Tämän piti olla vain muutaman lauseen pituinen merkintä, mutta kuinkas sitten kävikään.

[acassiea]

Minua osaa kyllä ärsyttää niin hemmetisti, kun ihmiset luulevat, etta syömishäiriöt ovat jotenkin... en edes tiedä, miten kuvailla useimpien ihmisten asenteita.

Lienee aika turvallista sanoa, etta 95% tytöistä kamppailee jossain vaiheessa teini-ikää tai nuorta aikuisuutta ulkonäöllisten paineiden kanssa. "Miks mä oon näin läski, kaikki mun kaverit

Comments

[bellete]

Tekisi niin hirveästi mieli sanoa tähän jotain fiksua, mutta päässä juoksee varmaan 500 eri ajatusta tästä ihan erisuuntiin enkä saa oikein mistään kiinni.

Mielestäni on hankala jaotella syömishäiriöisiä "luokkiin". On niin monen sortin häiriöitä ja niitä voi olla sekaisin keskenään ja syntyä sekasoppa, josta ei saa eroteltua mikä kuuluu mihinkin. Muuten nuo kohtasi kuulostivat hyviltä, mutta mielestäni kuitenkin jotain jäi uupumaan. Mutta ehkä se on vain kuvitelmaani?

On aika uskomatonta, miten muut saavat sen kuulostamaan niin helpolta. "Sulla on syömishäiriö ja koska tiedät & myönnät sen, voit parantua aloittamalla vain syömään." Eikä ne tajua, että ei se nyt ihan niin mene. Ei sitä syömistä tosta noin vain aloiteta ja jos saa syötyä, yleensä siitä koituu niin hirveät morkkikset ja paha olo henkisesti, ettei halua enää syödä. Se, että tiedostat häiriösi, ei tarkoita, että osaat parantua siitä sormia napsauttamalla.

Joo, oli aika epäselvä ja turha kommentti mutta. Pahoittelen :p

[acassiea]

Joo, ei tuo minun pikku listani tietenkään täysi tai yleispätevä ole, ja siitä puuttuu esim. syömishäiriöistä toipuvat ja toipuneet kokonaan. Ja kuten sanoit itsekin, tuskin kukaan kuuluu vain ja ainoastaan yhteen kategoriaan, syömishäiriöisten elämä on muutenkin niin sekavaa asian takia, että ei ketään voi vain yhteen lokeroon tuupata

[bellete]

Mutta voiko siitä sitten kuitenkaan toipua kokonaan? Se on niin hirveetä kuulla juttuja, että joutuu taistelemaan aina enemmän tai vähemmän kun se paha peikko olkapäällä ei lakkaa kertomasta miten nyt on lihonut tai miten tuota ja tuota ei sitten saa syödä.

Kannustaminen on silleen mukavaa, kunhan sitä ei tee sitten väärinkään. Ei saa odottaa, että asiat tapahtuvat pikkuhetkessä. Ja hurr, ei ikinä saa tehdä sitä mokaa, että kommentoi ulkonäköä. "Näytät terveemmältä" = "Oot lihonut", "Ihana kun et enää näytä siltä, että katkeat kahtia jos halaa" = "Hitto mikä läski nykyään oot". Ihanaa miten aivot kääntää kehut haukuiksi.

Vuodattaa saa, oli mielenkiintoinen seikkailu (;

[acassiea]

Mmh, totta. Nämä taitavat olla kuin alkoholismi - oireet voivat kadota, mutta sen kanssa täytyy taistella koko loppuelämä.

