uu tuo kolari kuulostaa niin pelottavalta. Poljen aika lailla ja aina pelkään, että jotakin tuollaista tapahtuu. En tiedä, onko se minun pääni ongelma, että kun tapahtuu jotakin ikävää, niin se palaa muistiin kiinni inhottavan yksityiskohtaisesti ja siihen palailee koko ajan tahtomattaan ja sitten on paha olla tapauksen vuoksi, vaikka koko juttu olisi jo ohi. Tämä voi siis koskea myös sosiaalisiakin tilanteita, mutta kaikista eniten juuri sellaisia, missä satuttaa itsensä fyysisesti.
Tänään pyöräilin kurvissa ja tulin hetkeksi jalkakäytävälle, kun autot pelotti liikaa. Sitten joku kaljupää uroo käveli päin ja tönäisi kunnolla minua hartiallaan. Tiedän, pyöräilin jalkakäytävällä, mutta asiaa ei auta, jos yrittää vielä saada minut kaatumaan siihen. Ajoin hyvin hiljaa, mutta silti melkein osuin toista jalankulkijaa, kun horjahdin törmäyksestä.
Ärsytti se eka tyyppi ja nolotti viattoman sivullisen vuoksi.
Hei sulle kirjoittaa aina sivun pitusia kommentteja.
Kurvin ja Hämeentien seutu on kyllä sellaista, jossa vain hullunrohkeat pyöräilevät sääntöjen mukaisesta autotiellä. Ihmiset ovat yhtäkkiä ruvenneet kommentoimaan aggressiivisesti pyöräilyä jalkakäytävällä riippumatta siitä, kuinka paljon ihmisiä jalkakäytävällä kävelee. Julkinen keskusteluko aiheesta saa jalankulkijat vihaisiksi?
Comments 4
Tänään pyöräilin kurvissa ja tulin hetkeksi jalkakäytävälle, kun autot pelotti liikaa. Sitten joku kaljupää uroo käveli päin ja tönäisi kunnolla minua hartiallaan. Tiedän, pyöräilin jalkakäytävällä, mutta asiaa ei auta, jos yrittää vielä saada minut kaatumaan siihen. Ajoin hyvin hiljaa, mutta silti melkein osuin toista jalankulkijaa, kun horjahdin törmäyksestä.
Ärsytti se eka tyyppi ja nolotti viattoman sivullisen vuoksi.
Hei sulle kirjoittaa aina sivun pitusia kommentteja.
Reply
Sivun pituiset kommentit = hyvä.
Reply
Reply
Reply
Leave a comment