Kerran hänellä oli salaisuus, 5/11
Title: Kerran hänellä oli salaisuus
Pairing: Harry/Draco
Rating: NC-17
Author: Vendela
Betas: Merrique & Pahatar
Genre: Slash, romance, angst, post Hogwarts
Chapter: 5/11
Spoilaa teosta Harry Potter ja puoliverinen prinssi
Summary: Eletään vuoden 2006 kesäkuun alkua. Uudet aurorit ovat juuri painaneet suippokärkiset hatut päähänsä ja juhlivat valmistumistaan. Sota on voitettu vuosia sitten ja elämä hymyilee, mutta jossain väijyy tumma pilvi odottamassa, että voisi puhaltaa myrskyn taivaalle. Mikä on totuus ja kuinka käy nillle, jotka sota kadotti?
<- Neljäs luku
* * *
V LUKU - Kyynelten polku
Tuuli oli tyyntynyt, ja he olivat joutuneet käynnistämään moottorin päästäkseen takaisin satamaan. Oli jo myöhä, ja Draco tunsi jäsenissään väsymyksen koko päivän ulkona olemisen jälkeen. Hän oli auttanut Harrya laskemaan purjeet ja käärimään ne kokoon. Nyt hän ajatteli kauhulla tulevaa ajomatkaa takaisin Lontooseen. Kuinka hän pysyisi hereillä? Harry ei vaikuttanut yhtään väsyneeltä, päinvastoin. Tämä pursusi tarmoa ja energiaa, mutta toisaalta hänelle purjehtiminen oli tuttua, eikä se väsyttänyt häntä samoin kuin Dracoa, joka oli tottumaton tällaiseen.
”Minä voisin nukahtaa seisaalleni”, Draco mutisi hypätessään laiturille.
”Älä nyt”, Harry kiusoitteli ja tökkäsi Draco leikkimielisesti kylkeen, ”Ei raavas mies voi tuollaisesta vielä uupua.”
”Minä voin, sitä paitsi minä en ole raavas”, Draco valitti ja pyöritteli hartioitaan.
He olivat viettäneet mukavan päivän merellä. Tämä oli ollut todellakin elämys, Draco totesi ja mietti, kuinka hän kiittäisi Harrya kaikesta. Oli uskomatonta, että tämä oli jakanut jotain näin henkilökohtaista ja yksityistä omasta elämästään ihmiselle, joka oli ollut hänen kouluaikojensa pahin kiusaaja, sekä kaiken lisäksi työskenteli paikassa, jota Harry halveksi yli kaiken maailmassa. Jossain syvällä Dracon sisällä piipitti pieni ääni, joka sanoi, että kaiken tämän ystävällisyyden takana oli varmasti jokin juoni, mutta Draco vaiensi äänen. Harryssa ei ollut petosta, hän ei ollut sen tyyppinen ihminen, että olisi kylmäverisesti suunnitellut jotain vain omia tarkoitusperiä varten.
”Jaksatko sinä Lontooseen asti?” Harry kysyi heidän astellessaan kohden autoa.
”En tiedä, saatan nukahtaa matkalla, haittaako se?” Draco haukotteli.
”Ei, ei se haittaa”, Harry hymyili ja avasi suunsa kuin jatkaakseen, mutta sulkikin sen.
”Mitä?” Draco kysyi huomattuaan Harryn epäröinnin.
”Ei kun ajattelin, että yleensä minä jään tänne yöksi, jos olen ollut merellä, mutta...”
”Ai, nukutko sinä veneessä?” Draco kysyi kiinnostuneena.
”En, yhden kaverin luona”, Harry vastasi ja Draco kehotti tätä jatkamaan.
”Se tarjoilija siellä aamiaisravintolassa, Eerik, antaa minun nukkua luonaan. Hän sanoi aamulla lähtevänsä bilettämään Lontooseen muutamien kavereidensa kanssa ja antoi avaimet minulle varmuuden vuoksi.” Harry näytti jostain syystä vaivaantuneelta.
”No, minun puolestani voimme mennä hänen luokseen yöksi”, Draco sanoi haukotellen entistä leveämmin.
”Hyvä on”, Harry sanoi hieman piristyneenä ajatuksesta, ettei hänen tarvitsisi ajaa yötä myöten takaisin Lontooseen, mutta Draco havaitsi silti pienen vaivaantuneisuuden tämän silmissä.
*
Syy Harryn käytökselle selvisi, kun he astuivat pieneen asuntoon ja Harry napsautti valot päälle. Asunto oli käytännössä vain yksi huone, jonka yhdellä seinällä oli tiskiallas ja keittolevy, mutta kokonaisuutta hallitsi parisänky, joka oli aivan huoneen keskellä. Draco huomasi hymyilevänsä huvittuneena. Tämänkö takia Harry olisi ollut valmis ajamaan takaisin vaikka väsyneenä? Ehkä tämä ei ollut kuitenkaan kuunnellut tarpeeksi tarkkaan Renen juttuja, jos tämä luuli, että Draco hätkähtäisi yhteistä yötä samassa sängyssä.
Harry oli jo astunut peremmälle, ja puuhaili tottuneen näköisenä pienessä keittiönurkkauksessa.
”Haluatko jotain juotavaa?” hän kysyi Dracolta avaten jääkaapin. ”Täällä olisi näköjään olutta ja mehua.”
Draco siirtyi kurkkimaan Harryn selän yli. Mehu näytti epäilyttävältä lasisessa kannussa, joten Draco valitsi oluen.
”Kiitos”, hän sanoi Harrylle kilistäen pulloaan tämän pulloa vasten.
”Mistä?” Harry kysyi hajamielisenä, ajatukset selvästi jossain muualla.
”Tästä päivästä. Minulla oli todellakin mukavaa, jotain tällaista minä olin ajatellutkin. Elämystä.” Draco hörppäsi kulauksen juomaansa.
”Ah, ole hyvä. Mukava kuulla, että pidit”, Harry käänsi katseensa Dracoon ja hymyili tälle.
Draco siirtyi tutkimaan huoneen seinillä olevia julisteita, kun Harry kääntyi laittamaan heille vuodetta. Sivusilmällä Draco tarkkaili Harryn puuhia ja mietti, että tästä saattaisi olla tulossa mielenkiintoinen yö. Hän ei ollut ajatellut Harrya ollenkaan siinä mielessä, mutta hänen oli myönnettävä itselleen, että tällä oli mukavan kiinteä takapuoli ja vahvat kädet. Tosin se, että Harry itse pitäisi moisesta ajatuksesta, ei ollut luultavaa, mutta ainahan sitä sai katsella. Draco hymyili itsekseen juoden oluttaan ja siirtyen tuijottamaan ikkunasta ulos.
Draco oli tiennyt jo varhain olevansa kiinnostunut enemmän omasta sukupuolestaan kuin vastakkaisesta. Hän ei ollut koskaan ollut naisen kanssa, nämä eivät vain olleet häntä varten. Jästiystäviensä parissa Draco tunsi voivansa olla oma itsensä, toisin kuin velhojen keskuudessa hänen piti olla tarkkana. Siinäkin oli tarpeeksi hänen ystävilleen, että hän oli entinen kuolonsyöjä. Mutta tuskin Harry olisi samanlainen kuin Draco, olihan tällä ollut aikoinaan tyttöystäväkin Tylypahkassa. Draco hymähti ja kallisti jälleen pulloaan.
”No niin”, Harry suoristautui pöyhimästä petivaatteita.
”Haluatko sinä käydä ensin pesulla?” hän jatkoi ja Draco nyökkäsi ojentaen tyhjän olutpullonsa Harrylle.
