Saako tulkki sensuroida?
Ajatellaan, että tulkki on kulttuurien välinen viestijä, joka välittää viestin tulokielelle sellaisena kuin hän sen ymmärtää. Tulkki saa tehdä hyvin vähän muutoksia ja lisäyksiä tulkattavaan puheeseen, mutta sen sijaan tulkin tulee keskittyä olennaiseen ja jättää tilkesanat ja ns. turha tieto pois. Tulkkeen täytyy pysyä suositellun aikarajan sisällä, mikä on pisimmillään kolmasosa alkuperäisestä puheesta.
Tulisiko tulkeilla kuitenkin olla myös jonkinlainen eettinen ohjeistus - muustakin kuin lähdetekstiuskollisuudesta? Eikö tulkeilla ole yhtälailla vastuu tulkkeensa funktiosta kuin kääntäjillä? Mikä on tulkkauksen funktio? Voisiko se olla muutakin kuin ymmärrettäväksi tekeminen? Mikäli tulkkaus tapahtuu kansainvälisessä neuvottelussa, pyritään neuvottelun onnistumiseen ja esityslistalla olevien asioiden ratkaisemiseen.
Tänään puhetilanteet-kurssilla nousi aiheeksi tulkin vapaudet. Keskustelimme siitä kuinka neuvottelutilanteissa tunteet voivat kuumeta, ja joskus voi tulla sanoneeksi jotain, mitä jälkikäteen katuu. Roderick Jones esittää kirjassaan Conference Interpreting Explained esimerkin, jossa kansainvälisessä neuvottelussa - vaikkapa EU:n huippukokouksessa - yksi puhujista esittää idean, josta toinen puhuja kiivastuu ja vastaa siihen huutamalla: "Vain täydelliset idiootit keksisivät jotakin tuollaista!"
Mikäli lause käännettäisiin sellaisenaan, se myrkyttäisi kokouksen ilmapiirin ja pahimmassa tapauksessa saattaisi vaarantaa koko neuvottelun. Jones on sitä mieltä, että tulkin ei tulisi kääntää vastalausetta sanasta sanaan. Sen sijaan hänen tulisi sanoa vaikkapa "tuo idea on täysin järjetön", mikä viestii, että puhuja vastustaa jyrkästi ehdotusta ilman että sorrutaan henkilökohtaisuuksiin. Puhuja varmasti katuu impulsiivista reaktiotaan ja on kiitollinen tulkin tahdikkuudesta, minkä ansiosta kokous voi jatkua toivon mukaan ilman suurempia välikohtauksia.
On toki tilanteita, joissa tämäntapainen ilmaisun 'laimentaminen' olisi väärin, sillä se estäisi vastapuolelta oman ehdotuksensa puolustamisen. Jonesin esimerkki tällaisesta tilanteesta on jos puhuja kommentoisi toisen ehdotukseen "Emme kuuntele tällaista kiristystä!" 'Kiristys' on vahva ilmaus sinänsä, mutta ei mitään mikä vaarantaisi neuvottelun kulun. Lisäksi suuri osa paikalla olijoista olisi ymmärtänyt syytöksen, ja olisi epäreilua jos tulkki vesittäisi kommentin, ja siten estäisi puhujaa vastaamasta syytökseen.
Tällaiset tapaukset ovat Jonesin mukaan hyvin harvinaisia, mutta ne ovat tapauksia, joille ei ole mitään selkeitä ohjeita, joten tulkkausratkaisut ovat täysin tulkkaajan oman tilanteentajun varassa.
Tulisiko tulkeilla kuitenkin olla myös jonkinlainen eettinen ohjeistus - muustakin kuin lähdetekstiuskollisuudesta? Eikö tulkeilla ole yhtälailla vastuu tulkkeensa funktiosta kuin kääntäjillä? Mikä on tulkkauksen funktio? Voisiko se olla muutakin kuin ymmärrettäväksi tekeminen? Mikäli tulkkaus tapahtuu kansainvälisessä neuvottelussa, pyritään neuvottelun onnistumiseen ja esityslistalla olevien asioiden ratkaisemiseen.
Tänään puhetilanteet-kurssilla nousi aiheeksi tulkin vapaudet. Keskustelimme siitä kuinka neuvottelutilanteissa tunteet voivat kuumeta, ja joskus voi tulla sanoneeksi jotain, mitä jälkikäteen katuu. Roderick Jones esittää kirjassaan Conference Interpreting Explained esimerkin, jossa kansainvälisessä neuvottelussa - vaikkapa EU:n huippukokouksessa - yksi puhujista esittää idean, josta toinen puhuja kiivastuu ja vastaa siihen huutamalla: "Vain täydelliset idiootit keksisivät jotakin tuollaista!"
Mikäli lause käännettäisiin sellaisenaan, se myrkyttäisi kokouksen ilmapiirin ja pahimmassa tapauksessa saattaisi vaarantaa koko neuvottelun. Jones on sitä mieltä, että tulkin ei tulisi kääntää vastalausetta sanasta sanaan. Sen sijaan hänen tulisi sanoa vaikkapa "tuo idea on täysin järjetön", mikä viestii, että puhuja vastustaa jyrkästi ehdotusta ilman että sorrutaan henkilökohtaisuuksiin. Puhuja varmasti katuu impulsiivista reaktiotaan ja on kiitollinen tulkin tahdikkuudesta, minkä ansiosta kokous voi jatkua toivon mukaan ilman suurempia välikohtauksia.
On toki tilanteita, joissa tämäntapainen ilmaisun 'laimentaminen' olisi väärin, sillä se estäisi vastapuolelta oman ehdotuksensa puolustamisen. Jonesin esimerkki tällaisesta tilanteesta on jos puhuja kommentoisi toisen ehdotukseen "Emme kuuntele tällaista kiristystä!" 'Kiristys' on vahva ilmaus sinänsä, mutta ei mitään mikä vaarantaisi neuvottelun kulun. Lisäksi suuri osa paikalla olijoista olisi ymmärtänyt syytöksen, ja olisi epäreilua jos tulkki vesittäisi kommentin, ja siten estäisi puhujaa vastaamasta syytökseen.
Tällaiset tapaukset ovat Jonesin mukaan hyvin harvinaisia, mutta ne ovat tapauksia, joille ei ole mitään selkeitä ohjeita, joten tulkkausratkaisut ovat täysin tulkkaajan oman tilanteentajun varassa.