Ensimmäisen lomaviikon kymmenen kohtaa
Mulla on loma! Ja sitä on jäljellä vielä melkein kolme viikkoa! Olen niin ansainnut tämän!
Päässäni pyöriviä asioita listattuna, sillä en kykene muuhun:
1. Täytin lauantaina 25 vuotta, olen siis iso tyttö.
2. Juhlistin sekä omia että rakkaan ystäväni Antin syntymäpäiviä ja muita elämänsä iloja mökkiviikonlopulla Kärkölässä, jossa oli yksinkertaisesti mahtavaa. Ruoka + juoma + sauna + hyvä seura + kiireettömyys = tarpeen. Erityiskiitos hyvistä jutuista, joiden ansiosta nauroin lähes lakkaamatta koko viikonlopun ajan.
3. Yksi syy, miksi mökillä olleiden ihmisten kanssa oli erityisen kivaa, on se, että niiden kanssa ei tarvitse jollottaa sellaisista perusnaisten tilanteessa kuin tilanteessa ylläpitämistä vittumaisista asioista kuten ulkonäkö, paino, laihduttaminen, meikkaaminen, parisuhde tai ylipäätään stereotypiat mies- ja naissukupuolesta sinällään. Vituttaa, kuinka moista paskaa joutuu kuuntelemaan jopa ns. kypsien naisten suusta, iästä riippumatta. Aika monet ihmiset eivät pysty eliminoimaan moisia puolia itsestään edes mökillä.
4. Istuessani lauantaina saunan portailla pyyhkeeseen kääriytyneenä ghettoblasterista kaikunut Interpol kuulosti ensimmäistä kertaa elämässäni jokseenkin mielenkiintoiselta musiikilta. Puolet hehkutetuista indiesensaatioista kuulostavat korviini melko tyhjänpäiväisiltä ja osaa niistä onnistunkin vastustamaan periaatteesta viimeiseen asti, kunnes retkahdan.
5. Viime päivien aikana olen lukenut varmaan kaikki merkinnät eräänkin kaverilistalaiseni Suomen parhaaksi muotiblogiksi nimeämästä Paras aika vuodesta -blogista. Blogi on hyvä muun muassa siksi, että sen kirjoittaja ymmärtää ainakin osittain, ettei eettisesti tuotettu vaate vain yksinkertaisesti voi maksaa viittä tai kymmentä euroa. En voi väittää, ettei blogin kirjoittajan Filippa K -hehkutus olisi vaikuttanut tämänpäiväisiin tekosiini: alennusmyyntejä kahlatessani uskaltauduin nimittäin ensimmäistä kertaa elämässäni Filippa K -puotiin. Ruodin putiikin jopa nykyiseen makuuni hintavia, mutta hyvillä alennusprosenteilla varustettuja hepeniä noin viidentoista minuutin ajan täysin kykenemättömänä valitsemaan, mihin vaatekappaleeseen haluan sijoittaa rahani: ulos kävelin lopulta tällaisen mustan, höyhenenkevyen takin kanssa. Toivottavasti tuosta myyjänkin hehkuttamasta pieneen tilaan mahtuvasta takista tulee suosikkini käytettäväksi sekä hameiden ja korkokenkien että arkisempienkin vermeiden kanssa.
6. En ihan täysin tuntenut oloani kotoisaksi edellisessä kohdassa mainitussa pienessä putiikissa, jossa sovituskopissa ei ollut peiliä, vaan kopista joutui astumaan ulos voidakseen katsoa, miltä sovitettu vaate näyttää. Apua! Tuollaisissa kaupoissa asioidessaan joutuu altistumaan myyjän kommentoinnille, jota joku paremmalla itsetunnolla varustettu henkilö varmaan kutsuisi palveluksi. Onneksi luotin kykyyni uskaltaa sanoa ei myös myyjän läsnäollessa, jos kumpikaan kokeilluista vaatteista ei olisi miellyttänyt. Tätä nykyä sentään käyn suvereenisti sellaissa pienissä liikkeissä, jossa olen ainoa asiakas enkä useimmiten käyntini aikana osta mitään. Näin ei ole ollut kauaa.
