Kerran hänellä oli salaisuus, 6/11
Title: Kerran hänellä oli salaisuus
Pairing: Harry/Draco
Rating: NC-17
Author: Vendela
Betas: Merrique & Pahatar
Genre: Slash, romance, angst, post Hogwarts
Chapter: 6/11
Spoilaa teosta Harry Potter ja puoliverinen prinssi
Summary: Eletään vuoden 2006 kesäkuun alkua. Uudet aurorit ovat juuri painaneet suippokärkiset hatut päähänsä ja juhlivat valmistumistaan. Sota on voitettu vuosia sitten ja elämä hymyilee, mutta jossain väijyy tumma pilvi odottamassa, että voisi puhaltaa myrskyn taivaalle. Mikä on totuus ja kuinka käy nillle, jotka sota kadotti?
<- Viides luku
* * *
VI LUKU - Tule luoksein
Eläintarhassa kävi vilkas kuhina, kun Harry ja Draco astuivat pääportista sisään. Draco oli huomannut helpotuksekseen, että Harry oli tällä kertaa pukeutunut siististi ja asiallisesti, vaikka tällä olikin jälleen aurinkolasit silmillään. Tosin Harry oli ollut taas iloinen ja valoisa itsensä, jutellut kaikenlaista ja kysellyt vielä Dracon mielipidettä venematkasta. Kumpikaan ei maininnut siitä seurannutta yötä, sillä siinä ei ollut mitään mainittavaa. Draco oli hieman jännittänyt, ottaisiko Harryn aiheen esille, mutta tämä jutteli kaikkea muuta. Harry johdatti heidät matelijatalon luo.
”Tule, haluan esitellä sinut ystävälleni”, Harry sanoi iloisesti.
Erikokoisia ja -värisiä käärmeitä luikerteli suljetuissa kopeissa, ja Dracoa puistatti. Hän ei ollut koskaan erityisemmin pitänyt matelijoista, etenkään sen jälkeen, kun hän oli kerran, kauan sitten, joutunut vastakkain Voldemortin Nagini-käärmeen kanssa. Muisto sai hänet värähtämään ja miettimään, mitä käärmeelle oli mahtanut käydä sodan jälkeen. Hän olisi halunnut kysyä asiaa Harrylta, mutta ei halunnut pilata tunnelmaa.
”Aina kun käyn täällä, muistan Naginin”, Harry sanoi, kuin lukien Dracon äskeiset ajatukset.
”Niinkö?” Draco sanoi yllättyneenä, aivan tätä hän ei ollut odottanut.
”En tiedä oletko kuullut, mutta lopulta minä tapoin hänet”, Harry sanoi yllättävän surullisella äänellä, ”Hän pyysi armoa minulta, mutta minä en voinut antaa sitä hänelle. Hänessä oli edelleen pala Voldemortin sielua, joten en uskaltanut ottaa riskiä, että hän olisi elvyttänyt Voldemortin uudelleen henkiin jossain vaiheessa.”
Draco kuunteli hämmästyneenä. Toki hän oli kuullut, ja tiesikin lähes kaiken hirnyrkeistä, esineistä, joihin Voldemort oli aikoinaan pirstonut sielunsa. Mutta sitä hän ei ollut tiennyt, että Voldemortin lemmikkikäärme oli ollut yksi niistä.
”Hän vihasi minua sen jälkeen taas vähän enemmän, Voldemort siis”, Harry hymähti.
”Siksikö, kun tapoit hänen lemmikkinsä?” Draco kysyi kummastuneena.
”Siksikin, mutta enemmän kai siksi, että tuhosin jälleen yhden hänen hirnyrkeistään. Hän ei todellakaan pitänyt siitä, että tuhosin niistä jokainen, yhden toisensa jälkeen.” Harryn ääni oli hiljainen ja Dracon oli kumarruttava lähemmäs kuuntelemaan.
”Haluaisin kuulla siitä enemmän”, Draco pyysi.
Näytti kuin Harry olisi havahtunut jostain kaukaa, ja tämä pudisti päätään.
”Ehkä minä joskus kerron, mutta en nyt. Tule, tuolla hän on”, Harry asteli määrätietoisin askelein erään kopin luo.
Kuristajaboa, Brasilia. Draco luki pienestä kyltistä. Harry oli painanut oikean kätensä vasten lasia, ja näytti käyvän vilkasta keskustelua eläimen kanssa. Vielä äsken käärme oli maannut flegmaattisena lasin takana, mutta heti Harryn ilmestyttyä se oli terhakoitunut ja heilutteli päätään puolelta toiselle. Hämmästyneenä Draco seurasi tätä pientä esitystä, joka oli menossa hänen silmiensä edessä. Käärme puhui, aivan selvästi se puhui, ja Harry nauroi sille. Sitten Harry sanoi jotain, hiljaa ja sihisten, ja kylmä väristys kiiri pitkin Dracon selkää.
Kun tummahiuksinen mies ja valtava käärme olivat keskustelleet jonkin aikaa ilman, että kukaan ympärillä olevista ymmärsi mitään, Harry kääntyi ja viittasi Dracon aivan viereensä.
”Haluan esitellä teidät.”
”Ai”, Draco mutisi ja katsoi käärmettä silmiin, se näytti nauravan hänelle.
Harry sihisi jälleen jotain, käärmeen kieli vilahti muutaman kerran ulos suusta, ja äkisti se teki hyökkäävän liikkeen kohti lasia. Draco vetäytyi vaistomaisesti taaksepäin ja kuuli Harryn nauravan.
”Älä välitä, se vain kokeilee sinua”, Harry hymyili kääntyen viimein pois lasin luota kuiskattuaan ensin viimeiset sihinät lasin läpi.
”Hurja”, Draco sanoi hiljaa ja vilkaisi vielä kerran käärmettä, joka tuijotti heidän peräänsä.
”Hän on ystäväni, ensimmäinen”, Harry sanoi vakavana.
”Ystävä tai ei, mutta enpä haluaisi tuon kanssa samaan sänkyyn”, Draco tuhahti.
Vasta Harryn purskahtaessa nauruun hän ymmärsi mitä oli sanonut, ja punastui.
”En minäkään”, Harry myönsi hymyillen yhä ja lähti luotsaamaan Dracoa ulos matelijatalosta.
*
He olivat menneet syömään erääseen suosittuun ravintolaan aivan Sohon laidalla. Koko aterian ajan Dracon mahan pohjassa oli kipristellyt omituinen jännitys. Harry vaikutti mukavalta ja rennolta. Aivan kuin tämä ei olisi se sama ihminen, jonka Draco oli tavannut vasta viime perjantaina. Kuinka tässä tilanteessa tuli käyttäytyä? Harry oli aivan kuin he olisivat pitkäaikaiset ystävät, jutteli ja huomioi Dracon tarpeita tavalla, jota kukaan ei ollut aikaisemmin tehnyt. Draco pohti, olisiko soveliasta pyytää Harry lasilliselle hänen luokseen, vai olisiko se kiirehtimistä asioiden edelle? Olisiko viisaampaa antaa asioiden kehittyä omalla painollaan ja odottaa, jos Harry kutsuisi hänet kotiinsa jonain päivänä. Harry hymyili ja jutteli iloisesti aina jälkiruokaan asti, kunnes hänen puhelimensa piippasi. Pikaisesti Harry silmäsi tulleen viestin, ja hänen kasvonsa synkkenivät.