Kylpyhuoneessa hän valeli hetken kasvojaan viileällä vedellä ja löydettyään kaapista hammastahnaa purskutteli sitä yhdessä veden kera hetken suussaan. Vuodet, jotka hän oli elänyt milloin missäkin loukussa, olivat karaisseet hänet, ja hän piti tämänkertaista yösijaa lähes luksuksena. Oli valot, lämmintä vettä ja pehmeä vuode.
Harry meni vuorostaan toimittamaan asiansa pieneen vessaan, ja Draco riisui hitaasti vaatteensa. Jalkaansa hän jätti pelkät alushousut, sillä asunnossa oli lämmin, eikä hän halunnut liata ainoata paitaansa enempää. Nopealla liikkeellä hän pujahti peiton alle, ja kävi selälleen makaamaan tuijottaen kattoa kädet ristissä niskan takana. Harry oli sammuttanut kattovalon, ja huoneen ainoana valonlähteenä oli korkea jalkalamppu, joka toimitti sängyn vieressä lukulampun virkaa. Draco oli huomannut sängyn vieressä pinon kirjoja ja lehtiä, ja arveli Eerikin lukevan iltaisin, tai aamuisin, sängyssään.
Ovi kolahti, kun Harry astui takaisin huoneen puolelle. Tämä oli riisunut jo paitansa, ja arvattavasti pessyt muutakin kuin pelkät kasvonsa. Dracon katse hakeutui automaattisesti paljaalle ylävartalolle arvostelevana ja tutkivana. Harry oli hoikka, kuten Draco oli huomannut jo Irvetassa, mutta ei laiha ruipelo, kuten kouluaikana. Nyt tämä oli saanut jostain lihaa ja ennen kaikkea lihasta luidensa ympärille. Rintalihakset värähtelivät, ja nännit olivat supistuneet äkillisestä viileästä ilmasta. Karvoja Harrylla ei ollut rinnassaan, ja se teki hänestä hieman nuoremman oloisen mitä hän todellisuudessa oli. Vatsan seutu oli mukavan kiinteä, ja housunkauluksen alta pilkotti muutama tumma karva housujen roikkuessa aivan lantiolla.
”Pidätkö näkemästäsi?” Harry kysyi yllättäen hieman kiusoittelevalla äänellä, ja Draco kiskaisi nopeasti katseensa tämän haaroista kasvoihin ja punastui.
”Mmh”, hän murahti vihaisena itselleen, että oli jäänyt kiinni tirkistelystä.
Harry katsoi häntä hetken silmiin, kunnes laski kätensä vyölle, joka oli jo valmiiksi auki. Siksi kai housutkin roikkuivat, Draco mietti yrittäen pitää katseensa Harryn kasvoissa. Äkkiä Draco huomasi pidättävänsä hengitystään ja odottavansa lähes innokkaasti, mitä noiden housujen alta paljastuisikaan. Samassa Harry kuitenkin istahti sängyn laidalle ja potki housut jalastaan vetäen peiton suojakseen. Draco oli joka tapauksessa ehtinyt nähdä, ettei Harrylla ollut lainkaan alushousuja jalassaan. Tieto sai hänet jostain syystä hetkellisesti pois tasapainosta.
”Väsyttääkö?” Harry kysyi peiton alta ja katsoi Dracoa.
”Joo, vähän”, Draco vastasi hieman käheällä äänellä, yrittäen samalla epätoivoisesti järjestää ajatuksiaan.
Miten kummassa tässä oli päässyt käymään näin? Harry Potter makasi hänen kanssaan samassa sängyssä, alasti. Eihän Harryn pitänyt käyttäytyä näin, Draco oli heistä enemmän se flirttailija, ei Harry. Harry oli, noh, Harry. Tosin jälleen kerran Draco joutui myöntämään, ettei tuntenut vieressään makaavaa miestä lainkaan. Tämä näytti aivan samalta kuin hänen kouluaikojensa tuntema velho-oppilas, mutta silti Dracosta tuntui, ettei Harry todellakaan ollut enää sama ihminen kuin kymmenen vuotta sitten Tylypahkassa.
”No, hyvää yötä sitten”, Harry sanoi yllättävän asiallisella äänellä ja kumartui sammuttamaan jalkalampun.
”Hyvää yötä”, Draco sanoi pimeyteen ja kirosi mielessään.
Harry oli herättänyt jotain hänen sisällään, jotain mitä hän ei todellakaan halunnut näyttää tälle tai tunnustaa edes itselleen. Oli aivan eri asia hypätä Porterin tai jonkun muun sängyssä, mutta nyt oli kyseessä kuitenkin Harry, velho ja ennen kaikkea luultavasti maailman heteroin ihminen. Draco oli koko ajan kiusallisen tietoinen Harryn painosta vuoteen toisella laidalla, ja tämän jokaisesta liikkeestä, kun tämä etsi itselleen sopivaa asentoa nukahtaa.
Draco sulki päättäväisesti silmänsä ja päätti nukkua. Hän laskisi vaikka koko yön lampaita tai vuohia tai mitä tahansa, kunhan vain hänen kuriton elimensä palautuisi jälleen takaisin normaaliksi. Yleensä hän ei todellakaan kiihottunut täysin vieraista ja tuntemattomista ihmisistä, ja joskus jopa tutun kumppanin läheisyys jätti hänet kylmäksi. Hän tarvitsi aina tietynlaisen fiiliksen ja tuntuman asiaan. Tämä oli kuitenkin jotain aivan muuta, jotain ennen kokematonta.
Viimein hiljaisuus tiivistyi huoneessa, kun Harryn hengitys kävi yhä tasaisemmaksi. Draco makasi jäykkänä ja liikkumattomana paikoillaan tuijottaen kattoon. Lopulta, kun hän oli aivan varma, että Harry oli nukahtanut, hän kosketti itseään sulkien silmänsä häpeästä.
Erektio tuntui yhtä aikaa kovalta ja pehmeältä hänen kädessään. Vaikka Draco oli kuinka yrittänyt ajatella mahdollisimman epäeroottisia ajatuksia ennen Harryn nukahtamista, taktiikka ei ollut toiminut, vaan hänen elimensä oli itsepintaisesti kasvanut pituutta, niin että Draco luuli räjähtävänsä pian. Käsi liukui hitaasti ylös ja alas, peukalo siveli päätä, levittäen hieman kirkasta nestettä. Hiljainen huokaus purkautui Dracon kurkusta.
Hänen silmiensä edessä välkkyi kuvia Harrysta. Harry purjeveneen kannella, nauravana tuulen tuivertaessa hiuksissa. Harry tulossa vessasta, housut roikkuen lanteilla. Ajatuksissaan Draco leikitteli mahdollisuudella, mitä olisikaan tapahtunut, jos Harry olisi pudottanut housunsa hänen edessään. Miltä Harry olisi näyttänyt, mitä tämä olisi tehnyt?
Dracon mielikuvituksessa Harry olisi kontannut alastomana sängylle, suudellut häntä lujaa ja vaativasti. Kiusoitellut, kunnes Draco olisi luullut menettävänsä tajuntansa, mutta lopulta Harry olisi ottanut hänet, ottanut ja omistanut. Mielikuva oli niin voimakas, että Draco pystyi lähes tuntemaan jonkin liikkuvan sisällään rytmikkäästi edes takaisin. Hän yritti maata mahdollisimman hiljaa paikoillaan, mutta nytkähti tahattomasti, kun nautinto otti hänestä vallan. Lämmin neste valui sormien lomasta, ja Draco haukkoi hetken henkeään hyvänolon ravistellessa häntä.
