Sataa ja paistaa, paistaa ja sataa. Mun mielialat tuntuvat heittelevän ihan yhtä paljon kuin tuo sää ulkona. (Aijaa, että lääkkeiden pitäisi tasata..hmph.) Mua väsyttää, väsyttää niin paljon - henkisesti - mutta silti painan eteenpäin. Pakko puskea, sillä sain koululta luvan osallistua torstaina alkavalle kurssille. Luennot, harjoittelut, oppari
(
Read more... )
Comments 1
irti päästäminen on vaikeinta, mutta vielä se joskus helpottaa. aina elämään tulee uusia ihmisiä, ehkä osan on siksi lähdettävä. kaikista ei haluaisi luopua, mutta kaikkeen ei pysty vaikuttamaan itse. siihen mihin itse pystyy vaikuttamaan, on tehtävä niin kuin kokee oikeaksi. yksipuolisuus kaverisuhteissa, kuten kaikessa muussakin, on rankkaa ja roikkuminen vahingoittaa loppujen lopuksi vain itseään. se irrouttautuminen vaatii aikaa, ja kuten itsenikin pitäisi tajuta, on vain tämä yksi elämä ja ei sekään kestä ikuisesti. loppujen lopuksi ei ole ikuisesti aikaa tarttua haasteisiin, tehdä vaikeita päätöksiä ja pitää päänsä.
Reply
Leave a comment