Nothing personal (just habit)
Ahdistaa. Ahdistaa. Ahdistaa. AhdistaaaaaAAARGH! Lähdin luennoltakin kesken. Olen paska, hylkiö, virkaheitto. Huono. Ei minusta tule sellaista joka pärjäisi itse, taatusti saan aina leikkiä mielialapillereiden ja muiden namien kanssa. Lähdettyäni Portsusta kävin Makuunissa ostamassa 168 g irttareita. Olen nyt syönyt ne kaikki. Läskiahdistusta on ollut aamupäivästä alkaen. Ja sitten vielä tuokin, etten luennon vertaa pystynyt itseäni hallitsemaan, ajatuksiani, mieltäni. Hukkaan meni porukoiden satalappuset psykan opintokokonaisuudesta, en kykene edes perusopintoja suorittamaan - kun en luennollakaan saa istuttua.
Viikonlopun mökkireissu arveluttaa. Pitäisi ostaa yhteiset aamu- ja iltapala- sekä napostelutarpeet. Pitäisi käydä ulkona syömässä. Ei siitä mitään tule tällaisen mieleltään sairaan kanssa. Jatkuva hiilarihimo kertonee siitä, että päivän energiataso oikeasta ruoasta on jäänyt vähäiseksi, mutta vihaan syömistä, vihaan jumittavaa suolta ja turpeaa mahaa, vihaan ruumistani, vihaan itseäni. Enkä parane tästä koskaan. Ehkä olen luonnostani tällainen, ehkä en mitään edes sairasta. Olen vain ahne, olen laiska, olen tyhmä ja huomiota käytöksellään hakeva kasa saastaa.
Viikonlopun mökkireissu arveluttaa. Pitäisi ostaa yhteiset aamu- ja iltapala- sekä napostelutarpeet. Pitäisi käydä ulkona syömässä. Ei siitä mitään tule tällaisen mieleltään sairaan kanssa. Jatkuva hiilarihimo kertonee siitä, että päivän energiataso oikeasta ruoasta on jäänyt vähäiseksi, mutta vihaan syömistä, vihaan jumittavaa suolta ja turpeaa mahaa, vihaan ruumistani, vihaan itseäni. Enkä parane tästä koskaan. Ehkä olen luonnostani tällainen, ehkä en mitään edes sairasta. Olen vain ahne, olen laiska, olen tyhmä ja huomiota käytöksellään hakeva kasa saastaa.