7. Olen alennusmyynneissä ällöttävä. Äl-löt-tä-vä. Nyrpistelen päällekkäisiin kasoihin ja ahtaisiin rekkeihin ryntätyille räteille suurimman osan ajasta ja päätän, etten osta mitään, mitä en tarvitse. Lopulta päivän saldoksi jäävät jo mainitun Filipan takin lisäksi Aleksi 13:sta ostettu musta neulemekko ja kolmet sukkahousut, joista kahdet ovat talvikäyttöön ja vain yhdet tähän vuodenaikaan sopivat ja pitsiset. Tämä saa riittää. Ja ai niin: mieleeni ei tälläkään kertaa tullut, että voisin pyytää ostosreissulleni seuraksi ystävän. Olen huomannut tekeväni monia asioita mieluiten yksin - vaateostoksilla käyminen on ehdottomasti yksi niistä.
8. Käytyäni vanhempien ja poikaystävän kanssa syömässä eksyn Stockmannin kukkaosastolle, josta en tahdo mitään, mutta huomaan viereisellä huonekaluosastolla jo muutamaan kertaan yöpöydäksi harkitsemani Kartellin Stone -jakkaran. Ostan punaisen viime lokakuussa Korjaamolta saamallani 200 euron Stockmannin lahjakortilla, jota "en ole vain saanut käytettyä". Loput lahjakortista käytän kirkkaanvihreään punottuun pyykkikoriin, koska olen katsonut sitä aikaisemminkin ja koska saan vanhemmiltani autokyydin kotiin. Sisustus on muutamaa pientä juttua, kuten käytettyä kattolamppua, yhtä viherkasvia ja seinälle kiinnitettäviä tauluja vaille valmis. Ainakin toistaiseksi.
9. Ensi viikolla aion lomailla ympäri Suomea. Maanantaista keskiviikkoon voisin viihtyä Tampereella (en ole tosin vielä ollut yhteydessä yhteenkään niistä ystävistä, joiden luona saattaisin voida yöpyä). Keskiviikkona matkustan Turkuun, jossa punkkaan pikkusiskon luona perjantaihin saakka. Turusta pääsee kätevästi Paraisille, jossa skootteri-ihmisiä mökkeilee perjantaista sunnuntaihin. Kivaa! Mitä Turussa kantsii tehdä, jos on aikaa? Tai Tampereella?
10. Björk perui, en tykkää.
Päässäni pyöriviä asioita listattuna, sillä en kykene muuhun:
1. Täytin lauantaina 25 vuotta, olen siis iso tyttö.
2. Juhlistin sekä omia että rakkaan ystäväni Antin syntymäpäiviä ja muita elämänsä iloja mökkiviikonlopulla Kärkölässä, jossa oli yksinkertaisesti mahtavaa. Ruoka + juoma + sauna + hyvä seura + kiireettömyys = tarpeen. Erityiskiitos hyvistä jutuista, joiden ansiosta nauroin lähes lakkaamatta koko viikonlopun ajan.
3. Yksi syy, miksi mökillä olleiden ihmisten kanssa oli erityisen kivaa, on se, että niiden kanssa ei tarvitse jollottaa sellaisista perusnaisten tilanteessa kuin tilanteessa ylläpitämistä vittumaisista asioista kuten ulkonäkö, paino, laihduttaminen, meikkaaminen, parisuhde tai ylipäätään stereotypiat mies- ja naissukupuolesta sinällään. Vituttaa, kuinka moista paskaa joutuu kuuntelemaan jopa ns. kypsien naisten suusta, iästä riippumatta. Aika monet ihmiset eivät pysty eliminoimaan moisia puolia itsestään edes mökillä.
4. Istuessani lauantaina saunan portailla pyyhkeeseen kääriytyneenä ghettoblasterista kaikunut Interpol kuulosti ensimmäistä kertaa elämässäni jokseenkin mielenkiintoiselta musiikilta. Puolet hehkutetuista indiesensaatioista kuulostavat korviini melko tyhjänpäiväisiltä ja osaa niistä onnistunkin vastustamaan periaatteesta viimeiseen asti, kunnes retkahdan.
