more... )

Jälleen huomaan, että minun ongelmani olivat myös Barthesin ongelmia 70-luvulla. En tiedä onko ideoiden ja ajatusten herääminen/tarttuminen tavallaan hengitysilman mukana ominaista juuri (post)modernille ajattelulle, mutta nämä asiat tuntuvat kiertävän: kun kokee tietynlaisen ajattelumallin omakseen, osaa siitä johtaa kimpullisen ajatuskasvustoja, ( Read more... )