Hobitti eli Sinne ja takaisin (Tolkien, J. R. R.)
"Hobitti eli Sinne ja takaisin on itsenäinen alkusoitto Tarulle Sormusten Herrasta. Kirjassa kerrotaan, kuinka hobitti BILBO REPPULI löytää Sormusten Sormuksen, esineen joka myöhemmin paljastuu kohtalokkaaksi koko Keski-Maalle ja sen kansoille. VELHO GANDALF valitsee Bilbon 'ammattitaitoiseksi aarteenmetsästäjäksi' mukaan vaaralliselle retkelle. Päämääränä on hankkia takaisin kääpiöiden aarre, jonka lohikäärme SMAUG on varastanut.
Aluksi Bilbo ei ole aivan tehtäviensä tasolla. Hänellä on kuitenkin apunaan 13 kääpiötä ja Gandalf. Matkan myötä Bilbo kasvaa todelliseksi todelliseksi sankariksi, aivan kuin eräs hänen sukulaisensa monia vuosia myöhemmin...
Tove Janssonin kuvittama versio Hobitista ilmestyi alun perin ruotsiksi 1962. Jansson antaa Tolkienin hahmoille ilmiasun, jossa yhdistyvät sadunomainen hohto ja pienimuotoinen tuttuus."
Olen jo pidemmän aikaa tavannut lukea Tolkienin Keski-Maa-sarjan läpi vuosittain. Vaikken enää yhtä vannoutunut ja fanaattinen tolkienisti kuin muutama vuosi takaisin, kirjojen maailma hurmaa yhä edelleen.
Nopeasti laskien tämä kerta oli Hobitin 9. lukukerta suomeksi, 13. kaikkiaan. Aikaa tällä kertaa kului kaikkiaan nelisen tuntia, josta suurin osa taisi kulua Janssonin kuvitusta ihastellessa ja/tai Tampereen rautatieaseman seiniä tuijotellessa.
"Lohikäärmeiden kanssa pitää tietenkin puhua tällä tavalla jos ei tahdo paljastaa niille oikeaa nimeään (mikä on viisasta) eikä tahdo suututtaa niitä sanoa töksäyttämällä että ei kerro (mikä on erinomaisen viisasta). Ei ole lohikäärmettä, joka voisi vastustaa kompapuheita ja joka ei mielellään tuhlaisi aikaansa niiden ratkomiseen. Bilbon puheissa oli paljon sellaista mitä Smaug ei ymmärtänyt alkuunkaan (vaikka te taidatte kyllä ymmärtää koska tiedätte kaiken Bilbon seikkailuista), mutta se ymmärsi mielestään tarpeeksi ja se hekotti ilkeässä sisikunnassaan." (s. 244)
Hobitti on ehdottomasti yksi maailman parhaista lastenkirjoista - ja luultavasti parhaiten suunniteltu ja taustoitettu. (C. S. Lewisin Narnia-kirjasarja päässee aika lähelle tätä, mutta väittäisin Tolkienin maailman olevan kuitenkin jokseenkin reippaasti yksityiskohtaisempi.) Ja kyllä, itsenäisenä teoksena Hobitti on onnellista loppuaan myöten niin lastenkirja kuin kirja olla voi. (Tosin tähän kohtaan on tarkennettava, että lastenkirjalla tarkoitan alakouluikäiselle lapselle sopivaa kirjaa.) Tolkien (hyvä on, hyvä on, kertoja; kertoja ja kirjailija ovat eri juttu) puhuttelee lukijaa suoraan (ks. ylläoleva sitaatti), kirja on jatko-osaansa verrattuna hirmuisen optimistinen ja iloinen ja sanalla sanottuna lapsellinen.
