(no subject)
Aivan kauhea, tämä tämänpäiväinen. Aivan järkyttävä, eli:
Day 09 - Your beliefs, in great detail
Kuulun evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Se ei sinänsä näy arjessani suuremmin: en oikeasti käy kirkossa, en ole niitä ihmisiä jotka höyryävät FB:ssä Jumalan arvosta tai mitään muutakaan. En ole oikeastaan varma, mikä tarkka "uskontoni" on, mutta sillä ei mun käsityksen mukaan suuresti ole väliä kuitenkaan. En ole aina varma siitäkään, mikä "uskoni" on, mutta tiedän, että se on olemassa jossakin. Haparoin asioihin uskomisessa vain silloin, kun olen äärimmäisen stressaantunut tai masentunut enkä näe faktoja pidemmälle. En ole mielessäni sitoutunut mihinkään tiettyyn uskontokuntaan. Ehtoolliset ovat silti minulle aina jotenkin.. jännän vahva kokemus.
Jätän paljon auki. Kuten sanottua, en ole varma mihin uskon. Niitä varmoja asioita on sitten hankalampi määritellä. Jonkinlainen hetkien pyhyys, siihen uskon, ja pidän esimerkiksi metsiä ja soita usein pyhinä paikkoina. Rukoilen, usein huomaamattani. Pidän sanoja pyhinä. Pidän vanhoja uskomuksia jokseenkin pyhinä, en esimerkiksi mielelläni kävele merkittyjen hautojen päällä tai, voi hyvä jumala, huuda metsässä.
Uskon, että tiettyjen ihmisten oli/on tarkoituskin tavata toisensa. Kai ahdistuu tuosta ajatuksesta aina suunnattomasti, enkä ole koskaan saanut selitettyä että oikeastaan olemme siitä samaa mieltä. En usko kohtaloon sinänsä, uskon valinnanvapauteen ja siihen, että jokaisen tulee kantaa vastuunsa valinnoistaan: mutta uskon jonkinlaisiin määrättyihin iskuhetkiin, jotka muuttuvat niiden valintojen myötä. En pysty selittämään sitä tarkemmin, mutta jotenkin.
En halua määritellä mikä on "pyhä" tai mikä asioista tekee pyhiä, en edes itselleni. Uskon, että joitakin asioita on vain parempi jättää vähän auki. En edes pidä itseäni erityisen retardina sen takia, mutta toki muut saavat pitää.
Day 09 - Your beliefs, in great detail
Kuulun evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Se ei sinänsä näy arjessani suuremmin: en oikeasti käy kirkossa, en ole niitä ihmisiä jotka höyryävät FB:ssä Jumalan arvosta tai mitään muutakaan. En ole oikeastaan varma, mikä tarkka "uskontoni" on, mutta sillä ei mun käsityksen mukaan suuresti ole väliä kuitenkaan. En ole aina varma siitäkään, mikä "uskoni" on, mutta tiedän, että se on olemassa jossakin. Haparoin asioihin uskomisessa vain silloin, kun olen äärimmäisen stressaantunut tai masentunut enkä näe faktoja pidemmälle. En ole mielessäni sitoutunut mihinkään tiettyyn uskontokuntaan. Ehtoolliset ovat silti minulle aina jotenkin.. jännän vahva kokemus.
Jätän paljon auki. Kuten sanottua, en ole varma mihin uskon. Niitä varmoja asioita on sitten hankalampi määritellä. Jonkinlainen hetkien pyhyys, siihen uskon, ja pidän esimerkiksi metsiä ja soita usein pyhinä paikkoina. Rukoilen, usein huomaamattani. Pidän sanoja pyhinä. Pidän vanhoja uskomuksia jokseenkin pyhinä, en esimerkiksi mielelläni kävele merkittyjen hautojen päällä tai, voi hyvä jumala, huuda metsässä.
Uskon, että tiettyjen ihmisten oli/on tarkoituskin tavata toisensa. Kai ahdistuu tuosta ajatuksesta aina suunnattomasti, enkä ole koskaan saanut selitettyä että oikeastaan olemme siitä samaa mieltä. En usko kohtaloon sinänsä, uskon valinnanvapauteen ja siihen, että jokaisen tulee kantaa vastuunsa valinnoistaan: mutta uskon jonkinlaisiin määrättyihin iskuhetkiin, jotka muuttuvat niiden valintojen myötä. En pysty selittämään sitä tarkemmin, mutta jotenkin.
En halua määritellä mikä on "pyhä" tai mikä asioista tekee pyhiä, en edes itselleni. Uskon, että joitakin asioita on vain parempi jättää vähän auki. En edes pidä itseäni erityisen retardina sen takia, mutta toki muut saavat pitää.