Orjantappura ja pihlaja
Nimi: Orjantappura ja pihlaja
Kirjoittaja: Arte
Oikolukija: picca
Paritus: Pansy/Harry
Ikäraja: K-13
Tyylilaji: romanssia, draamaa, snoggailua
Yhteenveto: Sinusta leijuu ylleni makea tuoksu, ehkä tosiaan olet oikeasti ihmisen ruumiiseen piiloutunut pihlaja.
Osallistuu: FF-100 sanalla 004. Sisäpuoli, 12 virkettä III -haaste
A/N Sainpas viimein kirjoitettua Pansy/Harrya! Minua on haluttanut kirjoittaa sitä kesästä asti, kun luin huiman pitkän ficin kyseisellä parituksella, ja viimein siihen tuli tässä mahdollisuus. Tykkään tekstistä, sitä oli kiva kirjoittaa, ja kiitos Piccan, myös kaikki sanat tuli käytettyä - minä hupsu olin hypännyt parin sanan yli.
Tekstin lopussa olevan lauseen rakenteen voi joku tunnistaa Houkutus-kirjasta peräisin olevaksi, näin välihuomautuksena.
”Olet kaunis”, sanot ja sipaiset kevyesti hiusteni latvoja, hymyiletkin vähän. Haluaisin uskoa, että pelaat jotain peliä kanssani, ettet oikeasti välitä, kiusaat vain, koska mikään tällainen ei voi koskaan olla varmaa, se ei voi osua Tylypahkan luihuiselle, niin vähäiselle rohkelikkoon verraten. Minun pitäisi olla vihainen sanoistasi, et saa sanoa niitä, koska ne eivät voi olla sitä, mitä ne kertovat olevansa. Se olisikin melkoinen saavutus, jos oikeasti olisin kaunis enkä vain karkeita piirteitä ja arvokasta kovuutta.
En ole varma, kumpi tämän juoksuleikin alkoi, mutta minä en sitä ainakaan lopeta. Se olisi ehkä viisasta, ymmärrän, että se olisi sinun parhaaksesi, mutta ei. Päinvastoin, kirjoitan tarinasi pergamentille, piirrän kuvasi seinään, toistan nimeäsi pimeässä. Tämä tunne ei ehkä koskaan voi olla realistinen, mutta en tiedä, haluanko edes välittää siitä.
Haluan luottaa tähän puroon, joka vie meitä eteenpäin kohti epävarmuutta, arvostelua ja syrjintää. Vastapuoli on kuin lumi, joka heijastaa tunteemme takaisin, kieltää niiden olemassaolon. Enkä ihmettele, meidän kahden puusta vain Harryn puu on hedelmällinen, vain se voi kantaa hedelmää. Minun puuni, Pansyn puu taas on kaipuusta musta, sen oksat riippuvat maata viistäen eivätkä kannattele rankaani.
Maalaan puista usein mielessäni tauluja. Niissä on monenlaisia teemoja: toisinaan Harry on valoisa enkeli, pihlaja, ja katkera Pansy taas punainen pahuuden tuotos, orjantappurapensas, joskus taas Harry kuvataan täydellisenä ilmestyksenä, jonka kaikki hyväksyvät, jota kaikki palvovat ja kunnioittavat, kun taas Pansyn sijoitan nurkkaan häpeämään, piileskelemään, koska minä olen kuin kaappihomo, joka ei uskalla näyttäytyä loisteliaassa valokeilassa, koska tiedän jo valmiiksi, millainen vastaanotto minulla on - eikä se ole hyvä.
Kun taisteluista karheutuneet sormenpääsi sivelevät lapaluitani, vetävät minut hellästi lähemmäs, tunnen, kuinka puu sisälläni heiluttaa oksiaan, kurottaa kohti lämpöä. Sillä on nälkä, se riutuu rakkauden tarpeesta ja on liian innokas ottamaan kaiken tarjolla olevan vastaan, harkitsematta seurauksia. Se ei näe suota, koska keskittää katseensa sen pinnalla kasvaviin pieniin saroihin, ei huomaa, kuinka sen juuret uppoavat petollisiin suonsilmiin ja haukkovat happea liiasta vedestä.