5. Viime päivien aikana olen lukenut varmaan kaikki merkinnät eräänkin kaverilistalaiseni Suomen parhaaksi muotiblogiksi nimeämästä Paras aika vuodesta -blogista. Blogi on hyvä muun muassa siksi, että sen kirjoittaja ymmärtää ainakin osittain, ettei eettisesti tuotettu vaate vain yksinkertaisesti voi maksaa viittä tai kymmentä euroa. En voi väittää, ettei blogin kirjoittajan Filippa K -hehkutus olisi vaikuttanut tämänpäiväisiin tekosiini: alennusmyyntejä kahlatessani uskaltauduin nimittäin ensimmäistä kertaa elämässäni Filippa K -puotiin. Ruodin putiikin jopa nykyiseen makuuni hintavia, mutta hyvillä alennusprosenteilla varustettuja hepeniä noin viidentoista minuutin ajan täysin kykenemättömänä valitsemaan, mihin vaatekappaleeseen haluan sijoittaa rahani: ulos kävelin lopulta tällaisen mustan, höyhenenkevyen takin kanssa. Toivottavasti tuosta myyjänkin hehkuttamasta pieneen tilaan mahtuvasta takista tulee suosikkini käytettäväksi sekä hameiden ja korkokenkien että arkisempienkin vermeiden kanssa.
6. En ihan täysin tuntenut oloani kotoisaksi edellisessä kohdassa mainitussa pienessä putiikissa, jossa sovituskopissa ei ollut peiliä, vaan kopista joutui astumaan ulos voidakseen katsoa, miltä sovitettu vaate näyttää. Apua! Tuollaisissa kaupoissa asioidessaan joutuu altistumaan myyjän kommentoinnille, jota joku paremmalla itsetunnolla varustettu henkilö varmaan kutsuisi palveluksi. Onneksi luotin kykyyni uskaltaa sanoa ei myös myyjän läsnäollessa, jos kumpikaan kokeilluista vaatteista ei olisi miellyttänyt. Tätä nykyä sentään käyn suvereenisti sellaissa pienissä liikkeissä, jossa olen ainoa asiakas enkä useimmiten käyntini aikana osta mitään. Näin ei ole ollut kauaa.
7. Olen alennusmyynneissä ällöttävä. Äl-löt-tä-vä. Nyrpistelen päällekkäisiin kasoihin ja ahtaisiin rekkeihin ryntätyille räteille suurimman osan ajasta ja päätän, etten osta mitään, mitä en tarvitse. Lopulta päivän saldoksi jäävät jo mainitun Filipan takin lisäksi Aleksi 13:sta ostettu musta neulemekko ja kolmet sukkahousut, joista kahdet ovat talvikäyttöön ja vain yhdet tähän vuodenaikaan sopivat ja pitsiset. Tämä saa riittää. Ja ai niin: mieleeni ei tälläkään kertaa tullut, että voisin pyytää ostosreissulleni seuraksi ystävän. Olen huomannut tekeväni monia asioita mieluiten yksin - vaateostoksilla käyminen on ehdottomasti yksi niistä.
8. Käytyäni vanhempien ja poikaystävän kanssa syömässä eksyn Stockmannin kukkaosastolle, josta en tahdo mitään, mutta huomaan viereisellä huonekaluosastolla jo muutamaan kertaan yöpöydäksi harkitsemani Kartellin Stone -jakkaran. Ostan punaisen viime lokakuussa Korjaamolta saamallani 200 euron Stockmannin lahjakortilla, jota "en ole vain saanut käytettyä". Loput lahjakortista käytän kirkkaanvihreään punottuun pyykkikoriin, koska olen katsonut sitä aikaisemminkin ja koska saan vanhemmiltani autokyydin kotiin. Sisustus on muutamaa pientä juttua, kuten käytettyä kattolamppua, yhtä viherkasvia ja seinälle kiinnitettäviä tauluja vaille valmis. Ainakin toistaiseksi.
9. Ensi viikolla aion lomailla ympäri Suomea. Maanantaista keskiviikkoon voisin viihtyä Tampereella (en ole tosin vielä ollut yhteydessä yhteenkään niistä ystävistä, joiden luona saattaisin voida yöpyä). Keskiviikkona matkustan Turkuun, jossa punkkaan pikkusiskon luona perjantaihin saakka. Turusta pääsee kätevästi Paraisille, jossa skootteri-ihmisiä mökkeilee perjantaista sunnuntaihin. Kivaa! Mitä Turussa kantsii tehdä, jos on aikaa? Tai Tampereella?
10. Björk perui, en tykkää.