Dec 08, 2006 21:20
Nyt on sosiaalisuus taas huipussaan: lähden ulos jo seitsemättä kertaa sitten viime viikon torstain! Laskekaapa siitä kuinka monena iltana EN istunut hyvässä seurassa paikallisessa pubissa. Haluan kuitenkin huomauttaa kaikille alkoholinkäytöstäni huolestuneille että olen edelleen ihan peeaa ja siis vaan istun seurueessa toisinaan vesituopista naukkaillen. Joku voisi vaikka luulla että olen raskaana, mutta siihen vaan totean että silloin liikuttaisiin aika raskaan sarjan ihmeissä. Mukava Mies on edelleen vain hyvä ystävä ja en usko pikaiseen tilanteen muuttumiseen. Se miekkonen kun on niin harkitseva. Ah mikä vastakohta minuun! Voi tätä elämän ironiaa. Kornit ja banaalit aforismit ovat totta.
Neulerintamalla on tapahtunut keskittymistä. Ystävän äidille menossa oleva neule vaatii huomioni kun joulu lähestyy kovin uhkaavasti ja sen huivin piti olla julklap... Saan pian jännetupin tulehduksen tai jotain muuta, käsi nimittäin vähän jo oireilee. Mutta yritän venytellä ja pitää sopivia taukoja etten koko ajan tikuta sohvannurkassa. (ja sitähän en tee, kuten aiemmasta kappaleesta ilmenee)
Huh. Tukka föönillä edustuskuntoon ja menoksi. Eiköhän tämä ilta taas mukavasti mene. Televisiosta ainakin olen kivasti vierottunut kun ulkoilen vaan. Suosittelen kaikille, joita pelottaa peräpäänsä juurtuminen sohvaan!
minä,
neulominen,
suhteet