Laatutietoinen tyhjätasku tilittää

[openupyourheart]

Tällä hetkellä minua vituttaa olla köyhä. Haaveilen ostavani kaksi valaisinta ja jonkinlaisen tv-tason, mutta olen niin tottunut ikeankävijä, että kaikki muu hirvittää. Paska-Ikean hinnoilla rahani riittävät kaikkeen haluamaani, mutta hienossa ja tyylikkäässä kaupassa saisin vain yhden ainoan kalusteen. Jos olisin fiksu ja kärsivällinen, kiertäisin

Comments

[iikka]

Tavara on hankalaa. Mieluiten en ostaisi uutena yhtään mitään. Hyvinvointivaltiossa asuminen luo tarpeita, kun olisi mahdollista hankkia lähes kaikki haluamansa (no, riippuu mitä haluaisi) ja vertailukohtana ovat toiset hyvinvointivaltiossa asuvat. Niinku minulla on kyllä pöytä, mutta jos minulla olisi tällainen erilainen pöytä, voisin järjestää huonekaluni tällä ja tällä tavalla paremmin. Vaikka oman hyvinvointini kannalta koko asialla ei itseasiassa ole mitään väliä.

Jos miettii perustarpeita, kukaan meistä ei oikeastaan tarvitse enää yhtään mitään. Siihen tottuu pelottavalla tavalla, että kaikilla on paljon tavaraa, ja vasta matkustaessa huomaa, että on köyhä opiskelija vain kotimaassaan.

[iikka]

Niin, viitaten vielä sananlaskuun 'köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa': huonolaatuinen (halpa) tavarahan tulee ajan mittaan kalliimmaksi kun se särkyy ja tilalle joutuu ostamaan uutta.

[openupyourheart]

Minä pidän tavarasta, mutta vain kohtuullisissa määrin. En oikein tiedä, pitäisikö hyvinvointivaltiossa 2000-luvulla asuvan "köyhän opiskelijan" tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että minulla on mahdollisuus elää monien muiden maiden ihmisiin verrattuna leveästi. Aina toki voisin yrittää olla vähemmän itsekäs, vähemmän ympäristöä kuluttava ja vähemmän ihmisoikeuksia riistävä, mutta totuus on kuitenkin se, että olen länsimaisena ihmisenä tottunut tiettyyn elintasoon ja muun muassa siihen, että voin valita, millaista ruokaa syön ja millaisten kalusteiden keskellä viihdyn. Parasta olisikin yrittää elää omassa elinympäristössään niin, että kuluttaa mahdollisimman vähän, mutta kuitenkin niin, että voi tuntea oman olonsa onnelliseksi.

Omasta hyvästä tilanteestaan kannattaa olla tietoinen ja siihen kannattaa olla tyytyväinen, mutta sitä ei välttämättä voi suoraan verrata esimerkiksi köyhän opiskelijan elämään 1950-luvulla. Maailma on muuttunut.

Ja totta, köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa.

[iikka]

Ajatuksissani päädyn usein sellaiseen tulokseen, että olisin valmis luopumaan hyvinkin paljosta. Mutta olisinko? Millä tasolla minä tarvitsen tietokonetta, digikameraa ja hiusväriä? Luulen, että tarvitsen niitä, koska elän tässä tässä kulttuurissa ja yhteiskunnassa. Minun olisi erittäin vaikeaa opiskella ilman tietokonetta tai digikameraa.

En minä kuvittele, että on mitään oikeita ratkaisuja, mutta luulen, että on terveellistä verrata omaa elintasoaan myös muihin kuin naapuriin ja kavereihin.

En myöskään usko, että onnellisuuttani määrittää se, että voin omistaa ja ostaa tavaraa, eikä pelkkä tottumus anna kuluttamiselle oikeutusta.