Kätesi sujahtaa alushameeni alle sivelemään herkkää ihoa, haukon henkeä ja värisen mielihyvästä. Sinusta leijuu ylleni makea tuoksu, ehkä tosiaan olet oikeasti ihmisen ruumiiseen piiloutunut pihlaja. Olet sinä ainakin tarpeeksi puhtoinen, sitä ei voi kukaan kieltää, ei, kun käsissäni on Valittu, Poika joka elää, Harry Potter, minun Harryni. Minun oma, salainen piilopaikkani, turvaajani.
Rakkaus tuottaa tuskaa, kun rakastaja tietää olevansa paljon rakastettuaan huonompi ihminen, ei millään tämän tasoa. Rakastaja on janoinen, ja rakastettu ojentaa juoman kiltisti huuliltaan, välittää lämpöä ja tunnetta, vaikka rakastaja ei sitä aina ansaitsikaan, ei todellakaan. Mutta rakastettu onkin ihmelapsi, hänelle kaikki on mahdollista, hän antaa kaikkensa toiselle, rakastajalleen. Olet liian hyvä minulle, minua raastaa, kun tiedän, että joisit itse vaikka pesusienen likavettä, jotta minulle jäisi viimeiset pisarat kirkkautta, joka olisi sinullekin elintärkeä.
Ja niin orjantappuran terävä piikkinippu rakastui pihlajan makeaan meteen.
Sanalista:
1. kaunis
2. pelata
3. vihainen
4. saavutus
5. juosta
6. ymmärtää
7. kirjoitus
8. realistinen
9. puro
10. lumi
11. hedelmällinen
12. kaipaus
13. taulu
14. kaappihomo
15. lapaluut
16. nälkä
17. sara
18. alushame
19. makea
20. puhtaus
21. piilopaikka
22. tuska
23. janoinen
24. ihmelapsi
25. pesusieni
+ yksi extralause
Kirjoittaja: Arte
Oikolukija: picca
Paritus: Pansy/Harry
Ikäraja: K-13
Tyylilaji: romanssia, draamaa, snoggailua
Yhteenveto: Sinusta leijuu ylleni makea tuoksu, ehkä tosiaan olet oikeasti ihmisen ruumiiseen piiloutunut pihlaja.
Osallistuu: FF-100 sanalla 004. Sisäpuoli, 12 virkettä III -haaste
A/N Sainpas viimein kirjoitettua Pansy/Harrya! Minua on haluttanut kirjoittaa sitä kesästä asti, kun luin huiman pitkän ficin kyseisellä parituksella, ja viimein siihen tuli tässä mahdollisuus. Tykkään tekstistä, sitä oli kiva kirjoittaa, ja kiitos Piccan, myös kaikki sanat tuli käytettyä - minä hupsu olin hypännyt parin sanan yli.
Tekstin lopussa olevan lauseen rakenteen voi joku tunnistaa Houkutus-kirjasta peräisin olevaksi, näin välihuomautuksena.
”Olet kaunis”, sanot ja sipaiset kevyesti hiusteni latvoja, hymyiletkin vähän. Haluaisin uskoa, että pelaat jotain peliä kanssani, ettet oikeasti välitä, kiusaat vain, koska mikään tällainen ei voi koskaan olla varmaa, se ei voi osua Tylypahkan luihuiselle, niin vähäiselle rohkelikkoon verraten. Minun pitäisi olla vihainen sanoistasi, et saa sanoa niitä, koska ne eivät voi olla sitä, mitä ne kertovat olevansa. Se olisikin melkoinen saavutus, jos oikeasti olisin kaunis enkä vain karkeita piirteitä ja arvokasta kovuutta.
