Kääntäjän vastuu

[under_neat]

Käännöstieteen peruskurssilla keskustelimme muun muassa millaisia tutkimuskohteita käännöstieteenlaitoksella on ja tulisi olla. Nykyisestä tutkimusvalikoimastamme puuttuu yksi tutkimuskohde, joka sivuaa niin läheisesti muita aiheita, että se on jätetty pois tutkimuskohteiden listasta. Aihe on mielestäni kuitenkin tärkeä, ja sellaisenaankin mielestäni tutkimuksen arvoinen. Aihe on kääntäjän etiikka.

Mietin mitä eettisiä arvoja kääntäjäntyö tarkkaan ottaen sisältää. Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto (SKTL) määrittelee eettisen periaatteen seuraavasti:

1. Kääntäjä pyrkii säilyttämään alkuperäisen tekstin asiasisällön ja tyyliasun.
2. Kääntäjä on vaitiolovelvollinen työssään tietoonsa tulevista, työn teettäjää tai muita yksilöitä tai yhteisöjä koskevista asioista.
3. Kääntäjä ei pyri millään tavalla hyötymään taloudellisesti työssään tietoonsa tulleista asioista.
4. Kääntäjä ei toiminnallaan tahallisesti aiheuta vahinkoa ammattitovereilleen.
5. Kääntäjä pitää yllä ja kehittää ammattitaitoaan.

Ensimmäinen kohta näyttää tarkoittavan lähdetekstiuskollisuutta, eli sitä että kääntäjä ei tee muutoksia tai lisäyksiä, jotka eivät tue alkuperäistekstin ajatusta ja tyyliä. Mielestäni lukijan huomioonottaminen on kuitenkin aivan yhtä tärkeää. Miksi ei ole mainittu kääntäjän vastuuta kohdeyleisölleen? Käännöksen muokkaaminen kohdekulttuuriin ja kohdeyleisölle ymmärrettäväksi on mielestäni ensiarvoisen tärkeää, ja se tulisi huomioida myös eettisenä seikkana.

Kääntäjän on myös otettava huomioon kohdeyleisönsä oletettu ikä, tietotaso ja tekstiin kohdistuvat odotukset. Kääntäjä ei saa ottaa suuria vapauksia lähdetekstin suhteen, mutta hän on kuitenkin vastuussa työnsä laadusta ja siitä, että käännös täyttää sille asetetun tarkoituksen, eli funktion.