Sataa sataa ropisee
Väsyttää. Sain tehtyä viimeyönä / tänä aamuna erään aika olennaisen jutun, joka toimiessaan sitten edistääpi asioita taas ensi kuun loppupuolella. Tosin olen vähän skeptinen sen kanssa lähinnä siksi, että kysymykset ovat vaikeita ja asiat abstrakteja. Mutta toivossa onpi hyvä elää.
Minulla olisi ensimmäinen kunnollinen loma tulossa moneen vuoteen. Ei sillä, että olisin kokoajan tehnyt töitä ja etteikö olisi taukoja ollut - mutta siten että pääsee jonnekin muualle ja irti tästä arjesta ja näistä ihmisistä. Ja kun ei pysty olemaan tekemisissä näiden arkijuttujen kanssa niin toivottavasti niistäkin saa taukoa ja vähän etäisyyttä asioihin, jotta niitä voisi sitten katsella vähän ulkopuolisesta perspektistä. Ja ennen kaikkea, pääsee eroon tästä tietokoneesta, mediasaastasta ja sähköpostista.
Olenpa kyllä todellakin väsynyt. Ei oikein synny mitään suuria ajatuksia, eikä edes niitä pieniäkään. Eikä minulla toisaalta nyt olekaan mitään suuria ajatuksia päässäni vanhojen varjojen lisäksi. Yhden ihan mukavan puhelun soittelin tänään ja puhuttiin ihan oikeistakin asioista. Yksinolemisesta, seurustelusta, deittailusta - sellaisista modernin ja mediaseksikkään sinkkuuden vähemmän puhutuista varjopuolista. Ehkä nämä asiat korostuivat näin Juhannuksen jälkeen, kun lööpit pursusivat paritteluohjeita keskikesän hedelmällisyysjuhlaan. Erään toisen keskustelijan tekemä löytö lööppisaastasta, "Juhannuksena pitää olla oman kullan kainalossa", tuotti kieltämättä itsellänikin ohimenevän haikeuden tuulahduksen.
Mutta mitäpä tässä muuten taas. Mikään ei ole täydellisesti, mutta lähes kaikki on ainakin tyydyttävällä tasolla. Onhan sekin jotain. Ehkä.
Minulla olisi ensimmäinen kunnollinen loma tulossa moneen vuoteen. Ei sillä, että olisin kokoajan tehnyt töitä ja etteikö olisi taukoja ollut - mutta siten että pääsee jonnekin muualle ja irti tästä arjesta ja näistä ihmisistä. Ja kun ei pysty olemaan tekemisissä näiden arkijuttujen kanssa niin toivottavasti niistäkin saa taukoa ja vähän etäisyyttä asioihin, jotta niitä voisi sitten katsella vähän ulkopuolisesta perspektistä. Ja ennen kaikkea, pääsee eroon tästä tietokoneesta, mediasaastasta ja sähköpostista.
Olenpa kyllä todellakin väsynyt. Ei oikein synny mitään suuria ajatuksia, eikä edes niitä pieniäkään. Eikä minulla toisaalta nyt olekaan mitään suuria ajatuksia päässäni vanhojen varjojen lisäksi. Yhden ihan mukavan puhelun soittelin tänään ja puhuttiin ihan oikeistakin asioista. Yksinolemisesta, seurustelusta, deittailusta - sellaisista modernin ja mediaseksikkään sinkkuuden vähemmän puhutuista varjopuolista. Ehkä nämä asiat korostuivat näin Juhannuksen jälkeen, kun lööpit pursusivat paritteluohjeita keskikesän hedelmällisyysjuhlaan. Erään toisen keskustelijan tekemä löytö lööppisaastasta, "Juhannuksena pitää olla oman kullan kainalossa", tuotti kieltämättä itsellänikin ohimenevän haikeuden tuulahduksen.
Mutta mitäpä tässä muuten taas. Mikään ei ole täydellisesti, mutta lähes kaikki on ainakin tyydyttävällä tasolla. Onhan sekin jotain. Ehkä.