Viimein hän kykeni nousemaan äänettömästi sängystä ja suuntaamaan vessaan. Hän tiesi, että oli paljon nolompaa herätä aamulla housut tahmeina, kuin herättää Harry kolistelemalla nyt. Tosin vaimea tuhina kertoi toisen olevan edelleen täydessä unessa ja Draco saattoi hengähtää helpotuksesta. Nopeasti hän huuhtoi kätensä ja alushousunsa. Hetken harkittuaan hän jätti ne kuivumaan patterille. Hän kyllä ehtisi aamulla hakea ne, ennen kuin Harry heräisi.
Palattuaan takaisin alastomana sänkyyn Draco liukui saman tien unen tiedottomuuteen raukeana ja tyytyväisenä. Hän ei huomannut, kuinka kaksi vihreää silmää tarkkailivat hänen piirteitään tumman otsatukan alta, tasaisen hengityksen virratessa edelleen pimeyteen.
Sunnuntai 11.6.2006
Herätessään Dracon mielessä oli miljoona asiaa. Päällimmäisenä niistä oli paniikki. Kuinka hän, koulutettu aurori oli saattanut alentua johonkin tällaiseen? Tyydyttää nyt itsensä tarkkailun kohteena olevan ihmisen seurassa! Mielessään itseään kiroten Draco raotti silmiään. Harry nukkui yhä hänen vieressään, käsi rinnallaan. Draco puristi silmänsä kiinni ja laski hitaasti kymmeneen. Hän oli ollut tyhmä, niin tyhmä! Miten ihmeessä hän voisi nyt raportoida ylipäällikölle Harryn liikkeistä? Draco kuvitteli mielessään tilanteen.
”Aivan, herra ylipäällikkö, kävimme viikonloppuna purjehtimassa, jonka jälkeen nukuimme alasti vierekkäin. Lisäksi minulla oli ongelmia hillitä fantasioideni toteuttamista. Ei, herra ylipäällikkö, en tiedä missä hän asuu. Tämä tapahtui hänen ystävänsä asunnossa.”
Millaisen kuvan se antaisi Dracosta? Hänen lupaavasti alkanut uransa, hänen tulevaisuutensa, kaikki pilalla vain ja ainoastaan Harry Potterin vuoksi. Kaikki saisivat tietää, että hän oli ”niitä poikia” ja koko velhoyhteisö kääntäisi jälleen selkänsä hänelle. Draco vihasi hetken vieressään rauhallisesti lepäävää hahmoa, vaikka tämä ei ollut edes tehnyt muuta, kuin riisunut housunsa Dracon edessä. Olisikohan tilanne jotenkin pelastettavissa? Onneksi Harry ei kuitenkaan tiennyt mitään Dracon yöllisestä yksinpelistä tai hänen fantasioistaan.
Sitten hänen mieleensä nousi toinen asia, joka oli väijynyt alitajunnassa. Harry oli sanonut edellisenä päivänä olevansa usein Eerikin luona yötä. Äkisti Dracon valtasi olo, ettei Harry ollut ehkä kertonut hänelle aivan kaikkea. Oliko Harrylla ja Eerikillä jotain menossa? Oliko Harry sittenkin homo? Oliko Eerik huolissaan, että Draco veisi Harryn häneltä? Siksikö tämä oli mulkoillut Dracoa niin epäystävällisesti eilen? Dracoa huimasi, hänen tuli yhtäkkiä paha olla, ja hän mietti pitäisikö hänen mennä oksentamaan. Tunne tasoittui kuitenkin pian, ja Draco pystyi hengittämään jälleen vapaammin. Silti mikään ei vienyt pois sitä tosiasiaa, että hän oli runkannut viimeyönä Harryn maatessa aivan muutaman kymmenen sentin päässä hänestä. Hänen oli ollut määrä vahtia ja raportoida Harryn liikkeistä, ei rakentaa sairaita seksifantasioita tästä. Mieleen kohosi vanhan aurorin oppeja ensimmäiseltä päivältä, älä koskaan sotke työtä ja huvia, siitä seuraa vain harmeja. Totisesti, tästä seuraisi enemmänkin harmeja, jos joku saisi töissä tietää. Draco lentäisi ministeriöstä kuin leppäkeihäs, ennen kuin ehtisi sanoa edes ’puolustuspuheenvuoro’.
Toisaalta, Draco pohti kierähtäessään kyljelleen katselemaan Harryn kasvoja. Tilanteen voisi kääntää vielä omaksi edukseen. Harry ei tiennyt hänen yksityisistä puuhistaan tuon taivaallista, ja oliko hänen nyt raportoitava kaikki niin pilkuntarkasti töissä? Yhteinen yö avasi kuitenkin mahdollisuuden ja tilaisuuden ystävyydelle, eikä Harryn tarvitsisi koskaan tietää Dracon kieroista kuvitelmista ja haaveista. Jos Harry oppisi luottamaan häneen, niin ehkä hän jopa kutsuisi Dracon jonain päivänä asuntoonsa, jolloin Draco pystyisi antamaan entistä paremman raportin työnantajalleen.
*
Matka Lontooseen sujui rupattelun merkeissä. Draco oli tyyntynyt huomattavasti aamusta, ja kätki huolellisesti Harrylta mietteensä. Tämä oli ollut herätessään iloinen, joten Draconkin mieli oli rauhoittunut. Tämä ei ollut siis huomannut mitään, ja vielä kun Draco oli ehtinyt pukeutua ennen kuin Harry oli herännyt, niin tämä ei osannut edes aavistaa mitään. Onneksi lakanoihin ei ollut jäänyt jälkiä.
”Mihin minä vien sinut?” Harry kysyi kun he olivat ohittaneet jälleen yhden esikaupunkialueen.
”Vaikka Vuotavan noidankattilan eteen, minulla on asunto Viistokujalla. Käyn siellä suihkussa ennen kuin lähden kaupungille”, Draco vastasi.
”Hyvä on”, Harry nyökkäsi ja keskittyi ajamiseen.
”Haluaisitko tulla mukaan? Menen muutaman jästiystäväni kanssa katsomaan jalkapallo-ottelua. Terry, ystäväni, on saanut vapaalippuja viideltä alkavaan matsiin”, Draco sanoi huolettomalla äänellä, vaikka pinnan alla poreilikin jännitys.
”Mikä ettei, en ole hetkeen seurannutkaan pelejä”, Harry myöntyi.
”Hienoa, tulenko hakemaan sinua kotoasi?” Draco ehdotti muina miehinä.
Harry ei vastannut heti, ja Draco asti pienen muutoksen tämän olemuksessa.
”Ei tarvitse, voin tulla paikalle omin avuin. Asun sen verran kaukana keskustasta, ettei sinun olisi järkeä koukata sitä kautta”, Harry hymyili, mutta hymy ei ylettynyt hänen silmiinsä asti.
”Nähdään sitten Renen kahvilassa parin tunnin päästä”, Draco huikkasi ja heilautti Harrylle vielä kättään.
Auto pujahti muun liikenteen sekaan, ja Draco vilkaisi kelloaan. Kun hän nosti uudelleen katseensa, hän ei enää nähnyt Harryn punaista autoa, vaikka se ei olisi mitenkään voinut ehtiä vielä kauas. Draco kohautti olkiaan, ja tönäisi Vuotavan noidankattilan oven auki.
