"Damned if I'll yield at the end of the chase./ I am the Law and the Law is not mocked"
Philip Quast: "Javert's Suicide" (from the musical "Les Misérables")
Lueskelen uskomattoman mielenkiintoista kirjaa poskettoman kiehtovasta henkilöstä. Yleensä en ole ollenkaan elämänkertaihmisiä, jos tiedätte, mitä tarkoitan, mutta Sven Stolpen kuningatar Kristinasta kertova opus - vau! Stolpen akateeminen mutta silti persoonallinen kirjoitustapa toki auttaa osaltaan, mutta eiköhän suurin osa kirjan ansioista tällä osalla mene Kristinan erikoisen persoonan piikkiin. Kirjoittelen lisää aiheesta, kunhan saan muotoiltua ajatukseni hiukan paremmin. Kukaan tuskin saa paljoakaan irti, jos hihkaisen, että täti oli päästään vialla, mutta jollain tapaa osaan silti samaistua häneen.
Minäpä olen nyt, kuulkaas, talvilomalla. Tai perioditaukohan tämä oikeasti on nimeltään, mutta viikon loma lopputalvesta on minun päänupissani sama asia kuin talviloma. Tarkoituksena olisi poikkeuksellisesti keskittyä rentoutumiseen opiskeluhommien sijasta. Onhan minulla muutama rästiin jäänyt juttu, jotka pitää tehdä pois alta, mutta ei niitä tarvitse ajatella vielä viikkoon. Kertakaikkisen karmea tentti meni kirkkaasti läpi, ja esseenkin ehdin palauttaa deadlineen mennessä. (Tentistä teki karmean se nippelitiedon määrä. Nippelitieto on kivaa ja piristää päiviäni, mutta muistini on niin valikoiva, että nippelitiedolla hohtaminen tentissä tapaa epäonnistua surkeasti.)
Nyt kun vielä pääsisi kotiin huilimaan. Huoneeni on varmasti siivonnut itsensä sillä aikaa, kun olen ollut poissa, pyykkivuori on niinikään kadonnut ja odottaa nyt raikkaantuoksuisena (ja ennen kaikkea viikattuna paikoillaan kaapeissa ja laatikoissa!), soluhuoneeni on maagisesti muuttunut mahtavaksi, modernisti sisustetuksi kaksioksi (jossa on iso keittiö) ja kirjahyllyyni on ilmestynyt tyhjästä monta lisäosaa, jotka ovat täynnä toinen toistaan mielenkiintoisempia kirjoja valmiiksi aakkostettuna. Oi kyllä, näinhän se toimii.
Ai joo, näen nykyään kovin kummallisia unia.
Miten saa alitajuntansa käyttäytymään normaalisti?
Auttaako yhdestä Ranskan vallankumouksesta kertova elokuva?
I am currently reading an unbelievably interesting book about an incredibly fascinating person. Usually, I'm not that much into biographies, but in the case of Sven Stolpe's book about Queen Kristina of Sweden - wow! I love Stolpe's style to write, it's both personal and academic at the same time. However, I do think that it's mostly because of Kristina herself that the book is so interesting. I promise to write more about it once I am done reading it. Finishing the book should help me a bit when it comes to trying to verbalise my thoughts. It doesn't really tell too much if I merely say that even if I think Kristina was nuts, I still sympathise with her and see myself in her.
The spring break (finally!) started. I think I'm going to concentrate on taking it easy instead of studying. I usually have spent the one-week breaks working on some extra assignments and so forth, but now I think I am going to finish a few things I should have done before the break and that's going to be it. I actually passed the oh-so-horrible test on Friday, and I even had time to finish and turn in my essay before the deadline. (The test was so horrible because we were asked about really, really small details, and the questions were really trivial. It's not that studying trivial little things wouldn't be totally awesome. It's just that I never remember them when taking a test.)
Now, if only I was at home. I'm sure my room has cleaned itself while I'm away; the laundries have - well, done themselves, and wait now in neat piles, smelling gooood; the room has suddenly turned into a nice apartment with two rooms, a big kitchen, and cool, modern furniture; and I have a few more shelves in my bookshelf, filled with interesting books that are already alphabetised. Oh yes, that's how it works.
Oh, right, I keep having really weird dreams.