Yleensä (ainakin nykyään) pyrin lukemaan kirjat alkuperäiskielellä. Tässä tapauksessa (siis Hobitin tapauksessa) suomennoksen pariin houkutteli takakansitekstissäkin mainittu Tove Janssonin yliherttainen kuvitus, jonka muistan ihastuttaneen jo alakouluikäisenä, jolloin löysin lähikirjaston lastenhyllystä kirjan nimeltä Lohikäärmevuori, eli erään hoppelin matka sinne ja takaisin juuri tällä samaisella kuvituksella. (Kyseessähän on siis Hobitin ensimmäinen suomennos 70-luvun alusta. Vei melko kauan ennen kuin osasin yhdistää Lohikäärmevuoren Hobittiin.)
Vaikka kirja jää selväksi kakkoseksi (tai neloseksi) jatko-osalleen (tai -osilleen, riippuu näkökulmasta), on kyseessä tosiaan - kuten sanoin - yksi maailman parhaista (lasten)kirjoista. 5-/5
Keski-Maa-kirjat:
Hobitti, eli Sinne ja takaisin.
Taru Sormusten Herrasta: Sormuksen ritarit.
Taru Sormusten Herrasta: Kaksi tornia.
Taru Sormusten Herrasta: Kuninkaan paluu.
Bilbon viimeinen laulu.
Silmarillion.
Keskeneräisten tarujen kirja.
Húrinin lapset.
“A great modern classic and the prelude to THE LORD OF THE RINGS
Smaug certainly looked fast asleep, when Bilbo peeped once more from the entrance. He was just about to step out on to the floor when he caught a sudden thin and piercing ray of red from under the drooping lid of Smaug’s left eye. He was only pretending to sleep! He was watching the tunnel entrance. . .
Whisked away from his comfortable hobbit-hole by Gandalf the wizard and a band of dwarves, Bilbo Baggins finds himself caught up in a plot to raid the treasure hoard of Smaug the Magnificent, a large and very dangerous dragon...
‘An exciting epic of travel and magical adventure.’
OBSERVER
‘A flawless masterpiece. . . One of the most influential books of our generation.’
THE TIMES”
For quite a while now, I have read Tolkien’s Middle-Earth series every year. Even though I am not as fanatic a Tolkienist as I was a few years ago, the world of the books is still enchanting.
I think this was the ninth time I read The Hobbit in Finnish, and the thirteenth time all in all. It took about four hours, most of which passed by while I was admiring Tove Jansson’s pictures and/or staring at the walls of Tampere railway station.
”This of course is the way to talk to dragons, if you don’t want to reveal your proper name (which is wise), and don’t want to infuriate them by a flat refusal (which is also very wise). No dragon can resist the fascination of riddling talk and of wasting time trying to understand it. There was a lot here which Smaug did not understand at all (though I expect you do, since you know all about Bilbo’s adventures to which he was referring), but he thought he understood enough, and he chuckled in his wicked inside.” (pp. 208)
The Hobbit absolutely one of the best children’s books in the world - and most likely the best planned. (C. S. Lewis’s Narnia series is almost as detailed as this, but I would dare say Tolkien’s world is a lot more so.) And yes, as an independent piece of literature, The Hobbit is as much of a children’s book as a book can be. (Although, I would not recommend it to the smallest of children…) Tolkien (fine then, the narrator; the author and the narrator are different things) talks straight to the reader, the book is incredibly optimistic and happy when compared with its sequel - with one word, quite childish (which is not a bad thing).
Usually, I prefer reading books in the language they were written in. In this case, I read it in Finnish, even though I do own a copy in English as well. Why? Simply because Tove Jansson’s drawings. The first time I read the book was when I was maybe ten years old, and it was the old translation (into Finnish, of course) with Jansson’s drawings. I loved it - and I still do.
Even though the book is not as good as its sequel(s), it is - as I already said - one of the best children’s books ever written. 5-/5
Middle Earth books:
The Hobbit, or There and Back Again.
The Lord of the Rings: The Fellowship of the Ring.
The Lord of the Rings: The Two Towers.
The Lord of the Rings: The Return of the King
Bilbo’s Last Song.
The Silmarillion.
The Book of Lost Tales.
The Children of Húrin.