Mitä vahvemmin saan otteen omasta suunnastani, omista ajatuksistani ja näkemyksistäni, sitä vahvemmin tunnen eroavani muista ihmisistä. Sitä en näe, onko kyseessä lapsen ero näennäisestä äidistä, vai yksilön risteyskohta, jossa muilla on toinen polku ( Read more... )

Rasittaa, kun näissä joissakin paikoissa olen vain puolikas ihminen. En pahimmalla tavalla, mutta sillä kuitenkin, että keskustelun avaus jostakin muusta kuin viinan juonnista/pari- tai ihmissuhteista/yms koetaan lähes riidan haastamiseksi ( Read more... )

Eilen oli sellainen ilta, mitä en ole koskaan kokenut parisuhteen aikana. Sellaisen parisuhteen siis, jossa toinen on läsnä ( Read more... )

On päiviä, jolloin itkettää

auringon paiste
Yann Tiersenin musiikki
unelmat eurooppalaisista kaupungeista
Satakunnankadun sillan maisema
huoli ja epätietoisuus
salien pimeyden tervetullut yksinäisyys
pakkasen tuoksu

Lupaan, enemmän kai itselleni kuin muille, että en postaa puolta vuotta tästä aiheesta ( Read more... )

Toivon välillä, että olisi jo ensi viikko. Kaikki olisi ohi ja voisin alkaa elää tätä syksyä.

Vasta hankittu iPod (nano) osoittautui jo toisena päivänään pelastajaksi. Siinä on mahtava musavisa, jossa soi joku satunnainen piisi laitteesta ja pitää arvata ruudulta, että mikä se tarjotuista vaihtoehdoista on. Unohdin (jälleen kerran) avaimet kotiin tänään, ja koska Raisa on kotikotonaan, piti soittaa ja odottaa huoltomiestä. Nano teki ajasta ( Read more... )

Johonkin kuuluminen on mukava tunne. Se on hassulla tavalla kaikkivoipa ja siinä vakaudessaan hyvin vapauttava. Voin tulla ja mennä ja täällä on on silti hyvä olla ( Read more... )

Mulla olisi niin paljon ihanaa kerrottavaa juhannuksesta, mutta kaikki hyvä aina hukkuu niin nopeasti. Asioita joutuu nostamaan esiin ja miettimään miten ne menikään ( Read more... )

Perkele ( Read more... )