Jaha. Kummasti olo on huojentunut, kun sijaisuus loppui. Ei sillä että työ olisi ollut ikävää tai vaikeaa, mutta kyllä vaan tuntuu mukavalta saada olla rauhassa ja istua sohvalla kiireettä läppärin lämmittäessä jalkoja mukavasti. Aaah!
Mikähän tuossa tammikuussa oli, kun peräti kolme kaveriani löysi itselleen ihastuksen? Kauhee kuhinaa vaan käy, kun ystävät ovat aivan sekaisin ja höpöttävät ihastuksistaan. Hittolainen. Miksei ne osu muhun ne Amorin nuolet? No okei, on yksi hupaisa mies, joka saa hymyn huulille, mutta se ei ole mitään vakavaa. Se on vaan sellaista hyväntuulista vitsailua, mutta kiitos sitäkin vähästä. Saanpa edes hymyjä, jossei suudelmia tulekaan.
*huoh*
Tein maanantaina pannukakkua. Tulipa hyvää! Tein sen
Herkun ohjeella, omenaviipaleiden kanssa ja aika nannaa se oli. Varsinkin kun päälle pisti itsetehtyä punaherukkahilloa, joka on sopivan kirpeää, niin avot! - herkku on valmis! Pitänee tehdä toistekin, nyt kun viimein on ohje, joka toimii. Aiemmin sain aikaan vain kovia tiiviitä levyjä, jotka eivät kohonneet ollenkaan. Ilmeisesti aivan liikaa jauhoja... Heh. Oppia ikä kaikki ja muita valikoituja latteuksia.
Hjoo. Olo on vähän orpo kun ei ole Gabaldon-kirjaa meneillään. Unohdin käydä kirjastossa kyselemässä nelososan perään. Huomenna pitää hoitaa se, jotta saan romantiikkaa viikonloppuuni. Himputtiin teeveen leffatarjonta, kirja sen olla pitää!
Jospa nyt kuitenkin luovuttaisin ja häipyisin Nukku-Matin luo. Sinistä jäätelöä syömään...