Maanantai 12.6.2006
Taikaministeriön ikkunoihin oli vaihdettu uusi maisema, ja töihin tullessaan Draco huomasi tuijottavansa tuulista Skotlannin nummea, joka toi hänen mieleensä Tylypahkan tilukset. Istuessaan pöytänsä ääreen ja kaivaessaan lukitusta laatikosta Harryn mapin ja omat muistiinpanonsa hän huokaisi. Edellisen päivän matsi oli ollut pettymys. Harry oli istunut koko ajan hiljaa, aurinkolasit kasvoillaan ja tuijottanut eteensä. Dracon ystävät, Terry etunenässä olivat naljailleet Dracolle hänen uudesta ’poikaystävästään’ ja Draco oli ollut hermoromahduksen partaalla. Harry oli kokenut muutamassa tunnissa yllättävän muutoksen, poissa olivat siistit vaatteet ja iloinen hymy. Tilalle oli tullut sulkeutuneisuus, nuhjuisen näköiset farkut ja aurinkolasit. Lisäksi Harry oli pistänyt päähänsä kammottavan hatun, joka varjosti hänen kasvojaan peittäen myös otsalla olevan arven.
Draco oli yrittänyt saada Harryn puhumaan, hän oli tehnyt kaikkensa luodakseen heidän välilleen sen saman tunnelman, mikä oli vallinnut vielä aikaisemmin päivällä, mutta turhaan. Harry oli kuin toinen ihminen, mököttävä, kiukutteleva pikkulapsi, joka ei vastannut edes hänelle suoraan esitettyyn kysymykseen. Lopulta Draco oli luovuttanut, ja kuin haluten kostaa Harrylle tämän käytöksen hän oli ryhtynyt flirttailemaan Terryn kanssa. Tämäkään ei ollut saanut aikaan minkäänlaista reaktiota Harryssa, joka oli pelin jälkeen kiittänyt kohteliaasti seurasta ja lähtenyt. Draco oli myös jättänyt ystävänsä ja kiirehtinyt kotiin. Koko ajan hän oli odottanut Harryn soittavan, mutta puhelin oli pysynyt vaiti loppuillan. Mietittyään koko yön tilannetta Draco oli päätynyt esittämään pelkistetyn raportin viikonlopusta ylipäällikölle, jättäen pois tiettyjä yksityiskohtia, joita hän ei itsekään ollut vielä valmis ajattelemaan, sekä sunnuntain jalkapallo-ottelun, kertoen kuitenkin Harryn veneestä ja satunnaisista yöpymisistä Eerikin luona.
Juuri kun hän kokosi kiireen vilkkaa papereitaan tarkoituksenaan suunnata ylipäällikön huoneeseen hän tunsi kännykän äänettömän värinän taskussaan.
”Draco.”
”Hei, minä täällä”, kuului Harryn iloinen ja pirteä ääni.
”Hei”, Draco vastasi varautuneesti, hän ei ollut vielä valmis antamaan Harrylle anteeksi tämän käytöstä.
”Olen pahoillani siitä eilisestä. Minä... No, minä vain en ole tottunut liikkumaan isoissa ihmisjoukoissa. Katsos tuota, no, ne vuodet tuota sodan jälkeen, ja sota”, Harryn ääni oli aidosti anteeksipyytävä ja hieman hermostunut.
Draco huokasi.
”Ei se mitään, minä ymmärrän. Anteeksi, kun minäkin käyttäydyin huonosti”, hän sanoi hiljaa.
”Niin no, sitä minä soitin, että nähdäänkö tänään, kun pääset töistä? Ajattelin mennä käymään pitkästä aikaa eläintarhassa, ja olisi kiva saada seuraa”, Harry ehdotti ja Dracon sydän pomppasi yllättäen villiin tykytykseen.
”Kyllä se käy, ei minulla ole mitään erikoista illaksi.”
”Hienoa, nähdäänkö siinä pääportilla?”
”Nähdään vain, minä pääsen neljältä”, Draco sanoi ja varmistettuaan vielä paikan hän sulki puhelimensa.
Ylipäällikön toimistossa hän antoi raporttinsa, huomattavasti lyhyemmän mitä hän oli aikaisemmin suunnitellut. Pois oli jäänyt vene ja Eerik, sekä heidän yhdessä viettämänsä päivä. Tilalla oli epämääräisiä selityksiä Reneen kahvilasta ja varjostamisesta. Viha Harrya kohtaan oli laantunut puhelun jälkeen, ja Draco järkeili keräävänsä edelleen vankempaa materiaalia esitettäväksi, ennen kuin paljastaisi korttinsa.
”Olet tehnyt hienoa työtä”, ylipäällikkö kiitteli häntä lopuksi.
”Kiitos”, Draco nyökäytti päätään.
”Olisi tietenkin mahtavaa, jos pääsisit kunnolla puheisiin Potterin kanssa, saisit ehkä selville hänen osoitteensa”, ylipäällikkö pyöritteli kynää kädessään.
”Voin yrittää”, Draco vastasi epävarmana, sillä viimeksi hänen lähestyessään asiaa Harry oli muuttunut erittäin lyhytsanaiseksi.
”Me arvostaisimme tietoa, katsos niin voisimme suojella häntä paremmin. Vapaana liikkuu edelleen muutamia kuolonsyöjiä, joita emme yrityksestä huolimatta ole saaneet kiinni”, ylipäällikkö selitti vakavana ja Draco nyökkäsi.
Hän lupasi tehdä parhaansa ja poistui huoneesta.
*
Lounaalla hän näki muutaman aurorikoulutuksesta tutuksi tulleen ihmisen ja suunnisti heidän pöytäänsä syömään.
”Draco”, Sara huudahti ilahtuneena ja teki tilaa viereensä.
”Missäs sinä olet piileksinyt, kun ei ole näkynyt?” Nina kyseli silmäänsä iskien.
”Töitä, töitä”, Draco naurahti istuessaan.
”Mihinkä ne oikein siirsivät sinut?” Sara kysyi kiinnostuneena.
”Äh, sain hienon tittelin ’ylipäällikön apulainen’, mutta todellisuudessa työ on samaa kuin teidänkin”, Draco tuhahti esittäen tuohtunutta.
”Vai niin”, Roger sanoi ja loi Dracoon tutkivan katseen, ”Miksiköhän ylipäällikkö otti juuri sinut apulaisekseen, olisihan meidän kurssilla ollut muitakin.”
Draco kohautti olkiaan, häntä ärsytti Rogerin äänensävy.
”En tiedä, kai hän haluaa pitää entisen kuolonsyöjän lähellään, ettei tämä pääse mellastamaan omin nokkinensa ministeriössä ilman valvontaa”, Draco sanoi pisteliäästi, ja pöytäseurue vaikeni vaivaantuneena.
Ajatus oli tullut juuri Dracon mieleen, mutta hän ei voinut olla ajattelematta, mahtoiko siinä olla totuutta. Ehkä hänet oli valittu tähän salaiseen tehtävään juuri sen vuoksi, mikä hän oli taustaltaan. Ehkä jossain olisi vielä toinen aurori, joka oli pistetty tarkkailemaan Dracon liikkeitä. Muistaessaan kuitenkin ylipäällikön olemuksen tuolloin, kun hän oli vastaanottanut tehtävän, Draco joutui kallistumaan sille kannalle, että kysymyksessä oli puhdas sattuma. Onneton sattuma, joka oli heittänyt hänet ja Harryn samaan vaunuun Irvetassa. Siitä kaiken täytyi johtua, Dracon mainehan oli puhdistettu jo ajat sitten.
Lounas kului satunnaisen sananvaihdon merkeissä, kukaan ei enää viitannut Dracon nykyiseen työtilanteeseen, vaikka Draco huomasikin Rogerin katselevan häntä miettivänä. Katselkoon, Draco ajatteli, katselkoon ja miettiköön syytä, miksi hän työskenteli ylipäällikön läheisyydessä. Hän ei jaksanut vaivata asialla päätään.
