Askarrellaan paskarrellaan sielu

Aug 09, 2005 02:58

Pitäisiköhän sitä ruveta kitisemään vanhuudesta. Krapulasta toipuminen vei käytännössä pari päivää, vaikka eivät ne ihan täysmakoilun merkeissä menneetkään. Syksyn tulonkin alkaa jo haistamaan, kun kalenteri täyttyy hiljakseen merkinnöillä eri jutuista mitä pitää tehdä ja missä olla. Nihkeitä velvollisuuksiakin olisi jo kasassa ikävä kasa, vaan väännettävä on.

Viime päivien teemana on ollut menneisyys ja tilinteko sen kanssa. On pitänyt olla yhteydessä vanhoihin tuttuihin ja jatkaa joitakin ehkä keskeneräisiksikin jääneitä asioita. Tällä hetkellä vaikuttaa oikeastaan ihan hyvältä, tosin isoa pamausta ollaan vasta valmistelemassa. Menneiden asioiden miettiminen on hedelmällistä maata jälkiviisauksien kaiveluun. Olisi pitänyt sitä ja tätä ja tuota, vaan mitäpä sitten teinkään. Vai teinkö mitään. Vaan silloiset päätökset tehtiin sen hetken mukaan ja silloisella tietotasolla. Jotain kehitystä kai sekin on, että osaa ainakin joskus todeta että olisi voinut asioita paremminkin tai ainakin toisin tehdä. Vaan eipä sitä kannata jokaista kiveä yrittää kääntää, jotkut asiat vaan ovat olleita ja menneitä. Naiivisti olisi hienoa sanoa, että ei ole koskaan liian myöhäistä pyytää tai antaa anteeksi.
Previous post Next post
Up