köhää ja räkää ja pakkasta

[virpula]

En suosittele pyöräilemistä 18 asteen pakkasessa kipeänä. Pyörä ei toimi ja vaihteet napsuu ja hermot menee ja se on kankea ja palelee ja keuhkot kuolee. Oli pakko silti sillä keinoin saattaa itsensä terkkarille tänä aamuna. Pääsin lääkäriinkin. Tämän kerran diagnoosiksi arvottiin poskiontelontulehdus, joka kuulemma samalla aiheuttaa tämän yskimisen, koska nieluun valuu jotain mähnää joka ärsyttää sitten yskimään. Että vaihteeksi lääkkeitä Virpille. Tosin haen ne vasta illemmalla, koska päätin käyttää viimeisiä pennosiani siihen, että meen bussilla keskustaan, en pyöräile enempää näillä pakkasilla kyllä tässä olossa (etenkin kun epäilys pyörän kestävyydestäkin on olemassa). Pittää siis toimittaa lahjoja samalla keskustakäynnillä ku käy apteekissakin. Onneksi tulee joulu, saan hyvällä omalla tunnolla maata sisätiloissa leväten ja syöden ja koittaa parantua. Lääkäritäti nimittäin kysyi että haluanko punkteerauksen vai lääkkeet. Jostain syystä tuo punkteeraus ei edelleenkään oikeen houkuttele, mutta 3 viikon päästä (tai aiemmin, jos ei parannu) on kontrolli ja sitte en tiiä mitä tapahtuu. Kyllä ärsyttää olla alati sairas. Ei jaksa mitään eikä huvita mikään ja kaikkeen reagoi niin voimakkaasti, kun on voimat muutenkin vähissä. Ja nyt ne on, on kyllä tämä vuosi syönyt voimavaroja ihan urakalla.

Nyt vain pitäisi päättää annanko itselleni luvan sairastaa vai potkinko vielä sen verran itsestäni irti että teen tuon koosteen. Ei oikeen kunnia anna periksi jättää roikkumaan liian pitkäksi aikaa, mutta motivaatiotakaan ei silti ole. Nyt taidan silti alkaa aamutoimiin, ne kun jäi minimiin ku ponkaisin suunnilleen suoraa sängystä yths:lle. Eli suihkua, kahvia ja aamupuuroa, ni jospa tämäkin päivä tästä lähtisi käyntiin.

Ainiin. Ja mulla on onneksi aika ihania kavereita, jotka pelasti mun eilisen päivän/illan ettei päässyt ihan masennus valtaamaan liiaksi.