* * *
Kuudes luku ->
Pairing: Harry/Draco
Rating: NC-17
Author: Vendela
Betas: Merrique & Pahatar
Genre: Slash, romance, angst, post Hogwarts
Chapter: 5/11
Spoilaa teosta Harry Potter ja puoliverinen prinssi
Summary: Eletään vuoden 2006 kesäkuun alkua. Uudet aurorit ovat juuri painaneet suippokärkiset hatut päähänsä ja juhlivat valmistumistaan. Sota on voitettu vuosia sitten ja elämä hymyilee, mutta jossain väijyy tumma pilvi odottamassa, että voisi puhaltaa myrskyn taivaalle. Mikä on totuus ja kuinka käy nillle, jotka sota kadotti?
<- Neljäs luku
* * *
V LUKU - Kyynelten polku
Tuuli oli tyyntynyt, ja he olivat joutuneet käynnistämään moottorin päästäkseen takaisin satamaan. Oli jo myöhä, ja Draco tunsi jäsenissään väsymyksen koko päivän ulkona olemisen jälkeen. Hän oli auttanut Harrya laskemaan purjeet ja käärimään ne kokoon. Nyt hän ajatteli kauhulla tulevaa ajomatkaa takaisin Lontooseen. Kuinka hän pysyisi hereillä? Harry ei vaikuttanut yhtään väsyneeltä, päinvastoin. Tämä pursusi tarmoa ja energiaa, mutta toisaalta hänelle purjehtiminen oli tuttua, eikä se väsyttänyt häntä samoin kuin Dracoa, joka oli tottumaton tällaiseen.
”Minä voisin nukahtaa seisaalleni”, Draco mutisi hypätessään laiturille.
”Älä nyt”, Harry kiusoitteli ja tökkäsi Draco leikkimielisesti kylkeen, ”Ei raavas mies voi tuollaisesta vielä uupua.”
”Minä voin, sitä paitsi minä en ole raavas”, Draco valitti ja pyöritteli hartioitaan.
He olivat viettäneet mukavan päivän merellä. Tämä oli ollut todellakin elämys, Draco totesi ja mietti, kuinka hän kiittäisi Harrya kaikesta. Oli uskomatonta, että tämä oli jakanut jotain näin henkilökohtaista ja yksityistä omasta elämästään ihmiselle, joka oli ollut hänen kouluaikojensa pahin kiusaaja, sekä kaiken lisäksi työskenteli paikassa, jota Harry halveksi yli kaiken maailmassa. Jossain syvällä Dracon sisällä piipitti pieni ääni, joka sanoi, että kaiken tämän ystävällisyyden takana oli varmasti jokin juoni, mutta Draco vaiensi äänen. Harryssa ei ollut petosta, hän ei ollut sen tyyppinen ihminen, että olisi kylmäverisesti suunnitellut jotain vain omia tarkoitusperiä varten.
”Jaksatko sinä Lontooseen asti?” Harry kysyi heidän astellessaan kohden autoa.
”En tiedä, saatan nukahtaa matkalla, haittaako se?” Draco haukotteli.
”Ei, ei se haittaa”, Harry hymyili ja avasi suunsa kuin jatkaakseen, mutta sulkikin sen.
”Mitä?” Draco kysyi huomattuaan Harryn epäröinnin.
”Ei kun ajattelin, että yleensä minä jään tänne yöksi, jos olen ollut merellä, mutta...”
”Ai, nukutko sinä veneessä?” Draco kysyi kiinnostuneena.
”En, yhden kaverin luona”, Harry vastasi ja Draco kehotti tätä jatkamaan.
”Se tarjoilija siellä aamiaisravintolassa, Eerik, antaa minun nukkua luonaan. Hän sanoi aamulla lähtevänsä bilettämään Lontooseen muutamien kavereidensa kanssa ja antoi avaimet minulle varmuuden vuoksi.” Harry näytti jostain syystä vaivaantuneelta.
”No, minun puolestani voimme mennä hänen luokseen yöksi”, Draco sanoi haukotellen entistä leveämmin.
”Hyvä on”, Harry sanoi hieman piristyneenä ajatuksesta, ettei hänen tarvitsisi ajaa yötä myöten takaisin Lontooseen, mutta Draco havaitsi silti pienen vaivaantuneisuuden tämän silmissä.
*
Syy Harryn käytökselle selvisi, kun he astuivat pieneen asuntoon ja Harry napsautti valot päälle. Asunto oli käytännössä vain yksi huone, jonka yhdellä seinällä oli tiskiallas ja keittolevy, mutta kokonaisuutta hallitsi parisänky, joka oli aivan huoneen keskellä. Draco huomasi hymyilevänsä huvittuneena. Tämänkö takia Harry olisi ollut valmis ajamaan takaisin vaikka väsyneenä? Ehkä tämä ei ollut kuitenkaan kuunnellut tarpeeksi tarkkaan Renen juttuja, jos tämä luuli, että Draco hätkähtäisi yhteistä yötä samassa sängyssä.
Harry oli jo astunut peremmälle, ja puuhaili tottuneen näköisenä pienessä keittiönurkkauksessa.
”Haluatko jotain juotavaa?” hän kysyi Dracolta avaten jääkaapin. ”Täällä olisi näköjään olutta ja mehua.”
Draco siirtyi kurkkimaan Harryn selän yli. Mehu näytti epäilyttävältä lasisessa kannussa, joten Draco valitsi oluen.
”Kiitos”, hän sanoi Harrylle kilistäen pulloaan tämän pulloa vasten.
”Mistä?” Harry kysyi hajamielisenä, ajatukset selvästi jossain muualla.
”Tästä päivästä. Minulla oli todellakin mukavaa, jotain tällaista minä olin ajatellutkin. Elämystä.” Draco hörppäsi kulauksen juomaansa.
”Ah, ole hyvä. Mukava kuulla, että pidit”, Harry käänsi katseensa Dracoon ja hymyili tälle.
Draco siirtyi tutkimaan huoneen seinillä olevia julisteita, kun Harry kääntyi laittamaan heille vuodetta. Sivusilmällä Draco tarkkaili Harryn puuhia ja mietti, että tästä saattaisi olla tulossa mielenkiintoinen yö. Hän ei ollut ajatellut Harrya ollenkaan siinä mielessä, mutta hänen oli myönnettävä itselleen, että tällä oli mukavan kiinteä takapuoli ja vahvat kädet. Tosin se, että Harry itse pitäisi moisesta ajatuksesta, ei ollut luultavaa, mutta ainahan sitä sai katsella. Draco hymyili itsekseen juoden oluttaan ja siirtyen tuijottamaan ikkunasta ulos.
Draco oli tiennyt jo varhain olevansa kiinnostunut enemmän omasta sukupuolestaan kuin vastakkaisesta. Hän ei ollut koskaan ollut naisen kanssa, nämä eivät vain olleet häntä varten. Jästiystäviensä parissa Draco tunsi voivansa olla oma itsensä, toisin kuin velhojen keskuudessa hänen piti olla tarkkana. Siinäkin oli tarpeeksi hänen ystävilleen, että hän oli entinen kuolonsyöjä. Mutta tuskin Harry olisi samanlainen kuin Draco, olihan tällä ollut aikoinaan tyttöystäväkin Tylypahkassa. Draco hymähti ja kallisti jälleen pulloaan.
”No niin”, Harry suoristautui pöyhimästä petivaatteita.
”Haluatko sinä käydä ensin pesulla?” hän jatkoi ja Draco nyökkäsi ojentaen tyhjän olutpullonsa Harrylle.
