Taukoilu tekee hyvää
Kuten arvelinkin, saattaa näiden kirjoitteluiden välillä olla enemmänkin taukoa. Mutta mitäpä tuosta, kun kirjoittelen näitä juttuja ihan omaksi ja toivottavasti välillä niiden muutaman lukijankin iloksi :) Tai ehkä suruksikin, kun en mikään positiivisuuden rauhanlähettiläs aina ole.
Suomalaisesta blogimaailmasta poiketen pitää heti kättelyssä kertoa, että olen hyvillä fiiliksillä. Kulunut viikko on ollut ihan erinomainen ja olen saanut tehdä sellaisia juttuja, mistä oikesti nautin ja jotka rentouttavat. Osa on kyllä ollut sellaisiakin, että eipä niitä ole oikein osannut ennustaa tapahtuvaksi vaan sattuivatpa kuitenkin. Tästä olisi mukava kehittää joku positiivisuutta tihkuva elämänohjekin, joka sitten kumoutuisi ensimmäisen vastoinkäymisen kautta seuraavalla viikolla.
Sitä on taas saanut ihmetellä elämän pienuutta ja ihmisten ongelmien mitättömyyttä. Saahan turhia murehtimalla sisältöä jokapäiväiseen elämään, mutta ulkopuolisesta se kuulostaa välillä niin kummalta. Ovat ne "ongelmat" tietysti omistajilleen (ehkä) tärkeitä ja ajankohtaisia, mutta joskus vain tuntuu että pienellä tuumimisella se ongelman syy ja ratkaisu saattaisi löytyä lähempää kuin murehtija arvaakaan. Ja tämä sama pätee tietysti itseenikin, en yritäkään nousta pikkumaisine murheineni muiden yläpuolelle :)
Omaa tulevaisuuttani voisi jälleen kuvata epämääräisenä. Vaihtoehtoja on taas runsaasti ja pitäisi vain valita joku suunta. Tai sitten antaa vain virran viedä. Lopputuloksestahan ei tiedä taas kukaan, mutta sepä onkin juttu mitä voinee kunnolla arvioida vasta jälkikäteen. Vaihtoehtohan ei tietenkään tarkoita automaattisesti onnistumista ja sehän tässä hirvittääkin :)
Suomalaisesta blogimaailmasta poiketen pitää heti kättelyssä kertoa, että olen hyvillä fiiliksillä. Kulunut viikko on ollut ihan erinomainen ja olen saanut tehdä sellaisia juttuja, mistä oikesti nautin ja jotka rentouttavat. Osa on kyllä ollut sellaisiakin, että eipä niitä ole oikein osannut ennustaa tapahtuvaksi vaan sattuivatpa kuitenkin. Tästä olisi mukava kehittää joku positiivisuutta tihkuva elämänohjekin, joka sitten kumoutuisi ensimmäisen vastoinkäymisen kautta seuraavalla viikolla.
Sitä on taas saanut ihmetellä elämän pienuutta ja ihmisten ongelmien mitättömyyttä. Saahan turhia murehtimalla sisältöä jokapäiväiseen elämään, mutta ulkopuolisesta se kuulostaa välillä niin kummalta. Ovat ne "ongelmat" tietysti omistajilleen (ehkä) tärkeitä ja ajankohtaisia, mutta joskus vain tuntuu että pienellä tuumimisella se ongelman syy ja ratkaisu saattaisi löytyä lähempää kuin murehtija arvaakaan. Ja tämä sama pätee tietysti itseenikin, en yritäkään nousta pikkumaisine murheineni muiden yläpuolelle :)
Omaa tulevaisuuttani voisi jälleen kuvata epämääräisenä. Vaihtoehtoja on taas runsaasti ja pitäisi vain valita joku suunta. Tai sitten antaa vain virran viedä. Lopputuloksestahan ei tiedä taas kukaan, mutta sepä onkin juttu mitä voinee kunnolla arvioida vasta jälkikäteen. Vaihtoehtohan ei tietenkään tarkoita automaattisesti onnistumista ja sehän tässä hirvittääkin :)