”Mitä nyt?” Draco kysyi.
”Äh, ei mitään tärkeää. Pitää luultavasti käväistä vielä töissä”, Harry heilautti torjuvasti kättään.
”Töissä? En tiennytkään, että teet töitä?” Draco ihmetteli.
”Pakko, ei se raha puussa kasva”, Harry totesi vältellen.
”Ei kasva ei, mutta luulin sinun saavan ministeriöltä tukea tai jotain? Ja kai sinullakin on perintösi? Vanhempiesi ja kummisetäsi”, Draco sanoi.
”Annoin Siriuksen rahat Pyhään Mungoon, vanhempieni rahat ovat edelleen Irvetassa, ja ministeriön rahoihin en koske pitkällä tikullakaan”, Harry puuskahti, ja muuttui välittömästi kauhistuneen näköiseksi.
”Anteeksi, en tarkoittanut sitä niin. Siis minulla on syyni, minähän kerroin jo sinulle aikaisemmin. Keulakuvana oleminen ja sellaista”, Harry selitteli, mutta pistos oli ehtinyt jo viiltää.
Draco tunsi punastuvansa. Hän nosti säännöllistä tukea, jota ministeriö maksoi hänelle. Tosin ei hänkään sitä riemuiten tehnyt, mutta oliko hänellä vaihtoehtoja? Ehkä nyt, kun hänellä oli pysyvä työ, hän voisi jättää rahat nostamatta, mutta toisaalta, samaa rahaa se oli joka tapauksessa. Ministeriöstä tulevaa.
”Missä sinä olet töissä?” Draco vaihtoi puheenaihetta.
”Se on jästifirma”, Harry vastasi vaivaantuneena.
”Niin vähän ajattelinkin”, Draco virnisti.
”Kuule, anteeksi. Minun on ihan pakko mennä. Kutsu oli kiireellinen, ja tuota, työnantaja ei tykkää, jos myöhästyn.”
Draco näytti kummastuneelta. Ei Harry ollut aikaisemmin puhunut mitään töihin menosta, joten oliko tällä koko ajan ollut työvuoro tiedossa? Harry kaivoi rahaa taskustaan, ja laski nipun seteleitä pöydälle nousten seisomaan.
”Anteeksi vielä”, hän sanoi, muttei katsonut Dracoa silmiin.
”Milloin me nähdään uudestaan?” Draco kysyi, kun Harry oli jo kääntänyt hänelle selkänsä.
”Minä soittelen!” tämä huikkasi ja meni jo ulko-ovella.
Hetken Draco mietti pitäisikö hänen olla hyvä ja kunnollinen työntekijä, ja yrittää seurata Harrya, mutta luopui ajatuksesta. Olisi parempi, ettei Harry aavistaisi mitään. Tämä Dracon tähän asti käyttämä taktiikka oli huomattavasti helpompi, ja tuottaisi varmasti jossain vaiheessa saman lopputuloksen. Poistuttuaan ravintolasta Draco livahti syrjäiselle kujalle, ja kaikkoontui suoraan kotiinsa.
Perjantai 16.6.2006
Draco ei ollut kuullut Harrysta mitään maanantain jälkeen ja alkoi olla hieman huolissaan. Hän oli käynyt päivittäin Renen kahvilassa, mutta Harrya ei ollut näkynyt sielläkään. Rene raportoi myös, ettei tämä ollut käynyt siellä kertaakaan sen jälkeen, kun he olivat viime sunnuntaina lähteneet katsomaan jalkapalloa. Töissä ylipäällikkö ahdisti Dracoa kysymyksillään, ja patisti tätä kovempiin otteisiin. Vähitellen Draco alkoi ymmärtää, miksi hänen edeltäjänsä oli anonut siirtoa. Kukaan ei kestänyt tuollaista höykytystä. Tuloksia piti tehdä hinnalla millä hyvänsä, ja Draco alkoi ymmärtää myös Harryn mielipidettä ministeriöstä.
”Minulle on aivan sama, minkälaisia keinoja sinä käytät, pääasia, että saat Potterin osoitteen, jotta voimme suojella häntä paremmin!” ylipäällikkö oli karjunut Dracolle torstaina toimistossaan, josta Draco oli kiireesti luikkinut omaan huoneeseensa turvaan.
Hänelle oli nyt annettu eräässä mielessä vapaat kädet jutun suhteen, ja hän päätti suunnata nyt arkistoihin tutkimaan vanhoja raportteja Harrysta. Ehkä jostain tulisi esiin tapahtumia ennen sotaa, ja Harryn katoamista, mistä voisi olla hänelle hyötyä jatkossa. Jos hän saisi tietoonsa ne ihmiset, jotka pitivät yhä säännöllisesti yhteyttä Harryyn, hän voisi ehkä urkkia jotain heiltä. Tietenkin Hermione oli yksi näistä ihmisistä, mutta hän oli liian älykäs langetakseen Dracon juoneen. Hetken Draco pohti, pitäisikö hänen pyytää Pansylta pientä ystävänpalvelusta? Olihan tämä kuitenkin jonkin verran tekemisissä Hermionen kanssa työnsä kautta. Mutta Draco hylkäsi ajatuksen, toistaiseksi. Se voisi olla hänen viimeinen valttikorttinsa, jollei muuta ilmaantuisi.
*
Ministeriön arkistot sijaitsivat Salaperäisyyksien osaston vieressä. Draco ei ollut koskaan ymmärtänyt tätä logiikkaa, sillä Salaperäisyyksien osastolla tutkittiin kaikkea, no, salaperäistä, eivätkä pölyttyneet pergamentit olleet koskaan vaikuttaneet hänestä kovinkaan salaperäisiltä. Laiha ja ruipelo mies oli Dracoa vastassa tiskin takana, ja Draco hymyili ilahtuneena.
”Hei Paul”, Draco tervehti.
”Draco!” tämä huudahti iloisena ja yllättyneenä.
”Mitä kuuluu? Kuinka homma on lähtenyt pyörimään?” Draco kyseli nojaten pieneen tiskiin, jonka takana hänen aurorikoulutuksen aikainen kurssikaverinsa järjesteli kortistoa.
”Kiitos hyvää, nopeasti tämän homman on oppinut. Kaikki on niin selkeässä järjestyksessä, joten ei täällä ole paljon muuta tehtävää kuin tarkistaa, että nämä ovat aakkosissa”, Paul selitti viitaten kortiston pieniin papereihin.
