Jaha. Kummasti olo on huojentunut, kun sijaisuus loppui. Ei sillä että työ olisi ollut ikävää tai vaikeaa, mutta kyllä vaan tuntuu mukavalta saada olla rauhassa ja istua sohvalla kiireettä läppärin lämmittäessä jalkoja mukavasti. Aaah
(
Read more... )
Comments 4
Tammikuu voi olla uuden alun aikaa, joillekin jopa pariutumisen. Mutta hyvä nainen, älä etsi vaan löydä! Toki tiedän, että se on helpommin sanottu kuin tehty. Taidon ylläpitämistä varten pitää muistaa heitellä läppää ja hymyillä...
Leipominen on mukavaa. Kun joku vielä siivoaisi ne jäljet... Missä on mun au pair? ;-)
srkkttö
Reply
Harrastuksesta työ -otsikkoni juontaa ajatuksesta että pitäisköhän jonain päivänä tehä kässänopen pätevyys tän kuviksen rinnalle. Mutta täysin hypoteettinenhan tuo idea on, ensin yksi tutkinto ja sitten vasta kattellaan jatkoa.
Olen oppinut käyttäytymään baarissa: eilen tilasin vain vettä kolme tuoppia, minulle tarjottiin yksi ja sain maistiaisia muiden laseista. Ja silti olin ihan huppelissa! Eikä ole tänään krapula tai morkkis typerästä käytöksestä (vaikka siihen en tarvikaan alkoholia...).
Reply
Mutta noin niin kuin pitkällisesti opiskelleena suosittelen tekemään yhden paperin valmiiksi. Sen jälkeen ehtii taas suuntaamaan kuonon kohti uusia seikkailuja.
Baarit voivat olla mielenkiintoisia havainnointipaikkoja. Etenkin, jos itse on vesilinjalla. Toisaalta tupakansavu saa mulle ainakin suorastaan krapulaanjphtavan olon, vesilinjallakin. Mutta minusta on mukava tietää, mitä olen milloinkin tehnyt.
Täällä katsellaan Puuha-Peteä dvd:ltä. Perheen ylityöllistetty pää ottaa kauneusunia. Minuakin nukuttaa...
srkkttö
Reply
Joensuu on kyllä aina mukavan oloinen paikka, siellä ehkä en kuolisi köyhyyteen, kuten voisi käydä tsadissa. Mutta sekin on siis pohtimisen arvoinen asia ja hyvä syy muuttaa pääkaupunkiseudulle, kun muutoin ei huvittaisi sinne tulla...
oh, pannukakkutaikina odottaa uuniin menoa!
Reply
Leave a comment