Unohtelua
Vasta hankittu iPod (nano) osoittautui jo toisena päivänään pelastajaksi. Siinä on mahtava musavisa, jossa soi joku satunnainen piisi laitteesta ja pitää arvata ruudulta, että mikä se tarjotuista vaihtoehdoista on. Unohdin (jälleen kerran) avaimet kotiin tänään, ja koska Raisa on kotikotonaan, piti soittaa ja odottaa huoltomiestä. Nano teki ajasta kivaa _o/
Oon kyllä muuttunut taitavaksi tavaroiden unohtelijaksi. Ennen viime talvea en unohtanut koskaan avaimiani (paitsi että muistin juuri, kuinka ala-aste ikäisenä istuin portin pielellä ja odotin äitiä tai isää kotiin, että pääsisin sisälle. Tai hain tikkaat ja kiipesin avonaisesta ikkunasta sisään), mutta viime talvena se alkoi. Ensin unohtui useasti puhelin, sitten avaimet ja nykyään molemmat vuorotellen. En ehkä oo ihan niin kontrollifriikki kuin ennen, mut enpä tiedä onko tämä se paras asia rentoilla.
Välillä hämmennyn, kuinka nuoremmatkin ovat jo niin pitkällä elämässään. Mitä minä oon aikani tehnyt ja mitä oon saavuttanut?
Lykkään ihan kaikkia ikäviä asioita ja ajatuksia syyskuulle. Silloin on ikävä olla joka tapauksessa, niin voi hyvin käydä silloin kaikki epäoleellisetkin paskat läpi.
***
1. Grab the nearest book.
2. Open the book to page 123.
3. Find the fifth sentence.
4. Post the text of the next 3 sentences on your LJ along with these instructions.
5. Don’t you dare dig for that "cool" or "intellectual" book in your closet! I know you were thinking about it! Just pick up whatever is closest.
6. Tag five people.
"Knut oli nimittäin valinnut yhden uusista kypäristä, joka oikeastaan oli tarkoitetttu ratsumiehille ja joka peitti kasvot kokonaan. Birgerillä taas oli avoin, pyöreä kypärä, jossa oli suojukset vain nenän ja poskien edessä. Ingrid Ylva ei kunnolla käsittänyt mitä se merkitsi, mutta hän sai kuitenkin lohtua Cecilia Rosan huolettomasta hilpeydestä."
Jan Guillou, Arnin perintö. Ruotsalaista keskiaikaa.. <3
Oon kyllä muuttunut taitavaksi tavaroiden unohtelijaksi. Ennen viime talvea en unohtanut koskaan avaimiani (paitsi että muistin juuri, kuinka ala-aste ikäisenä istuin portin pielellä ja odotin äitiä tai isää kotiin, että pääsisin sisälle. Tai hain tikkaat ja kiipesin avonaisesta ikkunasta sisään), mutta viime talvena se alkoi. Ensin unohtui useasti puhelin, sitten avaimet ja nykyään molemmat vuorotellen. En ehkä oo ihan niin kontrollifriikki kuin ennen, mut enpä tiedä onko tämä se paras asia rentoilla.
Välillä hämmennyn, kuinka nuoremmatkin ovat jo niin pitkällä elämässään. Mitä minä oon aikani tehnyt ja mitä oon saavuttanut?
Lykkään ihan kaikkia ikäviä asioita ja ajatuksia syyskuulle. Silloin on ikävä olla joka tapauksessa, niin voi hyvin käydä silloin kaikki epäoleellisetkin paskat läpi.
***
1. Grab the nearest book.
2. Open the book to page 123.
3. Find the fifth sentence.
4. Post the text of the next 3 sentences on your LJ along with these instructions.
5. Don’t you dare dig for that "cool" or "intellectual" book in your closet! I know you were thinking about it! Just pick up whatever is closest.
6. Tag five people.
"Knut oli nimittäin valinnut yhden uusista kypäristä, joka oikeastaan oli tarkoitetttu ratsumiehille ja joka peitti kasvot kokonaan. Birgerillä taas oli avoin, pyöreä kypärä, jossa oli suojukset vain nenän ja poskien edessä. Ingrid Ylva ei kunnolla käsittänyt mitä se merkitsi, mutta hän sai kuitenkin lohtua Cecilia Rosan huolettomasta hilpeydestä."
Jan Guillou, Arnin perintö. Ruotsalaista keskiaikaa.. <3