Got my nothing that I've grown so attached to
Heräsin 05:24. Sitä ennen olin herännyt puoli kahden maissa ja pohtinut, pitäisikö vaihtaa univaatteet päälle. En kuitenkaan jaksanut nousta. Tein sen siis puoli kuuden maissa, noustuani (johdonmukaista toimintaa). Nyt olen jo lukenut Hesarin ja ruokaillut. Kohta voisin kömpiä takaisin petiin. Syy aikaiseen tajuissani olemiseen on eilisiltainen väsymysahdistus. Jo kasin jälkeen olin valmis nukkumaan, olinhan ollut koko päivän hereillä ilman päikkäreitä, ja toissapäivän tauti piti olon yhä varsin vetelänä. Ennen ysiä A soitti ja sain puhuttua hänet ympäri tuomaan Maisan vasta aamulla. En olisi jaksanut nähdä ketään, en puhua kenenkään kanssa enkä etenkään valvoa yhtään pitempään. Pohdin ensin ahdistuspuhelua T:lle tai Sentencedille, mutta päätin antaa poloisten olla rauhassa ja siirryin pohtimaan Oxaminia. En kuitenkaan olisi voinut ottaa pilleriä ennen kuin sain A:n kiinni, ja siinä vaiheessa olin jo tajunnan rajamailla, enkä olisi edes jaksanut nousta sängystä enää. Niinpä nukahdin onnellisesti päiväpeiton alle täysissä pukeissa.
Olen taas viime aikoina nähnyt kummallisia unia. Niissä on ollut merkillinen painostava tunnelma, toisin kuin Efe-unissa yleensä. Kenties unireseptorini (tai what-so-ever) ovat jääneet kaipaamaan puuttuvaa Efe-annosta ja huomauttavat siitä minulle näin. Efen suhteen jatkan samoilla linjoilla, en vähennä toistaiseksi enempää. Eeva käski pitää kirjaa siitä, kuinka usein otan 37,5 mg:n kapselin viekkareihin. Tavoite olisi parin viikon päästä selviytyä pelkällä 225 mg:llä. Cymbaltan haittavaikutuslistassa komeilevat samat oireet joista olen Efeä syödessäkin kärsinyt, mutta kai ne sitten ovat harvinaisempia.
Tosiaan, Eevalla eilen. Meni taas yliajalle, vaikka olin ajoissakin. Sain palautetta siitä, että olen kyennyt pysymään sopimuksessamme 1,5 kuukautta - puolet sovitusta ajasta. No, pysymään ja pysymään, enhän ole syönyt ateriasuunnitelmani mukaan, mutta kai kuitenkin vähän sinnepäin. Kuulemma myös kannan aivan eri tavoin vastuuta itsestäni kuin ennen. No, kun liki kaikki on kokeiltu ja henki yhä pihisee, ei kai sitä muuta enää voikaan. Tätä en tosin sanonut ääneen. Ehkä jokin kuitenkin on naksahtanut päässäni, mene tiedä. Tai lienee vielä liian aikaista puhua varsinaisesta naksahduksesta, sanotaan mieluummin että -- äh. En minä tiedä. Niks-naks. Vielä kun suostuisivat mitätöimään sen epävakausdiagnoosin, mutten taida vielä uskaltaa ottaa puheeksi. (Talsin Lenan kanssa Ruohikseen yhtä matkaa ja kuulin hänen epävirallisia mielipiteitään. Samoilla linjoilla ollaan. Harmi ettei hän voi sanoa mitään mihinkään, minkä näkee objektiivisemmin kuin hoitava taho).
Nyt nautiskelen nipistyksistä, joita paahdetun leivän syömisen aiheuttamat pikkuriikkiset haavat suussani saavat aikaan. Huvinsa kullakin. Hulluilla etenkin. Halvaksi tulee. Päivällä taas Päken kanssa syömään. Iltapäivällä tapaan ehkä Nappiksenkin. Kohtahan sitä voisi taas mennä päiväunille...
Olen taas viime aikoina nähnyt kummallisia unia. Niissä on ollut merkillinen painostava tunnelma, toisin kuin Efe-unissa yleensä. Kenties unireseptorini (tai what-so-ever) ovat jääneet kaipaamaan puuttuvaa Efe-annosta ja huomauttavat siitä minulle näin. Efen suhteen jatkan samoilla linjoilla, en vähennä toistaiseksi enempää. Eeva käski pitää kirjaa siitä, kuinka usein otan 37,5 mg:n kapselin viekkareihin. Tavoite olisi parin viikon päästä selviytyä pelkällä 225 mg:llä. Cymbaltan haittavaikutuslistassa komeilevat samat oireet joista olen Efeä syödessäkin kärsinyt, mutta kai ne sitten ovat harvinaisempia.
Tosiaan, Eevalla eilen. Meni taas yliajalle, vaikka olin ajoissakin. Sain palautetta siitä, että olen kyennyt pysymään sopimuksessamme 1,5 kuukautta - puolet sovitusta ajasta. No, pysymään ja pysymään, enhän ole syönyt ateriasuunnitelmani mukaan, mutta kai kuitenkin vähän sinnepäin. Kuulemma myös kannan aivan eri tavoin vastuuta itsestäni kuin ennen. No, kun liki kaikki on kokeiltu ja henki yhä pihisee, ei kai sitä muuta enää voikaan. Tätä en tosin sanonut ääneen. Ehkä jokin kuitenkin on naksahtanut päässäni, mene tiedä. Tai lienee vielä liian aikaista puhua varsinaisesta naksahduksesta, sanotaan mieluummin että -- äh. En minä tiedä. Niks-naks. Vielä kun suostuisivat mitätöimään sen epävakausdiagnoosin, mutten taida vielä uskaltaa ottaa puheeksi. (Talsin Lenan kanssa Ruohikseen yhtä matkaa ja kuulin hänen epävirallisia mielipiteitään. Samoilla linjoilla ollaan. Harmi ettei hän voi sanoa mitään mihinkään, minkä näkee objektiivisemmin kuin hoitava taho).
Nyt nautiskelen nipistyksistä, joita paahdetun leivän syömisen aiheuttamat pikkuriikkiset haavat suussani saavat aikaan. Huvinsa kullakin. Hulluilla etenkin. Halvaksi tulee. Päivällä taas Päken kanssa syömään. Iltapäivällä tapaan ehkä Nappiksenkin. Kohtahan sitä voisi taas mennä päiväunille...