The Golden Compassin krediiteissä lukee, että ohjaaja on Chris Weitz, mutta oikeasti tätä 2-tuntista traileria ei ole ohjannut kukaan. Kelvollisen fantasiakirjasarjan ensimmäisestä osasta on tehty häkellyttävän sieluton sekasotku, joka astuu kirurgisella tarkkuudella jokaiseen elokuva-adaptaation sudenkuoppaan. "Todellako?" Kyllä vain. Antakaas kun ( Read more... )

Cronenbergin Eastern Promises on ihan kelvollinen niin kauan kun se ei keskity juoneen, joka vähitellen paljastuu melko tavanomaiseksi ja tökeröksi rosvo-poliisi -leikiksi. Viggo Mortensen on ehdoton suosikkini Hollywoodin nykytähdistä, kirveellä veistettyä pinnanalaista karismaa ja nautin pervolla tavalla jokaisesta hetkestä, jona tämä tatutoitu ( Read more... )

...vai onko Hiroshima mon amourin dialogi aivan hirveää tekotaiteellista kuraa? Hyi olkoon. Resnais on todellakin lähinnä intelligentti, jolla on rutosti kiinnostavia ideoita, mutta usein vain kylmän tekninen kyky tehdä niistä elokuvaa. Hän sotkee puuronsa ja vellinsä kirjallisuudella ja sellaisilla asioilla kuin muistin mahdollisuus ja olemus. Ja ( Read more... )

The Prestige (Christopher Nolan):
Pulskeasti kasattu mindfuck-kujajuoksu, jonka aiheenkäsittely on sarjakuvamaista fin de siecle -taikuutta ja tiedettä sekoitettuna faustiseen egoiluun. Isolla rahalla kuvitettu mysteeriromaani, jonka jättämätä vaikutelma on yksinomaan juonen tasolla, eli kirjallinen. Eli hyvin viihdyin.

Pidän Christian Balesta, hän ( Read more... )

Eisensteinin taito kuvankäsittelijänä ja materiaalinhallitsijana oli aivan tolkutonta luokkaa, varsinkin kun suhteuttaa siihen että tämä on tehty 20-luvun Venäjällä. Samalla mies toimi kaikilla elokuvan aloilla pioneerina.

Katsoin Teeman esittämän uunituoreen restauroidun version Lokakuusta (Oktyobr), joka kestää yli 120 minuuttia. Siis kaksi ( Read more... )

"Kun mallisi ovat toistaneet eleet koneellisesti kahteenkymmeneen kertaan, he irtautuneina elokuvasi tapahtumista sisäistävät ne. Heidän väkisin oppimansa sanat löytävät, ilman että heidän mielensä olisi asiassa mukana, heidän todelliselle luonteelleen ominaisen äänivaihtelun ja laulun. Tapa löytää uudelleen todellisen elämän automatiikka. (Tässä ( Read more... )

Katsoin Bressonin Pickpocketin (upea elokuva, mutta ei puhuta nyt siitä), josta bongasin Kassagin, salamannopean silmänkääntäjän ja entisen taskuvarkaan, josta tuli taitojensa ansiosta sittemmin lavojen tähti. DVD:llä oli ekstrana mahtava 10-minuuttinen pätkä, jossa Kassagi tyhjentää yleisön taskut show-miehen elkein (Kassagin kasvonpiirteissä ja ( Read more... )

Sight & Soundissa (October 07) oli, Bergmanin ja Antonionin poismenon muistoksi, Peter Matthewsin hyvä kirjoitus siitä, miksi nykyelokuva ei toimi ja miksi elokuvassa Ennen Oli Kaikki Paremmin. Seuraavassa numerossa joku nykymenon fanittaja ilmeisesti koettaa kirjoittaa vastinetta. Voi olla vaikeaa se. Matthewsilla oli aika käytännöllisiäkin (tai ( Read more... )

Goro Miyazakilla on vielä melkoinen matka kuljettavanaan, jos hän haluaa joskus päästä edes lähelle isänsä Hayaon elokuvien tasoa. Toisaalta en aivan heti osaa keksiä mitään epäkiitollisempaa asemaa elokuvanteon aloittamiselle; koetapa siinä tehdä jotain omaa ja yksilöllistä kun isä on ylistetty mestari, johon tulet välttämättä verratuksi.

Ja ( Read more... )

Olisin kovin mielelläni pitänyt enemmän El Laberinto del faunosta. Odotin sen olevan Amélien kaltainen postmodernisti hurmaava karamelli, joka herättäisi (meidän) nukkavierujen pöytälaatikkoesteetikkojen kollektiivisen alitajunnan niin voimakkaalla tuttuudella ja ihastuksella, että muutamat kyseenalaisuudet esimerkiksi moraalisella puolella voisi ( Read more... )