Kylpyhuoneessa hän valeli hetken kasvojaan viileällä vedellä ja löydettyään kaapista hammastahnaa purskutteli sitä yhdessä veden kera hetken suussaan. Vuodet, jotka hän oli elänyt milloin missäkin loukussa, olivat karaisseet hänet, ja hän piti tämänkertaista yösijaa lähes luksuksena. Oli valot, lämmintä vettä ja pehmeä vuode.
Harry meni vuorostaan toimittamaan asiansa pieneen vessaan, ja Draco riisui hitaasti vaatteensa. Jalkaansa hän jätti pelkät alushousut, sillä asunnossa oli lämmin, eikä hän halunnut liata ainoata paitaansa enempää. Nopealla liikkeellä hän pujahti peiton alle, ja kävi selälleen makaamaan tuijottaen kattoa kädet ristissä niskan takana. Harry oli sammuttanut kattovalon, ja huoneen ainoana valonlähteenä oli korkea jalkalamppu, joka toimitti sängyn vieressä lukulampun virkaa. Draco oli huomannut sängyn vieressä pinon kirjoja ja lehtiä, ja arveli Eerikin lukevan iltaisin, tai aamuisin, sängyssään.
Ovi kolahti, kun Harry astui takaisin huoneen puolelle. Tämä oli riisunut jo paitansa, ja arvattavasti pessyt muutakin kuin pelkät kasvonsa. Dracon katse hakeutui automaattisesti paljaalle ylävartalolle arvostelevana ja tutkivana. Harry oli hoikka, kuten Draco oli huomannut jo Irvetassa, mutta ei laiha ruipelo, kuten kouluaikana. Nyt tämä oli saanut jostain lihaa ja ennen kaikkea lihasta luidensa ympärille. Rintalihakset värähtelivät, ja nännit olivat supistuneet äkillisestä viileästä ilmasta. Karvoja Harrylla ei ollut rinnassaan, ja se teki hänestä hieman nuoremman oloisen mitä hän todellisuudessa oli. Vatsan seutu oli mukavan kiinteä, ja housunkauluksen alta pilkotti muutama tumma karva housujen roikkuessa aivan lantiolla.
”Pidätkö näkemästäsi?” Harry kysyi yllättäen hieman kiusoittelevalla äänellä, ja Draco kiskaisi nopeasti katseensa tämän haaroista kasvoihin ja punastui.
”Mmh”, hän murahti vihaisena itselleen, että oli jäänyt kiinni tirkistelystä.
Harry katsoi häntä hetken silmiin, kunnes laski kätensä vyölle, joka oli jo valmiiksi auki. Siksi kai housutkin roikkuivat, Draco mietti yrittäen pitää katseensa Harryn kasvoissa. Äkkiä Draco huomasi pidättävänsä hengitystään ja odottavansa lähes innokkaasti, mitä noiden housujen alta paljastuisikaan. Samassa Harry kuitenkin istahti sängyn laidalle ja potki housut jalastaan vetäen peiton suojakseen. Draco oli joka tapauksessa ehtinyt nähdä, ettei Harrylla ollut lainkaan alushousuja jalassaan. Tieto sai hänet jostain syystä hetkellisesti pois tasapainosta.
”Väsyttääkö?” Harry kysyi peiton alta ja katsoi Dracoa.
”Joo, vähän”, Draco vastasi hieman käheällä äänellä, yrittäen samalla epätoivoisesti järjestää ajatuksiaan.
Miten kummassa tässä oli päässyt käymään näin? Harry Potter makasi hänen kanssaan samassa sängyssä, alasti. Eihän Harryn pitänyt käyttäytyä näin, Draco oli heistä enemmän se flirttailija, ei Harry. Harry oli, noh, Harry. Tosin jälleen kerran Draco joutui myöntämään, ettei tuntenut vieressään makaavaa miestä lainkaan. Tämä näytti aivan samalta kuin hänen kouluaikojensa tuntema velho-oppilas, mutta silti Dracosta tuntui, ettei Harry todellakaan ollut enää sama ihminen kuin kymmenen vuotta sitten Tylypahkassa.
”No, hyvää yötä sitten”, Harry sanoi yllättävän asiallisella äänellä ja kumartui sammuttamaan jalkalampun.
”Hyvää yötä”, Draco sanoi pimeyteen ja kirosi mielessään.
Harry oli herättänyt jotain hänen sisällään, jotain mitä hän ei todellakaan halunnut näyttää tälle tai tunnustaa edes itselleen. Oli aivan eri asia hypätä Porterin tai jonkun muun sängyssä, mutta nyt oli kyseessä kuitenkin Harry, velho ja ennen kaikkea luultavasti maailman heteroin ihminen. Draco oli koko ajan kiusallisen tietoinen Harryn painosta vuoteen toisella laidalla, ja tämän jokaisesta liikkeestä, kun tämä etsi itselleen sopivaa asentoa nukahtaa.
Draco sulki päättäväisesti silmänsä ja päätti nukkua. Hän laskisi vaikka koko yön lampaita tai vuohia tai mitä tahansa, kunhan vain hänen kuriton elimensä palautuisi jälleen takaisin normaaliksi. Yleensä hän ei todellakaan kiihottunut täysin vieraista ja tuntemattomista ihmisistä, ja joskus jopa tutun kumppanin läheisyys jätti hänet kylmäksi. Hän tarvitsi aina tietynlaisen fiiliksen ja tuntuman asiaan. Tämä oli kuitenkin jotain aivan muuta, jotain ennen kokematonta.
Viimein hiljaisuus tiivistyi huoneessa, kun Harryn hengitys kävi yhä tasaisemmaksi. Draco makasi jäykkänä ja liikkumattomana paikoillaan tuijottaen kattoon. Lopulta, kun hän oli aivan varma, että Harry oli nukahtanut, hän kosketti itseään sulkien silmänsä häpeästä.
Erektio tuntui yhtä aikaa kovalta ja pehmeältä hänen kädessään. Vaikka Draco oli kuinka yrittänyt ajatella mahdollisimman epäeroottisia ajatuksia ennen Harryn nukahtamista, taktiikka ei ollut toiminut, vaan hänen elimensä oli itsepintaisesti kasvanut pituutta, niin että Draco luuli räjähtävänsä pian. Käsi liukui hitaasti ylös ja alas, peukalo siveli päätä, levittäen hieman kirkasta nestettä. Hiljainen huokaus purkautui Dracon kurkusta.
Hänen silmiensä edessä välkkyi kuvia Harrysta. Harry purjeveneen kannella, nauravana tuulen tuivertaessa hiuksissa. Harry tulossa vessasta, housut roikkuen lanteilla. Ajatuksissaan Draco leikitteli mahdollisuudella, mitä olisikaan tapahtunut, jos Harry olisi pudottanut housunsa hänen edessään. Miltä Harry olisi näyttänyt, mitä tämä olisi tehnyt?
Dracon mielikuvituksessa Harry olisi kontannut alastomana sängylle, suudellut häntä lujaa ja vaativasti. Kiusoitellut, kunnes Draco olisi luullut menettävänsä tajuntansa, mutta lopulta Harry olisi ottanut hänet, ottanut ja omistanut. Mielikuva oli niin voimakas, että Draco pystyi lähes tuntemaan jonkin liikkuvan sisällään rytmikkäästi edes takaisin. Hän yritti maata mahdollisimman hiljaa paikoillaan, mutta nytkähti tahattomasti, kun nautinto otti hänestä vallan. Lämmin neste valui sormien lomasta, ja Draco haukkoi hetken henkeään hyvänolon ravistellessa häntä.
