että ei varmasti

[nuudeli]

Day 08 - A moment, in great detailTänään 13.50 seisoin etukuistillamme, ja pitelin kömpelösti käsittämättömän isolta tuntuvaa skootterikypärää kädessäni tietämättä lainkaan, mitä tehdä sillä. Niko neuvoi hajanaisin sanoin, miten kypärän saa päähän oikein. En ole koskaan ollut minkään skootteriasian kyydissä koskaan. Minusta tuntui aika lailla

Comments

[shudelmir]

Nauran vähän sun turvalliselle metallikotelolle, jossa ei mun mielestä ole niin mitään turvallista. Sellaista on ihan kamala ajaa, kun siinä on sun ympärillä melkein joka suuntaan kaikkea ylimääräistä. Sellainen kauhee häkkyrä siinä! D: Mihinkään ei näe, eikä ulkopuolinen tila tunnu. Että ahdistaa. Skootteriasiat on vähän niin kuin polkupyöriä. Voit vaan kääntää ja sä käännyt ja näet miten ja tunnet miten. Toisin kuin se saatanan iso metallihäkkyrä! D:

Ja toisin kuin kaikki kuvittelee, olen ajanut autolla. Voimme miettiä, miksi en aja autolla.

[nuudeli]

En halua edelleenkään ajatella sinua ajamassa autolla. Toisaalta se tunne on lähes kaikkien ihmisten kanssa, joiden kyydissä ei ole vielä ollut.

Mutta.. vaikka sä kuinka tuntisit sen skootterin, niin entä jos vaikka vahingossa nykäiset liikaa ja sitten raastat maata sen selässä? Siinä mielessä auto on kivampi, että jos käännät vähän sivuun niin ajat ehkä vähän sivuun mikä sinänsä ei oo ongelma jos ei satu olemaan ketään siinä. Tai siis. Ehkä skootterissa on se sattumisen riski jotenkin konkreettisempi koko ajan.

[shudelmir]

Ehkä. :> Minä tykkään enemmän siitä sattumisen riskistä kuin siitä jännästä ahdistuksesta, jota auton tila aiheuttaa.

[nuudeli]

..minä en tykkää kun sattuu :(
Sitten kun menet ympäriinsä sillä isolla moottoripyöräasialla, itken kotona tyynyyni kauhuissani koko sen ajan. En ees kato sinne päin!