Kyllä pikkujoulut on mukavia. Mutta jos ne itse järjestää, niin ei voi rentoutua samalla lailla. Emännöintiin kuluu niin paljon energiaa ja satun olemaan sellainen puuhailija, joka koko ajan siistii pöydän tarjottimia täydemmiksi. Harvoin omissa pileissäni joudan istumaan ja syömään kunnolla, usein ruoka jäähtyy ja tänään glögikin viileni, kun ponkaisen jatkuvasti sohvalta pystyyn hoitamaan jotain juttua.
Mutta sain mie nautittuakin hyvästä seurasta ja iloittua kuinka sujuvasti porukka viihtyi yhdessä, vaikka aika sekalaista sakkia tänne oli kokoontunut. Tällä opiskelun x-vuosikurssilla ollessa on aika hajanaiset nämä ystäväpiirit. Eri harrasteporukoiden vanhimmat jäsenet ovat niitä läheisimpiä ja illan pikkujouluissa oli hyvä jakauma sekä uusia että vanhoja opiskelijoita ja jopa valmistuneitakin, työssä käyviä ihmisiä. Mukavat ihmiset ovat kivoja yhdessäkin. Hyvä näin.
Kuppilassa ei vaan voi olla yhtä kivaa kuin kotona sillä porukalla ollessa. Kun jengi hajautuu eri paikkoihin ja osa kotiin, niin ei se ilta enää jatku yhtä lupsakkana kuin alkoi. Minä sitkeänä sissinä sinnittelin valomerkkiin saakka, kerta nyt ollaan niin ollaan sitten -asenteella. Jatkoja ei enää tällä iällä jaksa, ja harvoin niitä kyllä edes kohdalle osuukaan. Tänään olisi sattunut, mutta läksin nukkumaan.
Tässäpä sitä taas nautin hetkellisestä avaruuden tunnusta muuten niin ahtaassa asunnossani. Siivoaminen tekee ihmeitä. Huomenna voisin repäistä ja vaikka luututa lattiat. (eihän niitä nyt mitenkään tänään voinut keretä)
Oh. Hyvää toista adventtia ihmiset. Nauttikaa sunnuntain kiireettömyydestä.
pst. Käykää kuuntelemassa
femistinen laulu. Näihin sanoituksiin repeää!
Kitkerät Neitsyet rulettaa!