"Kiva, tilaamme sitten sinulta kyseisen menun kun tulet kotiin."
On vuoden viimeinen päivä, mutta elän tällä hetkellä ehkä vahvemmin hetkessä kuin vähään aikaan. Vanhemmat kävivät eilen, käytiin Ikeassa etsimässä minulle syntymäpäivälahjaksi kirjahylly ja koottiin se ja nyt on kivaa, kun huoneessani on oikeasti kaksi kirjahyllyä. Voin järjestääkin kirjoja jotenkin, niiden ei enää tarvitse lojua päämäärättömästi ympäriinsä.
Vanhempia ja pikkuveljeä oli muutenkin kiva nähdä. Olen ollut nyt Helsingissä kuusi päivää ja viettänyt ajan oikeastaan lähes täysin yksin, mitä nyt toki työssä näkee ihmisiä, mutta ei se ole sama. Arvostan hurjasti sitä, että äiti ja isä ajoi tänne asti vain vierailemaan minun luona. Juotiin kahvit, juteltiin siitä miten äiti haluaisi tulla tänne siivoamaan, huonekaluostosteltiin. Ei mitään sen kummallisempaa, mutta siinä oli juuri tarpeeksi.
Illalla kävin kahden ystävän ja muun porukan, jotka taas oli niiden ystäviä ja tuttuja, kanssa ravintolassa nimeltä Kynsilaukka. Siellä laitettiin (melkein) kaikkiin ruokiin valkosipulia. Minä söin blinejä porotäytteellä, haudutettua kuhaa, appelsiini-camparisorbettia ja suklaakahvia. Kahvi oli valehtelematta ehkä aterian paras osuus, ja se on paljon, koska ateria oli kokonaisuutenakin tosi hyvää. Pukeuduin myös iltaa varten nätisti, käytin juuri ostamaani söpöä tyttömäistä mekkoa ja kauniita korvakoruja ja hiuspantaa ja oli jotenkin hyvä mieli kun oikeasti saattoi ajatella, että on kaunis ja hih. En yleensä osaa yhtään, mutta eilen oli kerrankin itseluottamusta, ja se oli mukavaa vaihtelua.
Minun pitäisi käydä ostamassa kaupasta hieman kahvimaitoa ja ehkä myös korvapuusteja, jokin hedelmä ja jotain ruokaa syötäväksi ennen töihin lähtöä. (Sitä ennen pitäisi toki jaksaa riisua pyjamat ja pukeutua. No, ehkä se onnistuu, jos kuuntelen matkalla kauppaan jotakin musiikkia.)
Mukavaa uutta vuotta kaikille, toivottavasti saan lukea teidän arjesta ja elämästä ensivuonnakin. Olette mainioita!