Viimein hän kykeni nousemaan äänettömästi sängystä ja suuntaamaan vessaan. Hän tiesi, että oli paljon nolompaa herätä aamulla housut tahmeina, kuin herättää Harry kolistelemalla nyt. Tosin vaimea tuhina kertoi toisen olevan edelleen täydessä unessa ja Draco saattoi hengähtää helpotuksesta. Nopeasti hän huuhtoi kätensä ja alushousunsa. Hetken harkittuaan hän jätti ne kuivumaan patterille. Hän kyllä ehtisi aamulla hakea ne, ennen kuin Harry heräisi.
Palattuaan takaisin alastomana sänkyyn Draco liukui saman tien unen tiedottomuuteen raukeana ja tyytyväisenä. Hän ei huomannut, kuinka kaksi vihreää silmää tarkkailivat hänen piirteitään tumman otsatukan alta, tasaisen hengityksen virratessa edelleen pimeyteen.
Sunnuntai 11.6.2006
Herätessään Dracon mielessä oli miljoona asiaa. Päällimmäisenä niistä oli paniikki. Kuinka hän, koulutettu aurori oli saattanut alentua johonkin tällaiseen? Tyydyttää nyt itsensä tarkkailun kohteena olevan ihmisen seurassa! Mielessään itseään kiroten Draco raotti silmiään. Harry nukkui yhä hänen vieressään, käsi rinnallaan. Draco puristi silmänsä kiinni ja laski hitaasti kymmeneen. Hän oli ollut tyhmä, niin tyhmä! Miten ihmeessä hän voisi nyt raportoida ylipäällikölle Harryn liikkeistä? Draco kuvitteli mielessään tilanteen.
”Aivan, herra ylipäällikkö, kävimme viikonloppuna purjehtimassa, jonka jälkeen nukuimme alasti vierekkäin. Lisäksi minulla oli ongelmia hillitä fantasioideni toteuttamista. Ei, herra ylipäällikkö, en tiedä missä hän asuu. Tämä tapahtui hänen ystävänsä asunnossa.”
Millaisen kuvan se antaisi Dracosta? Hänen lupaavasti alkanut uransa, hänen tulevaisuutensa, kaikki pilalla vain ja ainoastaan Harry Potterin vuoksi. Kaikki saisivat tietää, että hän oli ”niitä poikia” ja koko velhoyhteisö kääntäisi jälleen selkänsä hänelle. Draco vihasi hetken vieressään rauhallisesti lepäävää hahmoa, vaikka tämä ei ollut edes tehnyt muuta, kuin riisunut housunsa Dracon edessä. Olisikohan tilanne jotenkin pelastettavissa? Onneksi Harry ei kuitenkaan tiennyt mitään Dracon yöllisestä yksinpelistä tai hänen fantasioistaan.
Sitten hänen mieleensä nousi toinen asia, joka oli väijynyt alitajunnassa. Harry oli sanonut edellisenä päivänä olevansa usein Eerikin luona yötä. Äkisti Dracon valtasi olo, ettei Harry ollut ehkä kertonut hänelle aivan kaikkea. Oliko Harrylla ja Eerikillä jotain menossa? Oliko Harry sittenkin homo? Oliko Eerik huolissaan, että Draco veisi Harryn häneltä? Siksikö tämä oli mulkoillut Dracoa niin epäystävällisesti eilen? Dracoa huimasi, hänen tuli yhtäkkiä paha olla, ja hän mietti pitäisikö hänen mennä oksentamaan. Tunne tasoittui kuitenkin pian, ja Draco pystyi hengittämään jälleen vapaammin. Silti mikään ei vienyt pois sitä tosiasiaa, että hän oli runkannut viimeyönä Harryn maatessa aivan muutaman kymmenen sentin päässä hänestä. Hänen oli ollut määrä vahtia ja raportoida Harryn liikkeistä, ei rakentaa sairaita seksifantasioita tästä. Mieleen kohosi vanhan aurorin oppeja ensimmäiseltä päivältä, älä koskaan sotke työtä ja huvia, siitä seuraa vain harmeja. Totisesti, tästä seuraisi enemmänkin harmeja, jos joku saisi töissä tietää. Draco lentäisi ministeriöstä kuin leppäkeihäs, ennen kuin ehtisi sanoa edes ’puolustuspuheenvuoro’.
Toisaalta, Draco pohti kierähtäessään kyljelleen katselemaan Harryn kasvoja. Tilanteen voisi kääntää vielä omaksi edukseen. Harry ei tiennyt hänen yksityisistä puuhistaan tuon taivaallista, ja oliko hänen nyt raportoitava kaikki niin pilkuntarkasti töissä? Yhteinen yö avasi kuitenkin mahdollisuuden ja tilaisuuden ystävyydelle, eikä Harryn tarvitsisi koskaan tietää Dracon kieroista kuvitelmista ja haaveista. Jos Harry oppisi luottamaan häneen, niin ehkä hän jopa kutsuisi Dracon jonain päivänä asuntoonsa, jolloin Draco pystyisi antamaan entistä paremman raportin työnantajalleen.
*
Matka Lontooseen sujui rupattelun merkeissä. Draco oli tyyntynyt huomattavasti aamusta, ja kätki huolellisesti Harrylta mietteensä. Tämä oli ollut herätessään iloinen, joten Draconkin mieli oli rauhoittunut. Tämä ei ollut siis huomannut mitään, ja vielä kun Draco oli ehtinyt pukeutua ennen kuin Harry oli herännyt, niin tämä ei osannut edes aavistaa mitään. Onneksi lakanoihin ei ollut jäänyt jälkiä.
”Mihin minä vien sinut?” Harry kysyi kun he olivat ohittaneet jälleen yhden esikaupunkialueen.
”Vaikka Vuotavan noidankattilan eteen, minulla on asunto Viistokujalla. Käyn siellä suihkussa ennen kuin lähden kaupungille”, Draco vastasi.
”Hyvä on”, Harry nyökkäsi ja keskittyi ajamiseen.
”Haluaisitko tulla mukaan? Menen muutaman jästiystäväni kanssa katsomaan jalkapallo-ottelua. Terry, ystäväni, on saanut vapaalippuja viideltä alkavaan matsiin”, Draco sanoi huolettomalla äänellä, vaikka pinnan alla poreilikin jännitys.
”Mikä ettei, en ole hetkeen seurannutkaan pelejä”, Harry myöntyi.
”Hienoa, tulenko hakemaan sinua kotoasi?” Draco ehdotti muina miehinä.
Harry ei vastannut heti, ja Draco asti pienen muutoksen tämän olemuksessa.
”Ei tarvitse, voin tulla paikalle omin avuin. Asun sen verran kaukana keskustasta, ettei sinun olisi järkeä koukata sitä kautta”, Harry hymyili, mutta hymy ei ylettynyt hänen silmiinsä asti.
”Nähdään sitten Renen kahvilassa parin tunnin päästä”, Draco huikkasi ja heilautti Harrylle vielä kättään.
Auto pujahti muun liikenteen sekaan, ja Draco vilkaisi kelloaan. Kun hän nosti uudelleen katseensa, hän ei enää nähnyt Harryn punaista autoa, vaikka se ei olisi mitenkään voinut ehtiä vielä kauas. Draco kohautti olkiaan, ja tönäisi Vuotavan noidankattilan oven auki.