”Kuule, minä tarvitsisin hieman apua”, Draco sanoi ja Paul nojautui innokkaasti eteenpäin.
”Ihan mitä vain, että saan hetkeksi keskeyttää tämän ikävystyttävän työn”, tämä lupasi.
”Tarvitsen muutamia tietoja ennen sotaa, henkilöstä nimeltään Ron, tai Ronald Weasley, syntynyt 1980.”
Draco oli hahmotellut suunnitelmansa jo ennen lähtöään arkistoon. Jos hän kyselisi Harryn papereita, se herättäisi enemmän kiinnostusta kuin tämän kouluaikaisen ystävän perään kyseleminen.
”Ennen sotaa”, Paul näytti miettivältä, ”Aivan, ne löytyvät täältä. Tule, niin näytän sinulle.”
Huone oli valtava, ja siellä oli satoja lattiasta kattoon asti olevia hyllyjä täynnä siisteissä pinoissa ja riveissä olevia mappeja ja kirjoja. Siellä oli kaikki tieto, mitä velhomaailmassa oli koskaan tapahtunut. Aika ajoin huonetta piti laajentaa suurennusloitsulla, että uudet tiedostot saatiin mahtumaan sinne. Pölyä oli joka puolella, ja Dracoa ihmetytti, miksi huonetta ei siivottu taikakeinoin. Hän kysyikin asiaa Paulilta, joka selitti, että siivoustaika saattaisi hapristaa satoja vuosia vanhat pergamentit, joten huone jätettiin mieluummin siivoamatta.
”Ah, tässä”, Paul sanoi tyytyväisenä ja pysähtyi viimein erään hyllyn eteen.
Sen sivussa luki Henkilöhistoria s. 1980.
”Tästä löydät kaikki vuonna 1980 syntyneet velhot ja noidat aakkosjärjestyksessä, myös jästisyntyiset, jotka ovat käyneet joko Tylypahkaa tai muuta virallisesti hyväksyttyä velhokoulua. Älä sitten sotke kansioiden paikkoja”, Paul vielä varoitti ja Draco nyökkäsi.
”Tarvitsetko muuta?” Paul kysyi innokkaasti.
Palaaminen tiskin taakse ei selvästikään huvittanut häntä ollenkaan.
”En kiitos, mutta tulen kysymään, jos tarvitsen sinua”, Draco hymyili ja laski kätensä erään mapin päälle.
Paul nyökkäsi ja poistui laahaavin askelein.
Innokkaasti Draco lähti kuljettamaan sormeaan pitkin mappeja. Jokaisen kanteen oli tekstattu sukunimi, etunimi, sekä syntymäaika, joidenkin kohdalla myös kuolinpäivä. Monia tuttuja nimiä vilahti hänen ohitseen, mutta hän ei viitsinyt jäädä tutkimaan vanhojen koulukavereidensa tietoja tarkemmin. Päästyään kirjaimen P kohdalle, Dracon sydän hypähti. Parkinson, Patil, Peakes, Poke, Prewett, Pye. Draco pysähtyi ja palasi hieman taaksepäin. Poke, Prewett, missä oli Potter? Näiden kahden välissähän sen olisi kuulut olla, mutta paikassa ei ollut edes tyhjää aukkoa. Draco kurtisti kulmiaan, kummallista. Kai Harryn tiedot nyt jossain olivat?
Hetken mielijohteesta Draco päätti etsiä oman mappinsa ja vilkaista sitä. Macmillan, Montgomery. Hän rypisti uudelleen otsaansa, missä oli Malfoy? Draco palasi hyllyn päähän tarkistaakseen vuosiluvun, kyllä, se oli 1980. Minne hänen ja Harryn tiedot olivat joutuneet? Olisiko joku voinut hyllyttää ne väärään paikkaan. Draco vilkaisi nopeasti vuonna 1979 ja 1981 syntyneet, mutta ei löytänyt kumpaakaan kadonnutta mappia. Lopulta hän päätti kysyä asiaa Paulilta. Sitä ennen hän palasi kuitenkin vielä 1980 syntyneisiin, ja W-kirjaimeen. Yhtä hyvin hän voisi vilkaista Weasleyn mappia ennen kuin lähtisi, voisihan sieltä paljastua kuitenkin jotain mielenkiintoista.
Weasley, Ronald ”Ron”, s. 1.3.1980 k. 31.7.2002
Draco hätkähti nähdessään kuolinpäivän. Hän ei ollut tiennyt, että Weasley oli kuollut, kummallista. Eikä Harry ollut sanonut asiasta mitään. Draco oli koko ajan olettanut Weasleyn pelaavan jossain ammattilaisliigassa huispausta, ja olikin ihmetellyt, miksi Harry ei kannattanut tämän seuraa, vaan rohkelikkojen entisen huispauskapteenin, Oliver Woodin joukkuetta. Nyt Draco ymmärsi. Kuinka Weasley olisi voinut pelata, jos tämä oli ollut jo useamman vuoden kuolleena. Vapisevin sormin Draco aukaisi mapin, joka oli ohut verrattuna muihin mappeihin. Sisällä oli vain muutama paperi. Syntymätodistus, päättötodistus Tylypahkasta, sekä kuolintodistus.
Kuolinaika: 31.7.2002
Kuolinpaikka: Tuntematon
Kuolinsyy: Selkeästi taistelussa tulleet vammat sekä runsas sisäinen verenvuoto
Kuolemansyyntutkija: Percy Weasley, taikaministeriö
Draco tuijotti paperia. Taistelussa aiheutuneet vammat? Weasley oli selvästi ollut mukana taisteluissa, ehkä jopa Harryn rinnalla. Uskaltaisikohan Draco kysyä Harrylta tästä tapahtumasta? Seuraavaksi Dracon mielenkiinto kohdistui kuolemansyyntutkijaan. Tietenkin sodan aikana oli normaalia, että aurorit toimittivat tätä virkaa, mutta kuitenkin se oli enemmän parantajien työtä. Lisäksi Draco tiesi, ettei Weasleyn vanhempi veli ollut kumpaakaan edellä mainituista, vaan toimistossaan työtään tekevä konttorirotta, joka ei osallistunut itse toimintaan millään tavoin. Pyörällä päästään Draco kaivoi nopeasti työkaapunsa taskusta pienen muistilehtiön, ja jäljensi kuolintodistuksen tiedot siihen siistillä käsialalla.
Kävellessään ulos arkistosta Draco oli kokonaan unohtanut todellisen syynsä siellä vierailemiseen. Weasleyn kuolema oli järkyttänyt häntä enemmän kuin hän olisi koskaan voinut uskoa. Vasta omassa työhuoneessaan, kuudennessa kerroksessa, hän muisti Harryn sekä oman mappinsa ja huokasi ärtyneenä. Niiden katoamiselle ei voisi nyt mitään, hän palaisi asiaan seuraavalla viikolla tai ottaisi sen puheeksi ylipäällikön kanssa. Lukiten vielä arkistossa kirjoittamansa pienen muistilapun laatikkoonsa, Draco vaihtoi pikaisesti vaatteitaan ja lähti viikonlopun viettoon.