[a_ny]

Oon aina inhonnut sitä, että ihmiset jaotellaan erilaisiin luokkiin jonkun tietyn asian takia. "Et sä voi olla yhtä hyvä ihminen kun mä, kun mä oon eläny hattaroissa lapsuuteni ja sä oot tarponu silkas paskas". Ei ne jumalauta voi tietää musta mitään vaan sen perusteella, että oon joskus sanonu, etten elä perheidyllissä. Ei se anna kellekään oikeutta kattoa mua alaspäin ja kuvitella olevansa jotenkin mua parempi ihmisenä

[acassiea]

Aggressioiden purkaminen on ihan hyvä juttu. :D

Oon aina inhonnut sitä, että ihmiset jaotellaan erilaisiin luokkiin jonkun tietyn asian takia

Toivottavasti et tuolla tarkoittanut minun pientä listaani. Mutta joo, hyvä-huono -skaala on täysin naurettava, etenkin kun se tuntuu nykyään olevan niin mustavalkoinen. On joko terve tai sairas, hyvä tai huono. Totuushan on, että kaikki on harmaan eri sävyjä.

Mutta niinpä, ei se tiedostaminen ole kuin ensimmäinen, erittäin pieni askel. Ei kukaan oleta masentuneen parantuvan sillä sekunilla, kun hän saa lääkäriltä diagnoosin - miksi sitten oletetaan syömshäiriöisten tekevän niin?

[a_ny]

Ei, en tarkoittanut sitä. (kamala jos sait sen kuvan!) Ei, tarkoitin ylipäänsä koko käsitteellisyyttä, sitä että ihmiset on muita huonompia esimerkiksi menneisyytensä takia.
Ja sun listasi kertoi, että sä oot oikeesti pohtinut tätä asiaa, ja sekin on askel eteenpäin.

Totuushan on, että kaikki on harmaan eri sävyjä.
Näinhän se on, mutta kyllä niitä väriläikkiäkin aina välillä pilkahtaa. Eihän me muuten jaksettaisi.

[lieutenant_ile]

Jos nyt lähdetään tuolle tielle, että tarkastellaan nuita luokittain, niin siinä tapauksessa se tärkein unohtui.

5. Parantumisen kanssa kamppailevat ja/tai parantuneet

[acassiea]

Niin, toi on kyllä totta. Tosin omasta mielestäni syömishäiriöt ovat vähän kuin alkoholismi, vaikka oireet olisivat olleet poissa kuinka kauan, niin sen kanssa täytyy taistella vielä piitkään, jos ei loppuelämäänsä. Mutta joo, oikeassa olet.

[narscu]

Mun näkökulmasta näyttää kovasti siltä, että tää nyky-yhteiskunta on se pahin vihollinen syömishäiriöiselle. Maailmassa jossa kauneusihanne pyörii siellä sairaan rajoilla, on todella todella vaikeata parantua syömishäiriöstä...tuntuu pikemminkin siltä että täällä tuetaan jonkinasteisia syömishäiriöitä...

sairasta.

Voimia kaikille, jotka yrittävät tästä kamalasta maailmasta huolimatta parantua<3

[acassiea]

Niin se valitettavasti taitaa olla. Se näkyy niin yksinkertaisissa asioissa kuin että jos Googlettaa "beautiful woman", niin niistä naisista ei yksikään ole oikeasti normaalimittasuhteinen.

[kahvialkemisti]

No jaa, kyllä masentuneitakin katsotaan sitä nenänvartta pitkin, olen itse tapellut sen kanssa todella kauan. Tunnen myös pari syömishäiriöistä (sekä anorektikkoa että bulimukkoa) joten jotain tiedän aiheesta vaikka itsellä on syömisongelma lähinnä lohdutusahmimisen kanssa - en kuitenkaan oksenna mutta ahdistun siitä että syön liikaa.

Tämä yhteiskunta on sairas, ei tähän muuta voi oikein sanoa. Voimia sulle.

[acassiea]

Nojoo, ei kukaan, kenellä on minkäänlainen mielenterveysongelma jää kokonaan ilman niitä katseita... Lohdutusahmiminen on valitettavasti tuttu juttu - toivoisin että itsellänikin jäisi vain jälkiahdistukseen, mutta suurimman osan ajasta menee seuraavan päivän paastoamiseen. Huoh.

Voimia sinullekin.