Rakastunut taas
... oli meinaan sen sorttinen akustinen keikka eilen kahvilalta että huh. Veti veteläksi jalat ja hymyyn suun ja tippaa linssiin urakalla. Livemusiikin voima on taas tullut tällä viikolla todistettua. Oon ihan yliväsynyt kun ei oo ehtinyt levähtää mutta tyytyväinen. Oli ihan loistava Helsingin reissu pitkästä aikaa. Huhhuh. Bändi veti 3 uutta biisiä ja sain niistä yhdestä otettua parin minuutin klipin jota tässä oon kuunnellut. Oi voi. On taas kirjoteltu osuvia biisejä siellä Afrikassa ollessa Samulin toimesta.
Ja kun keikka vielä oli niin intiimi, Dubrovnikin ollessa pieni paikka ja paikalla ollessa aika omistautunutta porukkaa. Ei voi oikein sanoin kuvailla :) uusien biisien lisäksi vanhojen ei nykyään settiin kuuluvien biisien kuuleminen hauskoina sovituksina oli kyllä myös mainiota. Niin ja seura oli mainiota. Ja keikan jälkeisyys oli mainiota. On tuo vaan sellainen bändi ja sellaiset tyypit että lämmittää mieltä.
Kiitos kyllä kaikille reissun osallisille koska oli tosi mukavaa vaikkakin hössötystä ja väsyttävää. Ark tiistaina oli kanssa tosi hyvä kuten jo todettua. Ja kaikki joululahjat sain hankittua, mutta sain kyllä myös kaikki rahat kadotettua jonnekin. Ainut mikä meni pieleen oli kotimatka kun kassista hajos kantorivat ja sitä piti kantaa käsivarsilla, joka oli vaikeaa ja raskasta etenki ku tie oli jäällä ja satoi vettä. Enkä meinannut päästä oikealle bussipysäkille, mutta lopulta onnistuin ja ehdin bussiinkin vielä ja sieltä koneeseen. Koneessa meinasin nukahtaa mutta koitin sinnitellä hereillä. Ja oon miettinyt kauheasti omia kriteerejäni ihmissuhteiden suhteen ja pähkäillyt omaa tunnetilannetta tällä hetkellä. Se on kummallista että monesti sitä haluaa muka jotain, ja jos sattuukin niin, että se voisi käydä toteen, ei enää tiedäkään mitä sitä haluaa. Vähiten itseltään, saati sitten muilta ihmisiltä. Plääh. Olen tyhmä tyttö! Mutta alan olla taas suhteellisen itsenäinen kuitenkin ja siitä olen tyytyväinen. Veikkaan myös siihen liittyvän näiden joidenkin ajatusten joita päässä pyörii. Toisaalta sitten, jos vaan pitää tekosyynä sitä, että haluaa olla muka itsenäinen, niin uppoaako siihen liiaksi niin ettei ymmärräkään tarttua sellaisiin tilaisuuksiin joihin pitäisi? Ja se että mitä sitä vaatii ihmisiltä sitten. Ei pitäis varmaan miettiä niin paljon vaan toimia vaan.
Mutta nyt kyllä alkaa väsymys saavuttamaan sellaisia sfäärejä että lienee syytä pistää kone kiinni ja hipsiä iltapesun kautta peiton alle miettimään vaikka nukahtamista. Voi olla hassua kun ei tarttekaan heitellä kissoja pois sängystä ja ei herää niin että lumivalkoinen kissa tuijottaa pään vieressä. No, oma koti hyvä kuitenkin ja oma sänky vielä parempi.
Ja kun keikka vielä oli niin intiimi, Dubrovnikin ollessa pieni paikka ja paikalla ollessa aika omistautunutta porukkaa. Ei voi oikein sanoin kuvailla :) uusien biisien lisäksi vanhojen ei nykyään settiin kuuluvien biisien kuuleminen hauskoina sovituksina oli kyllä myös mainiota. Niin ja seura oli mainiota. Ja keikan jälkeisyys oli mainiota. On tuo vaan sellainen bändi ja sellaiset tyypit että lämmittää mieltä.
Kiitos kyllä kaikille reissun osallisille koska oli tosi mukavaa vaikkakin hössötystä ja väsyttävää. Ark tiistaina oli kanssa tosi hyvä kuten jo todettua. Ja kaikki joululahjat sain hankittua, mutta sain kyllä myös kaikki rahat kadotettua jonnekin. Ainut mikä meni pieleen oli kotimatka kun kassista hajos kantorivat ja sitä piti kantaa käsivarsilla, joka oli vaikeaa ja raskasta etenki ku tie oli jäällä ja satoi vettä. Enkä meinannut päästä oikealle bussipysäkille, mutta lopulta onnistuin ja ehdin bussiinkin vielä ja sieltä koneeseen. Koneessa meinasin nukahtaa mutta koitin sinnitellä hereillä. Ja oon miettinyt kauheasti omia kriteerejäni ihmissuhteiden suhteen ja pähkäillyt omaa tunnetilannetta tällä hetkellä. Se on kummallista että monesti sitä haluaa muka jotain, ja jos sattuukin niin, että se voisi käydä toteen, ei enää tiedäkään mitä sitä haluaa. Vähiten itseltään, saati sitten muilta ihmisiltä. Plääh. Olen tyhmä tyttö! Mutta alan olla taas suhteellisen itsenäinen kuitenkin ja siitä olen tyytyväinen. Veikkaan myös siihen liittyvän näiden joidenkin ajatusten joita päässä pyörii. Toisaalta sitten, jos vaan pitää tekosyynä sitä, että haluaa olla muka itsenäinen, niin uppoaako siihen liiaksi niin ettei ymmärräkään tarttua sellaisiin tilaisuuksiin joihin pitäisi? Ja se että mitä sitä vaatii ihmisiltä sitten. Ei pitäis varmaan miettiä niin paljon vaan toimia vaan.
Mutta nyt kyllä alkaa väsymys saavuttamaan sellaisia sfäärejä että lienee syytä pistää kone kiinni ja hipsiä iltapesun kautta peiton alle miettimään vaikka nukahtamista. Voi olla hassua kun ei tarttekaan heitellä kissoja pois sängystä ja ei herää niin että lumivalkoinen kissa tuijottaa pään vieressä. No, oma koti hyvä kuitenkin ja oma sänky vielä parempi.