*
Illalla hänen puhelimensa piippasi.
Anteeksi pitkä hiljaisuus. Nähdään kahdeksalta Renen kahvilassa. Harry
Viesti tuli kertakäyttöliittymästä, eikä siihen voinut vastata. Silti Dracon huulille kohosi hymy, Harry ei ollut unohtanut häntä kokonaan ja halusi nähdä vielä. Pikaisesti Draco suuntasi suihkuun ja pukeutumaan. Puoli kahdeksalta hän ilmiintyi Renen kahvilan lähellä sijaitsevalle syrjäkadulle. Hän oli vakaasti päättänyt kysyä Harrylta muutamia kysymyksiä, ja tunsi pienen hermostuksen sisällään tämän vuoksi.
Harry ei ollut vielä kahvilassa, joten Draco jäi tiskille juttelemaan Renen kanssa.
”Porter on kysellyt sinun perääsi”, Rene ilmoitti hänelle.
”Kyselköön rauhassa”, Draco tuhahti, hän oli jo ajat sitten kyllästynyt Porterin seuraan.
”Sinulla on tainnut pitää kiirettä sen vihreäsilmäisen namun kanssa? Mikä teidän juttunne oikein on, luulin, ettet sinä ole sitoutuvaa tyyppiä?”
”Ei hän olekaan”, kuului ääni ovelta, ”enkä minäkään ole. Me olemme vain ystäviä”, Harry sanoi äänellä, joka sai Dracon kääntymään ympäri, ja samassa Harry jo istahti hänen viereensä tiskin ääreen.
Dracon sydän jätti lyönnin välistä. Harry oli pukeutunut tiukkaan paitaan, joka myötäili hänen jokaista lihastaan. Jalassaan tällä oli kuluneet, mutta puhtaat farkut. Harry näytti todella hyvältä, liian hyvältä. Rene päästi vihellyksen tiskin toiselta puolelta ja iski Harrylle silmää.
”Jos sinua alkaa kyllästyttää tuon blondin seura, niin tiedät mistä löydät minut.”
”Hmm… Pitääpä laittaa korvan taakse, eihän sitä koskaan tiedä”, Harry vastasi pilke silmäkulmassaan ja Dracon suu loksahti yhä enemmän auki.
Flirttailiko Harry? Eihän tämä edes pitänyt pojista. Eihän?
Samassa ovesta astui sisään joukko Dracon jästiystäviä. Porter, Terry, Adam, sekä muutama muu hyväntuulisesti jutellen ja vitsaillen. Dracon ja Harryn huomattuaan he tervehtivät heitä iloisesti, tosin Porter ei näyttänyt yhtyvän muiden ilonpitoon.
”Draco, sinuakin näkee”, vaaleatukkainen Adam tervehti, ”Missä sinä olet piileksinyt viime ajat?”
”Töitä, töitä”, Draco naurahti hieman levottomana.
”Ovatko ne nakittaneet sinulle kaikki paskahommat, kuten nuorille konstaapeleille yleensä?” Adam nauroi.
”Ei sentään”, Draco vastasi.
Hän oli kertonut jästiystävilleen käyneensä poliisikoulun, ja päässyt tämän jälkeen työskentelemään poliisina erääseen Lontoon monista poliisipiireistä.
”Mitäs suunnitelmia teillä on?” Terry kysyi luoden uteliaan silmäyksen Harryyn.
”En tiedä vielä”, Draco sanoi katsoen kysyvästi Harrya, joka jutteli yhä iloisesti Renen kanssa.
”Me ollaan menossa Candyyn”, Porter ilmoitti ja laski kätensä Dracon olkapäälle, ”olisi kiva jos sinäkin tulisit”, hän lisäsi vielä hiljaisella, kehräävällä äänellä.
”Anteeksi, mutta minulla oli meille hieman muita suunnitelmia”, Harry sanoi nojautuen Dracoon takaapäin ja laskien leukansa tämän toiselle olalle.
Porter katseli Harrya kulmiensa alta, mutta hivuttautui lähemmäs Draco kuiskaamaan tämän korvaan.
”Minulla on ollut ikävä sinua.”
Vaikka kuiskaus oli hiljainen, se oli sen verran kova, että se kantautui Harryn korviin. Draco epäili, että juuri sitä Porter oli tarkoittanutkin. Draco oli yhä enemmän ymmällään. Hän ei pysynyt enää yhtään kärryillä siitä, missä mentiin. Tuntui, kun Harry olisi heittäytynyt yhtäkkiä maailman suurimmaksi miestennielijäksi, ja aivan kuin Harryn ja Porterin välillä olisi ollut kamppailu, jonka kohdetta Draco ei jostain syystä halunnut ajatella.
Harry nojasi entistä tiiviimmin Dracoa vasten ja liu’utti kätensä tämän vyötärön ympäri. Samalla tämä kääntyi puhaltamaan lämmintä ilmaa Dracon korvaan, mikä sai hänet värähtämään.
”Meillä olisi menoja”, Harry sanoi ja näykkäsi vielä Dracoa korvasta.
Draco onnistui vain nyökkäämään, sillä Harryn vaivihkaiset hyväilyt olivat nostattaneet huomattavasti hänen lämpöään, ja housut tuntuivat kiristävän ikävästi. Hitaasti Harry veti hänet seisomaan ja lähti luotsaamaan kohden ovea.
”Nähdään”, hän huikkasi Dracon ystäville, ennen kuin ovi sulkeutui heidän perässään.
Draco luuli heidän jatkavan välittömästi matkaansa, mutta Harry jäikin lasisen oven eteen seisomaan ja veti Dracon kiihkeään suudelmaan, jonka loputtua tämä kuiskasi.
”Että sinun ystäväsi tietävät missä mennään.”
Tämän sanottuaan Harry lähti kävelemään katua pitkin pitäen Dracoa tiukasti kädestä.
”Minne me olemme menossa?” Draco kysyi.
Hänen huuliaan poltteli vieläkin äskeisen suudelman jälkeen. Harry osasi suudella paremmin kuin Draco olisi koskaan voinut kuvitella.
”Sinun luoksesi”, Harry totesi tyynesti.
”Minun luokseni?” Draco toisti hämmästyneenä, ”Miksi?”
”Sitähän sinä haluat”, Harry sanoi ja kiskaisi heidät porttikonkiin. ”Sinun täytyy näyttää tietä, koska minä en osaa kaikkoontua asuntoosi.”
Draco nyökkäsi yhä hämmästyneenä, mutta tarttui Harrya lujasti kädestä ja suuntasi kotiinsa. Hän oli jo ajat sitten hukannut jutun punaisen langan, eikä ymmärtänyt yhtään mitä oli tapahtumassa ja miksi.