En ole varma, kumpi tämän juoksuleikin alkoi, mutta minä en sitä ainakaan lopeta. Se olisi ehkä viisasta, ymmärrän, että se olisi sinun parhaaksesi, mutta ei. Päinvastoin, kirjoitan tarinasi pergamentille, piirrän kuvasi seinään, toistan nimeäsi pimeässä. Tämä tunne ei ehkä koskaan voi olla realistinen, mutta en tiedä, haluanko edes välittää siitä.
Haluan luottaa tähän puroon, joka vie meitä eteenpäin kohti epävarmuutta, arvostelua ja syrjintää. Vastapuoli on kuin lumi, joka heijastaa tunteemme takaisin, kieltää niiden olemassaolon. Enkä ihmettele, meidän kahden puusta vain Harryn puu on hedelmällinen, vain se voi kantaa hedelmää. Minun puuni, Pansyn puu taas on kaipuusta musta, sen oksat riippuvat maata viistäen eivätkä kannattele rankaani.
Maalaan puista usein mielessäni tauluja. Niissä on monenlaisia teemoja: toisinaan Harry on valoisa enkeli, pihlaja, ja katkera Pansy taas punainen pahuuden tuotos, orjantappurapensas, joskus taas Harry kuvataan täydellisenä ilmestyksenä, jonka kaikki hyväksyvät, jota kaikki palvovat ja kunnioittavat, kun taas Pansyn sijoitan nurkkaan häpeämään, piileskelemään, koska minä olen kuin kaappihomo, joka ei uskalla näyttäytyä loisteliaassa valokeilassa, koska tiedän jo valmiiksi, millainen vastaanotto minulla on - eikä se ole hyvä.
Kun taisteluista karheutuneet sormenpääsi sivelevät lapaluitani, vetävät minut hellästi lähemmäs, tunnen, kuinka puu sisälläni heiluttaa oksiaan, kurottaa kohti lämpöä. Sillä on nälkä, se riutuu rakkauden tarpeesta ja on liian innokas ottamaan kaiken tarjolla olevan vastaan, harkitsematta seurauksia. Se ei näe suota, koska keskittää katseensa sen pinnalla kasvaviin pieniin saroihin, ei huomaa, kuinka sen juuret uppoavat petollisiin suonsilmiin ja haukkovat happea liiasta vedestä.
Kätesi sujahtaa alushameeni alle sivelemään herkkää ihoa, haukon henkeä ja värisen mielihyvästä. Sinusta leijuu ylleni makea tuoksu, ehkä tosiaan olet oikeasti ihmisen ruumiiseen piiloutunut pihlaja. Olet sinä ainakin tarpeeksi puhtoinen, sitä ei voi kukaan kieltää, ei, kun käsissäni on Valittu, Poika joka elää, Harry Potter, minun Harryni. Minun oma, salainen piilopaikkani, turvaajani.
Rakkaus tuottaa tuskaa, kun rakastaja tietää olevansa paljon rakastettuaan huonompi ihminen, ei millään tämän tasoa. Rakastaja on janoinen, ja rakastettu ojentaa juoman kiltisti huuliltaan, välittää lämpöä ja tunnetta, vaikka rakastaja ei sitä aina ansaitsikaan, ei todellakaan. Mutta rakastettu onkin ihmelapsi, hänelle kaikki on mahdollista, hän antaa kaikkensa toiselle, rakastajalleen. Olet liian hyvä minulle, minua raastaa, kun tiedän, että joisit itse vaikka pesusienen likavettä, jotta minulle jäisi viimeiset pisarat kirkkautta, joka olisi sinullekin elintärkeä.
Ja niin orjantappuran terävä piikkinippu rakastui pihlajan makeaan meteen.
Sanalista:
1. kaunis
2. pelata
3. vihainen
4. saavutus
5. juosta
6. ymmärtää
7. kirjoitus
8. realistinen
9. puro
10. lumi
11. hedelmällinen
12. kaipaus
13. taulu
14. kaappihomo
15. lapaluut
16. nälkä
17. sara
18. alushame
19. makea
20. puhtaus
21. piilopaikka
22. tuska
23. janoinen
24. ihmelapsi
25. pesusieni
+ yksi extralause