Dec 18, 2005 16:26
Olen pettynyt itseeni. Pettynyt liittyen ihmissuhteisiin. Ja olen myös ärtynyt. Enkä voi oikeastaan edes puhua siitä tai näyttää sitä, koska pääsen itse (ja kaikki muut myös) paljon helpommalla jos annan vain olla ja kiristelen hampaita itsekseni. Suurimman osan ajasta pärjään oikein hyvin, mutta huonon hetken iskiessä tekisi mieli vaatia huomiota ja parempaa kohtelua. En kuitenkaan koskaan tee sitä. Olen myös alkanut pelkäämään joitakin asioita ihmissuhteissa tai ainakin olemaan varovaisempi kuin ennen, ja vaikka se olisikin ihan järkevää, niin en pidä siitä, koska se ei ole minun tapaistani.
Täytyy vain toivoa, että löydän sen rauhan ja hyvän tahdon ihmisten kesken ennen joulua. Tai no ainahan se löytyy, silloin on ainakin irrallaan kaikesta muusta ja voi kellua perheen keskeisessä joulumaailmassa. Toivon että uuden vuoden alkaessa osaisin unohtaa paljon ja aloittaa uudelleen vähän kaikkien ihmisten kanssa. Puhdistaa mielen vuoden aikana kertyneistä tynpeyksistä ja kyynelistä ja aloittaa hymyllä ja halauksella ja välittömyydellä. Ja että uskaltaisin tarttua tilaisuuksiin, joita näyttäisi vastaan tulevan.
Nyt on pakko vain puurtaa tässä todellisuudessa ja jatkaa joulusiivouksen yrittämistä, vaikka olo onkin fyysisesti inhottava. Ehkäpä keuhkoputkentulehduksen jälkitautia, tai jotain, mutta heikko olo on.