Jan 05, 2012 10:49
Pari päivää sitten Helsingissä oli lumimyrsky, lunta satoi pyörteinä ja valtavina hiutaleina ja bussit olivat myöhässä ja kun kahlasin lumen läpi idealistipojan luo, teki mieli pysähtyä ja tehdä lumiukko. Ja toki jokaisen ensilumen myötä iskevä narniakaipaus iski, haluaisin ehkä lukea ne kirjat uudelleen mutta nyt ei ole aikaa. Pian on, jos saan esseeni valmiiksi.
Lumi on jo sulamassa. Haluaisin puhua idealistipojasta, joka laittaa minulle ruoaksi makaronilaatikkoa ja kuuntelee kun puhun pitkään ja sekavasti kaikista surullisista puolistani ja hieroo minun kipeitä hartioitani ja voittaa minut höhlissä tietokonepeleissä ja on suloinen, mutta samaan aikaan niin vaikea ja mahdoton, etten minä koskaan voisi. Ja se on lopulta kuitenkin totta, ja minun pitäisi lopettaa nyt, kun vielä on mahdollisuus, ottaa etäisyyttä ja aikaa.
Uusivuosi oli mukava, katsottiin ilotulitteita ja pelattiin korttipelejä ja jäin yöksi koska en osannut lähteä ajoissa ja ihmiset olivat sellaisia, joiden kanssa minun on helppo jakaa asioita. Huvittavaa on, että sama toistui myös maanantaina. Nukuin lattialla ja sain aamupalaksi itsepuristettua appelsiinimehua ja oli hyvä ja lämmin olla.
Menen keittämään kahvia ja lukemaan aamupalaksi hieman C. S. Lewisia.
narnia,
c. s. lewis,
uusi vuosi,
aamut