How do you get your head to work in a normal way?
Does watching a movie about a revolution in France help?
Lueskelen uskomattoman mielenkiintoista kirjaa poskettoman kiehtovasta henkilöstä. Yleensä en ole ollenkaan elämänkertaihmisiä, jos tiedätte, mitä tarkoitan, mutta Sven Stolpen kuningatar Kristinasta kertova opus - vau! Stolpen akateeminen mutta silti persoonallinen kirjoitustapa toki auttaa osaltaan, mutta eiköhän suurin osa kirjan ansioista tällä osalla mene Kristinan erikoisen persoonan piikkiin. Kirjoittelen lisää aiheesta, kunhan saan muotoiltua ajatukseni hiukan paremmin. Kukaan tuskin saa paljoakaan irti, jos hihkaisen, että täti oli päästään vialla, mutta jollain tapaa osaan silti samaistua häneen.
Minäpä olen nyt, kuulkaas, talvilomalla. Tai perioditaukohan tämä oikeasti on nimeltään, mutta viikon loma lopputalvesta on minun päänupissani sama asia kuin talviloma. Tarkoituksena olisi poikkeuksellisesti keskittyä rentoutumiseen opiskeluhommien sijasta. Onhan minulla muutama rästiin jäänyt juttu, jotka pitää tehdä pois alta, mutta ei niitä tarvitse ajatella vielä viikkoon. Kertakaikkisen karmea tentti meni kirkkaasti läpi, ja esseenkin ehdin palauttaa deadlineen mennessä. (Tentistä teki karmean se nippelitiedon määrä. Nippelitieto on kivaa ja piristää päiviäni, mutta muistini on niin valikoiva, että nippelitiedolla hohtaminen tentissä tapaa epäonnistua surkeasti.)
Nyt kun vielä pääsisi kotiin huilimaan. Huoneeni on varmasti siivonnut itsensä sillä aikaa, kun olen ollut poissa, pyykkivuori on niinikään kadonnut ja odottaa nyt raikkaantuoksuisena (ja ennen kaikkea viikattuna paikoillaan kaapeissa ja laatikoissa!), soluhuoneeni on maagisesti muuttunut mahtavaksi, modernisti sisustetuksi kaksioksi (jossa on iso keittiö) ja kirjahyllyyni on ilmestynyt tyhjästä monta lisäosaa, jotka ovat täynnä toinen toistaan mielenkiintoisempia kirjoja valmiiksi aakkostettuna. Oi kyllä, näinhän se toimii.
Ai joo, näen nykyään kovin kummallisia unia.
Miten saa alitajuntansa käyttäytymään normaalisti?
Auttaako yhdestä Ranskan vallankumouksesta kertova elokuva?
Click to viewI am currently reading an unbelievably interesting book about an incredibly fascinating person. Usually, I'm not that much into biographies, but in the case of Sven Stolpe's book about Queen Kristina of Sweden - wow! I love Stolpe's style to write, it's both personal and academic at the same time. However, I do think that it's mostly because of Kristina herself that the book is so interesting. I promise to write more about it once I am done reading it. Finishing the book should help me a bit when it comes to trying to verbalise my thoughts. It doesn't really tell too much if I merely say that even if I think Kristina was nuts, I still sympathise with her and see myself in her.
The spring break (finally!) started. I think I'm going to concentrate on taking it easy instead of studying. I usually have spent the one-week breaks working on some extra assignments and so forth, but now I think I am going to finish a few things I should have done before the break and that's going to be it. I actually passed the oh-so-horrible test on Friday, and I even had time to finish and turn in my essay before the deadline. (The test was so horrible because we were asked about really, really small details, and the questions were really trivial. It's not that studying trivial little things wouldn't be totally awesome. It's just that I never remember them when taking a test.)
Now, if only I was at home. I'm sure my room has cleaned itself while I'm away; the laundries have - well, done themselves, and wait now in neat piles, smelling gooood; the room has suddenly turned into a nice apartment with two rooms, a big kitchen, and cool, modern furniture; and I have a few more shelves in my bookshelf, filled with interesting books that are already alphabetised. Oh yes, that's how it works.
Oh, right, I keep having really weird dreams.
How do you get your head to work in a normal way?
Does watching a movie about a revolution in France help?