Maanantai 12.6.2006
Taikaministeriön ikkunoihin oli vaihdettu uusi maisema, ja töihin tullessaan Draco huomasi tuijottavansa tuulista Skotlannin nummea, joka toi hänen mieleensä Tylypahkan tilukset. Istuessaan pöytänsä ääreen ja kaivaessaan lukitusta laatikosta Harryn mapin ja omat muistiinpanonsa hän huokaisi. Edellisen päivän matsi oli ollut pettymys. Harry oli istunut koko ajan hiljaa, aurinkolasit kasvoillaan ja tuijottanut eteensä. Dracon ystävät, Terry etunenässä olivat naljailleet Dracolle hänen uudesta ’poikaystävästään’ ja Draco oli ollut hermoromahduksen partaalla. Harry oli kokenut muutamassa tunnissa yllättävän muutoksen, poissa olivat siistit vaatteet ja iloinen hymy. Tilalle oli tullut sulkeutuneisuus, nuhjuisen näköiset farkut ja aurinkolasit. Lisäksi Harry oli pistänyt päähänsä kammottavan hatun, joka varjosti hänen kasvojaan peittäen myös otsalla olevan arven.
Draco oli yrittänyt saada Harryn puhumaan, hän oli tehnyt kaikkensa luodakseen heidän välilleen sen saman tunnelman, mikä oli vallinnut vielä aikaisemmin päivällä, mutta turhaan. Harry oli kuin toinen ihminen, mököttävä, kiukutteleva pikkulapsi, joka ei vastannut edes hänelle suoraan esitettyyn kysymykseen. Lopulta Draco oli luovuttanut, ja kuin haluten kostaa Harrylle tämän käytöksen hän oli ryhtynyt flirttailemaan Terryn kanssa. Tämäkään ei ollut saanut aikaan minkäänlaista reaktiota Harryssa, joka oli pelin jälkeen kiittänyt kohteliaasti seurasta ja lähtenyt. Draco oli myös jättänyt ystävänsä ja kiirehtinyt kotiin. Koko ajan hän oli odottanut Harryn soittavan, mutta puhelin oli pysynyt vaiti loppuillan. Mietittyään koko yön tilannetta Draco oli päätynyt esittämään pelkistetyn raportin viikonlopusta ylipäällikölle, jättäen pois tiettyjä yksityiskohtia, joita hän ei itsekään ollut vielä valmis ajattelemaan, sekä sunnuntain jalkapallo-ottelun, kertoen kuitenkin Harryn veneestä ja satunnaisista yöpymisistä Eerikin luona.
Juuri kun hän kokosi kiireen vilkkaa papereitaan tarkoituksenaan suunnata ylipäällikön huoneeseen hän tunsi kännykän äänettömän värinän taskussaan.
”Draco.”
”Hei, minä täällä”, kuului Harryn iloinen ja pirteä ääni.
”Hei”, Draco vastasi varautuneesti, hän ei ollut vielä valmis antamaan Harrylle anteeksi tämän käytöstä.
”Olen pahoillani siitä eilisestä. Minä... No, minä vain en ole tottunut liikkumaan isoissa ihmisjoukoissa. Katsos tuota, no, ne vuodet tuota sodan jälkeen, ja sota”, Harryn ääni oli aidosti anteeksipyytävä ja hieman hermostunut.
Draco huokasi.
”Ei se mitään, minä ymmärrän. Anteeksi, kun minäkin käyttäydyin huonosti”, hän sanoi hiljaa.
”Niin no, sitä minä soitin, että nähdäänkö tänään, kun pääset töistä? Ajattelin mennä käymään pitkästä aikaa eläintarhassa, ja olisi kiva saada seuraa”, Harry ehdotti ja Dracon sydän pomppasi yllättäen villiin tykytykseen.
”Kyllä se käy, ei minulla ole mitään erikoista illaksi.”
”Hienoa, nähdäänkö siinä pääportilla?”
”Nähdään vain, minä pääsen neljältä”, Draco sanoi ja varmistettuaan vielä paikan hän sulki puhelimensa.
Ylipäällikön toimistossa hän antoi raporttinsa, huomattavasti lyhyemmän mitä hän oli aikaisemmin suunnitellut. Pois oli jäänyt vene ja Eerik, sekä heidän yhdessä viettämänsä päivä. Tilalla oli epämääräisiä selityksiä Reneen kahvilasta ja varjostamisesta. Viha Harrya kohtaan oli laantunut puhelun jälkeen, ja Draco järkeili keräävänsä edelleen vankempaa materiaalia esitettäväksi, ennen kuin paljastaisi korttinsa.
”Olet tehnyt hienoa työtä”, ylipäällikkö kiitteli häntä lopuksi.
”Kiitos”, Draco nyökäytti päätään.
”Olisi tietenkin mahtavaa, jos pääsisit kunnolla puheisiin Potterin kanssa, saisit ehkä selville hänen osoitteensa”, ylipäällikkö pyöritteli kynää kädessään.
”Voin yrittää”, Draco vastasi epävarmana, sillä viimeksi hänen lähestyessään asiaa Harry oli muuttunut erittäin lyhytsanaiseksi.
”Me arvostaisimme tietoa, katsos niin voisimme suojella häntä paremmin. Vapaana liikkuu edelleen muutamia kuolonsyöjiä, joita emme yrityksestä huolimatta ole saaneet kiinni”, ylipäällikkö selitti vakavana ja Draco nyökkäsi.
Hän lupasi tehdä parhaansa ja poistui huoneesta.
*
Lounaalla hän näki muutaman aurorikoulutuksesta tutuksi tulleen ihmisen ja suunnisti heidän pöytäänsä syömään.
”Draco”, Sara huudahti ilahtuneena ja teki tilaa viereensä.
”Missäs sinä olet piileksinyt, kun ei ole näkynyt?” Nina kyseli silmäänsä iskien.
”Töitä, töitä”, Draco naurahti istuessaan.
”Mihinkä ne oikein siirsivät sinut?” Sara kysyi kiinnostuneena.
”Äh, sain hienon tittelin ’ylipäällikön apulainen’, mutta todellisuudessa työ on samaa kuin teidänkin”, Draco tuhahti esittäen tuohtunutta.
”Vai niin”, Roger sanoi ja loi Dracoon tutkivan katseen, ”Miksiköhän ylipäällikkö otti juuri sinut apulaisekseen, olisihan meidän kurssilla ollut muitakin.”
Draco kohautti olkiaan, häntä ärsytti Rogerin äänensävy.
”En tiedä, kai hän haluaa pitää entisen kuolonsyöjän lähellään, ettei tämä pääse mellastamaan omin nokkinensa ministeriössä ilman valvontaa”, Draco sanoi pisteliäästi, ja pöytäseurue vaikeni vaivaantuneena.
Ajatus oli tullut juuri Dracon mieleen, mutta hän ei voinut olla ajattelematta, mahtoiko siinä olla totuutta. Ehkä hänet oli valittu tähän salaiseen tehtävään juuri sen vuoksi, mikä hän oli taustaltaan. Ehkä jossain olisi vielä toinen aurori, joka oli pistetty tarkkailemaan Dracon liikkeitä. Muistaessaan kuitenkin ylipäällikön olemuksen tuolloin, kun hän oli vastaanottanut tehtävän, Draco joutui kallistumaan sille kannalle, että kysymyksessä oli puhdas sattuma. Onneton sattuma, joka oli heittänyt hänet ja Harryn samaan vaunuun Irvetassa. Siitä kaiken täytyi johtua, Dracon mainehan oli puhdistettu jo ajat sitten.
Lounas kului satunnaisen sananvaihdon merkeissä, kukaan ei enää viitannut Dracon nykyiseen työtilanteeseen, vaikka Draco huomasikin Rogerin katselevan häntä miettivänä. Katselkoon, Draco ajatteli, katselkoon ja miettiköön syytä, miksi hän työskenteli ylipäällikön läheisyydessä. Hän ei jaksanut vaivata asialla päätään.
* * *
Kuudes luku ->