Tää vuosi on ollut aika ihmeellinen. Oon saanut kiinni jostakin sellaisesta mistä haluan pitää kiinni jatkossakin. Niin naivilta ja tyhmältä kuin se kuulostaakin, niin musta tuntuu, että se jokin on elämä. Mulla on sellainen (ugh, se pieni nörttityttö mun sisällä kiehuu ja huutaa että on mulla aina ollut ( Read more... )

En mennyt tänään kouluun ikään kuin protestiksi siitä, että olen hyvässä vauhdissa työn kanssa jonka deadline on huomenna - ja huominenhan riittää viimeistelyyn ( Read more... )

Jos leikittäis, että tää ois niinku kotona ja se ois tosi kaukana, ja ois vuos 1932. Nää niinku lähettelis toisilleen kirjeitä ja kertois niissä miten ikävä on ja minkälaista elämä täällä ja siellä ois ilman toista.

Mut jos vaan leikittäis. Ei sellanen oikeesti ois kivaa. Ei ees vuonna 2006. Eikä 2007.

Näsijärven rannoilla istui ihmisiä kallioilla auringossa. Syksyn tuntee tuoksusta. Tämä syksy tuoksuu hyvältä, sellaiselta kirpeältä ja makealta, täydeltä ( Read more... )

( Tottakai Pietari oli mieletön, upea ja iso. )

Huomisaamuna lähdetään äipän, iskän ja pikkuveljen kanssa Pietariin.
Jee. Huippua!

(  )

Mulla olisi niin paljon ihanaa kerrottavaa juhannuksesta, mutta kaikki hyvä aina hukkuu niin nopeasti. Asioita joutuu nostamaan esiin ja miettimään miten ne menikään ( Read more... )

Työnteko tappaa aivotoiminnan ( Read more... )

Istuin tänään puolituntia aulaluokassa kuuntelemassa juttuja Ghanasta ( Read more... )