* * *
Seitsemäs luku ->
Pairing: Harry/Draco
Rating: NC-17
Author: Vendela
Betas: Merrique & Pahatar
Genre: Slash, romance, angst, post Hogwarts
Chapter: 6/11
Spoilaa teosta Harry Potter ja puoliverinen prinssi
Summary: Eletään vuoden 2006 kesäkuun alkua. Uudet aurorit ovat juuri painaneet suippokärkiset hatut päähänsä ja juhlivat valmistumistaan. Sota on voitettu vuosia sitten ja elämä hymyilee, mutta jossain väijyy tumma pilvi odottamassa, että voisi puhaltaa myrskyn taivaalle. Mikä on totuus ja kuinka käy nillle, jotka sota kadotti?
<- Viides luku
* * *
VI LUKU - Tule luoksein
Eläintarhassa kävi vilkas kuhina, kun Harry ja Draco astuivat pääportista sisään. Draco oli huomannut helpotuksekseen, että Harry oli tällä kertaa pukeutunut siististi ja asiallisesti, vaikka tällä olikin jälleen aurinkolasit silmillään. Tosin Harry oli ollut taas iloinen ja valoisa itsensä, jutellut kaikenlaista ja kysellyt vielä Dracon mielipidettä venematkasta. Kumpikaan ei maininnut siitä seurannutta yötä, sillä siinä ei ollut mitään mainittavaa. Draco oli hieman jännittänyt, ottaisiko Harryn aiheen esille, mutta tämä jutteli kaikkea muuta. Harry johdatti heidät matelijatalon luo.
”Tule, haluan esitellä sinut ystävälleni”, Harry sanoi iloisesti.
Erikokoisia ja -värisiä käärmeitä luikerteli suljetuissa kopeissa, ja Dracoa puistatti. Hän ei ollut koskaan erityisemmin pitänyt matelijoista, etenkään sen jälkeen, kun hän oli kerran, kauan sitten, joutunut vastakkain Voldemortin Nagini-käärmeen kanssa. Muisto sai hänet värähtämään ja miettimään, mitä käärmeelle oli mahtanut käydä sodan jälkeen. Hän olisi halunnut kysyä asiaa Harrylta, mutta ei halunnut pilata tunnelmaa.
”Aina kun käyn täällä, muistan Naginin”, Harry sanoi, kuin lukien Dracon äskeiset ajatukset.
”Niinkö?” Draco sanoi yllättyneenä, aivan tätä hän ei ollut odottanut.
”En tiedä oletko kuullut, mutta lopulta minä tapoin hänet”, Harry sanoi yllättävän surullisella äänellä, ”Hän pyysi armoa minulta, mutta minä en voinut antaa sitä hänelle. Hänessä oli edelleen pala Voldemortin sielua, joten en uskaltanut ottaa riskiä, että hän olisi elvyttänyt Voldemortin uudelleen henkiin jossain vaiheessa.”
Draco kuunteli hämmästyneenä. Toki hän oli kuullut, ja tiesikin lähes kaiken hirnyrkeistä, esineistä, joihin Voldemort oli aikoinaan pirstonut sielunsa. Mutta sitä hän ei ollut tiennyt, että Voldemortin lemmikkikäärme oli ollut yksi niistä.
”Hän vihasi minua sen jälkeen taas vähän enemmän, Voldemort siis”, Harry hymähti.
”Siksikö, kun tapoit hänen lemmikkinsä?” Draco kysyi kummastuneena.
”Siksikin, mutta enemmän kai siksi, että tuhosin jälleen yhden hänen hirnyrkeistään. Hän ei todellakaan pitänyt siitä, että tuhosin niistä jokainen, yhden toisensa jälkeen.” Harryn ääni oli hiljainen ja Dracon oli kumarruttava lähemmäs kuuntelemaan.
”Haluaisin kuulla siitä enemmän”, Draco pyysi.
Näytti kuin Harry olisi havahtunut jostain kaukaa, ja tämä pudisti päätään.
”Ehkä minä joskus kerron, mutta en nyt. Tule, tuolla hän on”, Harry asteli määrätietoisin askelein erään kopin luo.
Kuristajaboa, Brasilia. Draco luki pienestä kyltistä. Harry oli painanut oikean kätensä vasten lasia, ja näytti käyvän vilkasta keskustelua eläimen kanssa. Vielä äsken käärme oli maannut flegmaattisena lasin takana, mutta heti Harryn ilmestyttyä se oli terhakoitunut ja heilutteli päätään puolelta toiselle. Hämmästyneenä Draco seurasi tätä pientä esitystä, joka oli menossa hänen silmiensä edessä. Käärme puhui, aivan selvästi se puhui, ja Harry nauroi sille. Sitten Harry sanoi jotain, hiljaa ja sihisten, ja kylmä väristys kiiri pitkin Dracon selkää.
Kun tummahiuksinen mies ja valtava käärme olivat keskustelleet jonkin aikaa ilman, että kukaan ympärillä olevista ymmärsi mitään, Harry kääntyi ja viittasi Dracon aivan viereensä.
”Haluan esitellä teidät.”
”Ai”, Draco mutisi ja katsoi käärmettä silmiin, se näytti nauravan hänelle.
Harry sihisi jälleen jotain, käärmeen kieli vilahti muutaman kerran ulos suusta, ja äkisti se teki hyökkäävän liikkeen kohti lasia. Draco vetäytyi vaistomaisesti taaksepäin ja kuuli Harryn nauravan.
”Älä välitä, se vain kokeilee sinua”, Harry hymyili kääntyen viimein pois lasin luota kuiskattuaan ensin viimeiset sihinät lasin läpi.
”Hurja”, Draco sanoi hiljaa ja vilkaisi vielä kerran käärmettä, joka tuijotti heidän peräänsä.
”Hän on ystäväni, ensimmäinen”, Harry sanoi vakavana.
”Ystävä tai ei, mutta enpä haluaisi tuon kanssa samaan sänkyyn”, Draco tuhahti.
Vasta Harryn purskahtaessa nauruun hän ymmärsi mitä oli sanonut, ja punastui.
”En minäkään”, Harry myönsi hymyillen yhä ja lähti luotsaamaan Dracoa ulos matelijatalosta.
*
He olivat menneet syömään erääseen suosittuun ravintolaan aivan Sohon laidalla. Koko aterian ajan Dracon mahan pohjassa oli kipristellyt omituinen jännitys. Harry vaikutti mukavalta ja rennolta. Aivan kuin tämä ei olisi se sama ihminen, jonka Draco oli tavannut vasta viime perjantaina. Kuinka tässä tilanteessa tuli käyttäytyä? Harry oli aivan kuin he olisivat pitkäaikaiset ystävät, jutteli ja huomioi Dracon tarpeita tavalla, jota kukaan ei ollut aikaisemmin tehnyt. Draco pohti, olisiko soveliasta pyytää Harry lasilliselle hänen luokseen, vai olisiko se kiirehtimistä asioiden edelle? Olisiko viisaampaa antaa asioiden kehittyä omalla painollaan ja odottaa, jos Harry kutsuisi hänet kotiinsa jonain päivänä. Harry hymyili ja jutteli iloisesti aina jälkiruokaan asti, kunnes hänen puhelimensa piippasi. Pikaisesti Harry silmäsi tulleen viestin, ja hänen kasvonsa synkkenivät.
”Mitä nyt?” Draco kysyi.
”Äh, ei mitään tärkeää. Pitää luultavasti käväistä vielä töissä”, Harry heilautti torjuvasti kättään.
”Töissä? En tiennytkään, että teet töitä?” Draco ihmetteli.
”Pakko, ei se raha puussa kasva”, Harry totesi vältellen.
”Ei kasva ei, mutta luulin sinun saavan ministeriöltä tukea tai jotain? Ja kai sinullakin on perintösi? Vanhempiesi ja kummisetäsi”, Draco sanoi.
”Annoin Siriuksen rahat Pyhään Mungoon, vanhempieni rahat ovat edelleen Irvetassa, ja ministeriön rahoihin en koske pitkällä tikullakaan”, Harry puuskahti, ja muuttui välittömästi kauhistuneen näköiseksi.
”Anteeksi, en tarkoittanut sitä niin. Siis minulla on syyni, minähän kerroin jo sinulle aikaisemmin. Keulakuvana oleminen ja sellaista”, Harry selitteli, mutta pistos oli ehtinyt jo viiltää.
Draco tunsi punastuvansa. Hän nosti säännöllistä tukea, jota ministeriö maksoi hänelle. Tosin ei hänkään sitä riemuiten tehnyt, mutta oliko hänellä vaihtoehtoja? Ehkä nyt, kun hänellä oli pysyvä työ, hän voisi jättää rahat nostamatta, mutta toisaalta, samaa rahaa se oli joka tapauksessa. Ministeriöstä tulevaa.
”Missä sinä olet töissä?” Draco vaihtoi puheenaihetta.
”Se on jästifirma”, Harry vastasi vaivaantuneena.
”Niin vähän ajattelinkin”, Draco virnisti.
”Kuule, anteeksi. Minun on ihan pakko mennä. Kutsu oli kiireellinen, ja tuota, työnantaja ei tykkää, jos myöhästyn.”
Draco näytti kummastuneelta. Ei Harry ollut aikaisemmin puhunut mitään töihin menosta, joten oliko tällä koko ajan ollut työvuoro tiedossa? Harry kaivoi rahaa taskustaan, ja laski nipun seteleitä pöydälle nousten seisomaan.
”Anteeksi vielä”, hän sanoi, muttei katsonut Dracoa silmiin.
”Milloin me nähdään uudestaan?” Draco kysyi, kun Harry oli jo kääntänyt hänelle selkänsä.
”Minä soittelen!” tämä huikkasi ja meni jo ulko-ovella.
Hetken Draco mietti pitäisikö hänen olla hyvä ja kunnollinen työntekijä, ja yrittää seurata Harrya, mutta luopui ajatuksesta. Olisi parempi, ettei Harry aavistaisi mitään. Tämä Dracon tähän asti käyttämä taktiikka oli huomattavasti helpompi, ja tuottaisi varmasti jossain vaiheessa saman lopputuloksen. Poistuttuaan ravintolasta Draco livahti syrjäiselle kujalle, ja kaikkoontui suoraan kotiinsa.
Perjantai 16.6.2006
Draco ei ollut kuullut Harrysta mitään maanantain jälkeen ja alkoi olla hieman huolissaan. Hän oli käynyt päivittäin Renen kahvilassa, mutta Harrya ei ollut näkynyt sielläkään. Rene raportoi myös, ettei tämä ollut käynyt siellä kertaakaan sen jälkeen, kun he olivat viime sunnuntaina lähteneet katsomaan jalkapalloa. Töissä ylipäällikkö ahdisti Dracoa kysymyksillään, ja patisti tätä kovempiin otteisiin. Vähitellen Draco alkoi ymmärtää, miksi hänen edeltäjänsä oli anonut siirtoa. Kukaan ei kestänyt tuollaista höykytystä. Tuloksia piti tehdä hinnalla millä hyvänsä, ja Draco alkoi ymmärtää myös Harryn mielipidettä ministeriöstä.
”Minulle on aivan sama, minkälaisia keinoja sinä käytät, pääasia, että saat Potterin osoitteen, jotta voimme suojella häntä paremmin!” ylipäällikkö oli karjunut Dracolle torstaina toimistossaan, josta Draco oli kiireesti luikkinut omaan huoneeseensa turvaan.
Hänelle oli nyt annettu eräässä mielessä vapaat kädet jutun suhteen, ja hän päätti suunnata nyt arkistoihin tutkimaan vanhoja raportteja Harrysta. Ehkä jostain tulisi esiin tapahtumia ennen sotaa, ja Harryn katoamista, mistä voisi olla hänelle hyötyä jatkossa. Jos hän saisi tietoonsa ne ihmiset, jotka pitivät yhä säännöllisesti yhteyttä Harryyn, hän voisi ehkä urkkia jotain heiltä. Tietenkin Hermione oli yksi näistä ihmisistä, mutta hän oli liian älykäs langetakseen Dracon juoneen. Hetken Draco pohti, pitäisikö hänen pyytää Pansylta pientä ystävänpalvelusta? Olihan tämä kuitenkin jonkin verran tekemisissä Hermionen kanssa työnsä kautta. Mutta Draco hylkäsi ajatuksen, toistaiseksi. Se voisi olla hänen viimeinen valttikorttinsa, jollei muuta ilmaantuisi.
*
Ministeriön arkistot sijaitsivat Salaperäisyyksien osaston vieressä. Draco ei ollut koskaan ymmärtänyt tätä logiikkaa, sillä Salaperäisyyksien osastolla tutkittiin kaikkea, no, salaperäistä, eivätkä pölyttyneet pergamentit olleet koskaan vaikuttaneet hänestä kovinkaan salaperäisiltä. Laiha ja ruipelo mies oli Dracoa vastassa tiskin takana, ja Draco hymyili ilahtuneena.
”Hei Paul”, Draco tervehti.
”Draco!” tämä huudahti iloisena ja yllättyneenä.
”Mitä kuuluu? Kuinka homma on lähtenyt pyörimään?” Draco kyseli nojaten pieneen tiskiin, jonka takana hänen aurorikoulutuksen aikainen kurssikaverinsa järjesteli kortistoa.
”Kiitos hyvää, nopeasti tämän homman on oppinut. Kaikki on niin selkeässä järjestyksessä, joten ei täällä ole paljon muuta tehtävää kuin tarkistaa, että nämä ovat aakkosissa”, Paul selitti viitaten kortiston pieniin papereihin.
”Kuule, minä tarvitsisin hieman apua”, Draco sanoi ja Paul nojautui innokkaasti eteenpäin.
”Ihan mitä vain, että saan hetkeksi keskeyttää tämän ikävystyttävän työn”, tämä lupasi.
”Tarvitsen muutamia tietoja ennen sotaa, henkilöstä nimeltään Ron, tai Ronald Weasley, syntynyt 1980.”
Draco oli hahmotellut suunnitelmansa jo ennen lähtöään arkistoon. Jos hän kyselisi Harryn papereita, se herättäisi enemmän kiinnostusta kuin tämän kouluaikaisen ystävän perään kyseleminen.
”Ennen sotaa”, Paul näytti miettivältä, ”Aivan, ne löytyvät täältä. Tule, niin näytän sinulle.”
Huone oli valtava, ja siellä oli satoja lattiasta kattoon asti olevia hyllyjä täynnä siisteissä pinoissa ja riveissä olevia mappeja ja kirjoja. Siellä oli kaikki tieto, mitä velhomaailmassa oli koskaan tapahtunut. Aika ajoin huonetta piti laajentaa suurennusloitsulla, että uudet tiedostot saatiin mahtumaan sinne. Pölyä oli joka puolella, ja Dracoa ihmetytti, miksi huonetta ei siivottu taikakeinoin. Hän kysyikin asiaa Paulilta, joka selitti, että siivoustaika saattaisi hapristaa satoja vuosia vanhat pergamentit, joten huone jätettiin mieluummin siivoamatta.
”Ah, tässä”, Paul sanoi tyytyväisenä ja pysähtyi viimein erään hyllyn eteen.
Sen sivussa luki Henkilöhistoria s. 1980.
”Tästä löydät kaikki vuonna 1980 syntyneet velhot ja noidat aakkosjärjestyksessä, myös jästisyntyiset, jotka ovat käyneet joko Tylypahkaa tai muuta virallisesti hyväksyttyä velhokoulua. Älä sitten sotke kansioiden paikkoja”, Paul vielä varoitti ja Draco nyökkäsi.
”Tarvitsetko muuta?” Paul kysyi innokkaasti.
Palaaminen tiskin taakse ei selvästikään huvittanut häntä ollenkaan.
”En kiitos, mutta tulen kysymään, jos tarvitsen sinua”, Draco hymyili ja laski kätensä erään mapin päälle.
Paul nyökkäsi ja poistui laahaavin askelein.
Innokkaasti Draco lähti kuljettamaan sormeaan pitkin mappeja. Jokaisen kanteen oli tekstattu sukunimi, etunimi, sekä syntymäaika, joidenkin kohdalla myös kuolinpäivä. Monia tuttuja nimiä vilahti hänen ohitseen, mutta hän ei viitsinyt jäädä tutkimaan vanhojen koulukavereidensa tietoja tarkemmin. Päästyään kirjaimen P kohdalle, Dracon sydän hypähti. Parkinson, Patil, Peakes, Poke, Prewett, Pye. Draco pysähtyi ja palasi hieman taaksepäin. Poke, Prewett, missä oli Potter? Näiden kahden välissähän sen olisi kuulut olla, mutta paikassa ei ollut edes tyhjää aukkoa. Draco kurtisti kulmiaan, kummallista. Kai Harryn tiedot nyt jossain olivat?
Hetken mielijohteesta Draco päätti etsiä oman mappinsa ja vilkaista sitä. Macmillan, Montgomery. Hän rypisti uudelleen otsaansa, missä oli Malfoy? Draco palasi hyllyn päähän tarkistaakseen vuosiluvun, kyllä, se oli 1980. Minne hänen ja Harryn tiedot olivat joutuneet? Olisiko joku voinut hyllyttää ne väärään paikkaan. Draco vilkaisi nopeasti vuonna 1979 ja 1981 syntyneet, mutta ei löytänyt kumpaakaan kadonnutta mappia. Lopulta hän päätti kysyä asiaa Paulilta. Sitä ennen hän palasi kuitenkin vielä 1980 syntyneisiin, ja W-kirjaimeen. Yhtä hyvin hän voisi vilkaista Weasleyn mappia ennen kuin lähtisi, voisihan sieltä paljastua kuitenkin jotain mielenkiintoista.
Weasley, Ronald ”Ron”, s. 1.3.1980 k. 31.7.2002
Draco hätkähti nähdessään kuolinpäivän. Hän ei ollut tiennyt, että Weasley oli kuollut, kummallista. Eikä Harry ollut sanonut asiasta mitään. Draco oli koko ajan olettanut Weasleyn pelaavan jossain ammattilaisliigassa huispausta, ja olikin ihmetellyt, miksi Harry ei kannattanut tämän seuraa, vaan rohkelikkojen entisen huispauskapteenin, Oliver Woodin joukkuetta. Nyt Draco ymmärsi. Kuinka Weasley olisi voinut pelata, jos tämä oli ollut jo useamman vuoden kuolleena. Vapisevin sormin Draco aukaisi mapin, joka oli ohut verrattuna muihin mappeihin. Sisällä oli vain muutama paperi. Syntymätodistus, päättötodistus Tylypahkasta, sekä kuolintodistus.
Kuolinaika: 31.7.2002
Kuolinpaikka: Tuntematon
Kuolinsyy: Selkeästi taistelussa tulleet vammat sekä runsas sisäinen verenvuoto
Kuolemansyyntutkija: Percy Weasley, taikaministeriö
Draco tuijotti paperia. Taistelussa aiheutuneet vammat? Weasley oli selvästi ollut mukana taisteluissa, ehkä jopa Harryn rinnalla. Uskaltaisikohan Draco kysyä Harrylta tästä tapahtumasta? Seuraavaksi Dracon mielenkiinto kohdistui kuolemansyyntutkijaan. Tietenkin sodan aikana oli normaalia, että aurorit toimittivat tätä virkaa, mutta kuitenkin se oli enemmän parantajien työtä. Lisäksi Draco tiesi, ettei Weasleyn vanhempi veli ollut kumpaakaan edellä mainituista, vaan toimistossaan työtään tekevä konttorirotta, joka ei osallistunut itse toimintaan millään tavoin. Pyörällä päästään Draco kaivoi nopeasti työkaapunsa taskusta pienen muistilehtiön, ja jäljensi kuolintodistuksen tiedot siihen siistillä käsialalla.
Kävellessään ulos arkistosta Draco oli kokonaan unohtanut todellisen syynsä siellä vierailemiseen. Weasleyn kuolema oli järkyttänyt häntä enemmän kuin hän olisi koskaan voinut uskoa. Vasta omassa työhuoneessaan, kuudennessa kerroksessa, hän muisti Harryn sekä oman mappinsa ja huokasi ärtyneenä. Niiden katoamiselle ei voisi nyt mitään, hän palaisi asiaan seuraavalla viikolla tai ottaisi sen puheeksi ylipäällikön kanssa. Lukiten vielä arkistossa kirjoittamansa pienen muistilapun laatikkoonsa, Draco vaihtoi pikaisesti vaatteitaan ja lähti viikonlopun viettoon.
*
Illalla hänen puhelimensa piippasi.
Anteeksi pitkä hiljaisuus. Nähdään kahdeksalta Renen kahvilassa. Harry
Viesti tuli kertakäyttöliittymästä, eikä siihen voinut vastata. Silti Dracon huulille kohosi hymy, Harry ei ollut unohtanut häntä kokonaan ja halusi nähdä vielä. Pikaisesti Draco suuntasi suihkuun ja pukeutumaan. Puoli kahdeksalta hän ilmiintyi Renen kahvilan lähellä sijaitsevalle syrjäkadulle. Hän oli vakaasti päättänyt kysyä Harrylta muutamia kysymyksiä, ja tunsi pienen hermostuksen sisällään tämän vuoksi.
Harry ei ollut vielä kahvilassa, joten Draco jäi tiskille juttelemaan Renen kanssa.
”Porter on kysellyt sinun perääsi”, Rene ilmoitti hänelle.
”Kyselköön rauhassa”, Draco tuhahti, hän oli jo ajat sitten kyllästynyt Porterin seuraan.
”Sinulla on tainnut pitää kiirettä sen vihreäsilmäisen namun kanssa? Mikä teidän juttunne oikein on, luulin, ettet sinä ole sitoutuvaa tyyppiä?”
”Ei hän olekaan”, kuului ääni ovelta, ”enkä minäkään ole. Me olemme vain ystäviä”, Harry sanoi äänellä, joka sai Dracon kääntymään ympäri, ja samassa Harry jo istahti hänen viereensä tiskin ääreen.
Dracon sydän jätti lyönnin välistä. Harry oli pukeutunut tiukkaan paitaan, joka myötäili hänen jokaista lihastaan. Jalassaan tällä oli kuluneet, mutta puhtaat farkut. Harry näytti todella hyvältä, liian hyvältä. Rene päästi vihellyksen tiskin toiselta puolelta ja iski Harrylle silmää.
”Jos sinua alkaa kyllästyttää tuon blondin seura, niin tiedät mistä löydät minut.”
”Hmm… Pitääpä laittaa korvan taakse, eihän sitä koskaan tiedä”, Harry vastasi pilke silmäkulmassaan ja Dracon suu loksahti yhä enemmän auki.
Flirttailiko Harry? Eihän tämä edes pitänyt pojista. Eihän?
Samassa ovesta astui sisään joukko Dracon jästiystäviä. Porter, Terry, Adam, sekä muutama muu hyväntuulisesti jutellen ja vitsaillen. Dracon ja Harryn huomattuaan he tervehtivät heitä iloisesti, tosin Porter ei näyttänyt yhtyvän muiden ilonpitoon.
”Draco, sinuakin näkee”, vaaleatukkainen Adam tervehti, ”Missä sinä olet piileksinyt viime ajat?”
”Töitä, töitä”, Draco naurahti hieman levottomana.
”Ovatko ne nakittaneet sinulle kaikki paskahommat, kuten nuorille konstaapeleille yleensä?” Adam nauroi.
”Ei sentään”, Draco vastasi.
Hän oli kertonut jästiystävilleen käyneensä poliisikoulun, ja päässyt tämän jälkeen työskentelemään poliisina erääseen Lontoon monista poliisipiireistä.
”Mitäs suunnitelmia teillä on?” Terry kysyi luoden uteliaan silmäyksen Harryyn.
”En tiedä vielä”, Draco sanoi katsoen kysyvästi Harrya, joka jutteli yhä iloisesti Renen kanssa.
”Me ollaan menossa Candyyn”, Porter ilmoitti ja laski kätensä Dracon olkapäälle, ”olisi kiva jos sinäkin tulisit”, hän lisäsi vielä hiljaisella, kehräävällä äänellä.
”Anteeksi, mutta minulla oli meille hieman muita suunnitelmia”, Harry sanoi nojautuen Dracoon takaapäin ja laskien leukansa tämän toiselle olalle.
Porter katseli Harrya kulmiensa alta, mutta hivuttautui lähemmäs Draco kuiskaamaan tämän korvaan.
”Minulla on ollut ikävä sinua.”
Vaikka kuiskaus oli hiljainen, se oli sen verran kova, että se kantautui Harryn korviin. Draco epäili, että juuri sitä Porter oli tarkoittanutkin. Draco oli yhä enemmän ymmällään. Hän ei pysynyt enää yhtään kärryillä siitä, missä mentiin. Tuntui, kun Harry olisi heittäytynyt yhtäkkiä maailman suurimmaksi miestennielijäksi, ja aivan kuin Harryn ja Porterin välillä olisi ollut kamppailu, jonka kohdetta Draco ei jostain syystä halunnut ajatella.
Harry nojasi entistä tiiviimmin Dracoa vasten ja liu’utti kätensä tämän vyötärön ympäri. Samalla tämä kääntyi puhaltamaan lämmintä ilmaa Dracon korvaan, mikä sai hänet värähtämään.
”Meillä olisi menoja”, Harry sanoi ja näykkäsi vielä Dracoa korvasta.
Draco onnistui vain nyökkäämään, sillä Harryn vaivihkaiset hyväilyt olivat nostattaneet huomattavasti hänen lämpöään, ja housut tuntuivat kiristävän ikävästi. Hitaasti Harry veti hänet seisomaan ja lähti luotsaamaan kohden ovea.
”Nähdään”, hän huikkasi Dracon ystäville, ennen kuin ovi sulkeutui heidän perässään.
Draco luuli heidän jatkavan välittömästi matkaansa, mutta Harry jäikin lasisen oven eteen seisomaan ja veti Dracon kiihkeään suudelmaan, jonka loputtua tämä kuiskasi.
”Että sinun ystäväsi tietävät missä mennään.”
Tämän sanottuaan Harry lähti kävelemään katua pitkin pitäen Dracoa tiukasti kädestä.
”Minne me olemme menossa?” Draco kysyi.
Hänen huuliaan poltteli vieläkin äskeisen suudelman jälkeen. Harry osasi suudella paremmin kuin Draco olisi koskaan voinut kuvitella.
”Sinun luoksesi”, Harry totesi tyynesti.
”Minun luokseni?” Draco toisti hämmästyneenä, ”Miksi?”
”Sitähän sinä haluat”, Harry sanoi ja kiskaisi heidät porttikonkiin. ”Sinun täytyy näyttää tietä, koska minä en osaa kaikkoontua asuntoosi.”
Draco nyökkäsi yhä hämmästyneenä, mutta tarttui Harrya lujasti kädestä ja suuntasi kotiinsa. Hän oli jo ajat sitten hukannut jutun punaisen langan, eikä ymmärtänyt yhtään mitä oli tapahtumassa ja miksi.
* * *
Seitsemäs luku ->